Hide

Nyt asiat niin, että tekisi mieleni vain piiloutua, jäädä kotiin peiton alle ja unohtaa maailman olemassa olon.

Ensin ahdistaa työharjoittelu, pitäisi ottaa yhteyttä firmoihin ja opettajiin ja ei vain kiinnosta. Ei jaksa. Toiseksi opinnäytetyö... koulutussuunnitelma. Se ahdistaa. Löydänkö lähteitä, löytyykö firmaa joka sellaista kaipaa. Siinä ne suurimmat ahdistukset sitten olivatkin. Se lisäksi ahdistaa raha, sitä kun ei ole. Tilit huutaa hoosiannaa ja sillälailla.

En halua tästä postauksesta tulevan valitusvirttä joten lopetan tähän nyt näin.

Terrified

Aamuni alkoi aikaisin, kuten aina siivous aamuina. No avasin maitopurkin kaataakseni kahvini sekaan maitoa tilkan, sehän veti klimppiin heti, herotui pintaan jne. mieti itse sopiva sana. Aamu meni siis vituralleen. Duuni meni jees ja sain hankittua sen jälkeen uuden lompakon, kuten olen jo tovin halunnut. Kotiin tullessani meinasin mennä nettiin ja suihkuun. Vain suihku onnistui, sillä kiinteä nettini totesi, että haistapa vee ii kaksi teetä ja uu, en toimi. Onneksi mulla on myös mokkula systeemi, jolla sitten onneksi pääsee edes hiukan netin ihmemaahan. No en ehtinyt kiinteän kanssa pitkään ottamaan matsia, sillä piti startata duuni nro 2. Tässä kärvistelen seiskaan saakka ja jännään josko jo ääsis nettiin.

Olisiko sillä ollut osuutta asiaan, että DNA esti pääsyn Pirate Bayhin ja häsläsi jotain muutenkin... vai oliko yhteyksissä muuten jotakin häikkää? Olenko minä säätänyt jotin? Onko johto paskana? Onko kone särki? Tällaisia pohdin ja olen kuin kissa kuumalla katolla hermostuksissani.

Sometimes I feel like screaming.

Tänään otsikkoni ei voisi oikeastaan olla kovinkaan paljon osuvampi. Olen nuhassa ja olo on helvetillinen. Olen myös töissä, tulin klo 7 ja minun piti lähteä klo 16, parisen tuntia ylitöitä tehneenä... mutta tästä työpäivästä tulikin 12 tuntinen. Ei muuta kun soittamaan lomalla olevalle äidilleni, josko hän kustantaisi mulle loppupäivän eväät, olin varautunut vain 9 tuntiseen päivään. Sillä lailla. Joten tekisi mieleni itkeä, mutta minkä sille voi, että toinen saa lääkäriltä loppupäivän saikkua.

Olisin kai itsekin saanut, mutta en mennyt. En lääkärikammoisena mene "turhaan" lekurille. Nyt yritetään sitten olla viereisen apteekin troppien voimalla töissä. Nyt voinkin oikein hyvällä omallatunnolla pitää ensi viikon tiistain vapaana. Siitä onkin jo sovittu ja nyt oli tarkoitus tehdä päivää sisälle pari tuntia kerrallaan. Tänään meinasin tehdä kaksi, huomenna kaksi, maanantaina kaksi ja keskiviikkona yhden. Tänään tuleekin viisi ja huomenna en varmana tule ennen työajanalkua, ja perjantaista on turha kuvitela mun tekevän ylityötä... joten maanantaina on vielä kaksi ylityötuntia tehtävänä. Tiistaina voinkin sitten haistattaa pitkät yhdeksi päiväksi. :) Ja shoppailla mamman kanssa rauhassa.

Testing

Tahtoo tablet koneen, nyt!

I will have order!

Rakastan listoja. Löysin tänään tylsyyksissäni aivan mahtavan sivun netin ihmemaasta. Listoja, valtavasti listoja ihan joka lähtöön taitaa tuolta joku lista löytyä. Kielenä kylläkin englanti. Olen innoissani! (Ja aika heihei. ;))

Soveliasta?

Olin sunnuntaina erään sukulaiseni rippijuhlissa. Asiaan kuuluen tietenkin oli kirkko messu ensin sisältäen konfirmaation, sen jälkeen hautausmaalla hengailua (erittäin goottia by the way) odottaen lapsukaisia (tai no teinejä) onniteltaviksi ja sitten siirryttiinkin jo juhlapaikalle nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta.

Ilma oli hikinen ja itseltänikin meinasi kirkossa lähteä taju, kun en ilmaa meinannut saada. Silti urhjoollisesti pidin ylläni ohuen neuletakin, sillä kirkossahan ei saisi olla hartiat paljaana. Siitä heräänkin kysymys, mikä on soveliasta? Minut on kasvatettu siihen, että kirkossa peitetään paljaat hartiat/olkapäät. Monelle näin ei olla opetettu, sillä nytkin kauhistelin joitakin asuja. Onko soveliasta, että rippileirin isosella on niin lyhyt hame, että kolehtia kerätessä meinaa tussu vilahtaa? Onko soveliasta laittaa kirkkoon ylle toppia joka näyttää bikinin yläosalta ja muutenkin paljastaa sekä selän, että jalat melkein haaroväliin asti? Onko se soveliasta? Vai olenko minä itse vain vanhanaikainen, menneen ajan jäänne modernissa maailmassa?

Kirjastotyöntekijän näkökulmasta pohdin, että mikä on soveliasta pukeutumista. Pukeudun mustaan, ja päälläni saattaa nähdä jos jonkinlaista paitaa. On Draculaa ja Frankensteinia, on The Crowta ja bändejä, mutta hihatonta paitaa en töihin laita. Miksi? Koska se on jotenkin vulgaaria mielestäni, mutta vain töissä, muuten kyllä käytän hihattomia paitoja paljonkin eikä se silloin haittaa ollenkaan.

Tällaisia pohdin joka aamu vaatteita valitessani.

Kirjaston kesätyöntekijä

On tämä kesäduuni hienoa. Heräät aamulla ennen kukon pieremää, juot kahvin ja syöt jotakin kiireessä, tulet töihin snadisti myöhässä, koska nukut viimetippaan saakka. Töissä yrität olla sekoittamatta lehtiä, aakkostat kirjat hyllyyn silmät ristissä, väistelet siivoojaja puhdistat edellisenä päivänä palautuneet levyt. Huokailet ja toivot, että olisi jo aika kahvitauon.

Sateisella ilmalla toivot, että asiakkaita tulisi pitämään sadetta kirjastoon, kauniilla ilmalla sopii vain toivoa, että asiakkaita tulisi hakemaan vaikka kirjoja rantsulle. Paras päivä kirjastolle on pilvipouta, ettäs tiedätte.

Minä olen kai hullu, sillä rakastan tätä työtä. :)

Want - Need

On  paljon asioita joita haluan, mutta huomattavasti vähemmän on asioita joita tarvitsen. Olenkin päättänyt tehdä heinäkuusta kuukauden, jolloin ostan vain välttämättömän, ruokaa lähinnä ja sen sellaista. Vaatteet, kengät, laukut, kirjat ja muut mukavat luksusasiat saavat odottaa elokuuhun. Pääosin tämä johtuu rahan puutteesta, mutta on muutenkin ihan hyvä herätellä itseään todellisuuteen ja siihen mikä on oikean tarpeen ja turhan tahtomisen ero.

Muutaman viikon päästä nähdään onko Unenruhtinas pysynyt päätöksessään.

Once more, with a feeling.

Aina tähän aikaan vuodesta iskee kaipuu syksyyn. Olen puhunut asiasta joka vuosi blogia kirjoittaessani, mutta on vain ihan mahdotonta kirjoittaa muusta nyt, kun keskikesän juhlat on juhlittu ja heinäkuuhun on tiemme vieneet.

Asia on aika hassu, kesää on vielä pitkälti jäljellä, tosin tänä vuonna voidaan sanoa, että kesä ei ole vielä alkanutkaan, mutta sydämessäni on kaipuu syksyyn ja loopukesään. Kaipaan sitä syvää vihreyttä ja viljapeltojen kultaa, joka kuuluu loppukesään. Polttavan kuumaa tomuista asfalttia. Kaikkia niitä tuoksuja joita nenään tulvii joka puolelta, kukien tuoksu, hiljalleen kypsyvä sato. Uimaretkiä lähi järvelle.

Kaipaan syksyä, sen sateita ja väriloistoa. Todellisuus on usein paljon surullisempi kuin omat mielikuvani. Mielessäni syksy on vielä lämmin ja aurinkoinen, yöt ovat jo pimeitä ja kylmiä. Illalla voi käpertyä peiton alle, sohvalle, polttaa muutaman kynttilän ja lukea hyvää kirjaa. Mitä pitemmälle syksy ehtii sen kirpakammaksi käy käy keli, mutta aina mielessäni aurinko on esillä jonkin verran. Todellisuudessa oletettavasti sataa kaatamalla, koko syksyn ja kaikki on vain ruskeaa. Mutta minkä minä mielikuvilleni ja kaipuulleni voin.

Tempus fugit

Kylläpäs tuo aika onkin taas rientänyt. Olen ollut lomallakin jo kuutisen viikkoa ja eilen alkoi taas kesäduuni blues niin sanotusti. Työpaikan koneelta naputan tätäkin blogin postia.

Koulusta pääsin jo toukokuun puolessa välissä, viimeinen tentti taisi olla 11.5, jos oikein muistan. Ihan mukavasti tuon loman aikana sai aivot narikkaan laitettua. Paljoa ei tuosta ajasta olen kertomista. 7.6 olin katsomassa piiiiiitkään odottomaani keikkaa, Mötley Crüe soitti Kaisaniemessä! Ja olihan se keikka kaiken tuskan ja odottamisen arvoinen, vaikka nestehukka meinasikin hiukan painaa mieltä alas. Ja seura oli loistavaa.

Eilen alkoi kesätyö ja taasen kirjastossa majailen mä seuraavat 8 viikkoa. Olenkin jo hieman ikävöinyt tätä työtä, vaikka joitakin urpoja mahtuu asiakkaiden sekaan. Vielä kuitenkin on fiilis hyvä ja kesäkuun loppua kohti mennään sormet verillä ilmakitaran soitosta ja tukka tyylikkäästi pystyssä. No okei, ponnarilla...

Pikaiset kuulumiset tähän väliin, ehkäpä tämä blogin pito alkaa taas maistua, mutta kuka tietää. Pitäisi varmaan päivittää blogin ulkoasua kesäisempään suuntaan. Tai sitten hyppään kesän yli suoraan syksyyn.

Friends, booze and rock 'n' roll

Joskus on hyvä heittää aivot narikkaan ja vin pitää hauskaa. Ja hauskaa pitäisi olla tänään tiedossa. Tarvitsen sitä tämän viikon jälkeen, viikon jonka aikana stressasin kouluasioita, viikon jonka aikana molemmat tilini olivat pakkasella, viikon jonka aikana mikään ei tuntunut onnistuvan.

Mutta siisti koti, päiväunet ja ystävät tekevät kaikesta parempaa. Harmi, että kaikki kutsutut eivät päässeet tulemaan. Mutta nyt odotan kameleita saapuviksi. Taidanpa sihauttaa ensimmäisen tölikin auki.

Demons inside my head

Antakaa kirjoitusvirheet anteeksi, miniläppäri ei ehkä ole se kaikkein paras näihin postauksiin, mutta ei anneta sen häiritä.

Itseasiassa istun juuri koulutunnilla ja luennoitsija luulee mun tekevän muistiinpanoja. ehkä se olisi fiksumpaa, mutta mun on vaan niin vaikea keskittyä tätä nykyä. Mietin, olenko sittenkään oikealla alalla, tätäkö minä haluan elämältäni?

Olen viimeaikoina lähinnä murehtinut rahanpuutetta ja painoani. Rahaa ei ole, mutta menoja sitäkin enemmän. Ensi kuussa olisi keikkaa ja olutviestiä. Hienoa, mulla on elämä, mutta mistäs minä sen rahan? Olen kyllä saanut säästöön aika hyvin viimeaikoina, ja olis tässä mahdollisesti yks työkeikkakin tiedossa ja koiran kusetusta josta sais vähän rahnaa. Kaipa mä lainaksikin saisin jos kehtaisin kysyä, mutta kun se syö naista... se syö naista, ettät mulla ei ole oikein varaa edes safkaan. Näkisin varmaan nälkää ilman äippää.

Monesti on mielessä käynyt on se, että mä en vaan jaksa tätä ainaista rahapulaa.

Kevättä kohti

En ole aamuihmisiä, olen ennemminkin yökukkuja, mutta edes minä en voi kieltää sitä, että aamut ovat kauniita katsella. Päivä valkenee aikaisin ja aurinko nousee maalaten koko maiseman taianomaiseksi. Lumet sulaa nopeasti ja edes pieni takapakki eio harmita hirveästi, sillä päivät on jo aika pitkiä ja lämpimiä. Parin viikon päästä ollaan jo kesäajassa. :D Ihanaa. Pitkä ja pimeä talvi ei ole mua varten.

Keväällä tekee mieli uusiutua. Olenkin jo käynyt kampaajalla ja parit uudet housut ovat tulossa. Kenkiäkin olen hankkinut 4 paria tässä parin kuukauden aikana. Iron fistin kiilapohjat, UFF:ltä korkkarit, huuto.netistä talvi/kevät saappaat (Ihanat Pirated bootsit)... ovat kyllä vähän isot, mutta ei anneta sen haitata. Ja sitten vielä punaiset tennarit. Ovat aika mukavat jalassa, mutta niissäkin on kärki sen verran kapea, että pitää muistaa leikata varpaankynnet. Totesin tämän eilisellä kauppareissulla.

Muuten olenkin sitten aivan peeaa, pitää mammalta lainata vitonen, että saan hankittua uimahalliin 10 kerran kortin, niin ei tarttis sitte joka kerta maksaa, huoh.

tämä nyt oli tällaista tajunnan virtaa ilman mitään kummempaa punaista lankaa.

Dream a little dream

Tunnustan salaisen paheeni. Rakastan lukea Vogue-kehteä. Ihani kuvia ja uskomattomia vaatteita. sekä malleja joitka eivät ole todellisia.

Mutta rakastan sitä illuusiota todellisuudesta, jonka nämä lehdet luivat. Kauniita nausia, kalliita kartanoita keskellä salaisuuksia kuiskivaa miljöötä. Elämää, josta minä haluaisin palasen. On ihanaa olla hetken vain unelmiensa ympäröimänä...

Minä haluasin olla yksi heistä...

Yksi niistä joilla on vartaloa käyttää muotiluomuksia ja näyttää niissä hyvältä...
yksi heista, joilla on rahaa ostaa ne kyseessä olevat muotiluimukset...
Yksi heistä, joilla on talo upealla näköalalla
mutta ennen kaikkea haluan olla yksi heistä joilla on elämässään rakkautta. Aviomiehen, vaimon, kihlatun... Vaikka ystävien, vanhempien ja sukulaisten rakkaus on ihanaa, välillä vain tuntuu, että jotakin puuttuu.

Lauantai

En edes jaksa yrittää keksiä jotakin nasevaa otsikkoa tälle kirjoitukselle.

Eipä ole maailmassani mitään kummallista tapahtunut sitten viime näkemän. Aamulla oli sydän toivoa täynnä, mutta nyt on mieli yhtä harmaa kuin ulkona ilma, paistaisi edes nyt se aurinko. Tarvitsen energiaa. Aamupäivällä käytiin ruokaostoksilla äipän ja mummun kanssa. Oli hienoa, että mummu jaksoi lähteä isoon markettiin ostoksille, sillä mummelilta leikattiin pari viikkoa sitten toinen rinta pois syövän takia ja ensi torstaina kuullaan tarkemmin, miten on leikkauksesta toipunut ja millaiset ovat jatkotoimenpiteet jos sellaisia on.

Mutta kuitenkin siihen ostosreissuun. Äippä huomasi vaaterekin (ylläripylläri), jossa vaatteet olivat 3€ - 5€ kpl. Kuin ihmeen kaupalla löysin itselleni kaksi sopivaa villatakkia. Toinen on musta ja vähän lyhyempi, House sarjaa se. 5€ hintaa sillä. Toisen takin huomasin niinkuin vähän vahingossa ja löytyi onneksi sopiva kokokinkuten jo aikaisemmin taisin mainita. Tässä oli kaksirivi napitus ja värinä harmaa. Oli hieman pidempi kuin ensimmäinen, mutta olisi pidempikin saanut olla. 5 € hintaa tässäkin. Sanoisin, että onnistunut keikka oli tämä.

Kotiin tullessa kiepattiin mummulaan kahville ja minä söin siinä myös aamupalaa. Kotiin tullessani mun piti alkaa siivoamaan. Mutta olen tässä vitkutellut aikalailla. Välillä siivoten, mutta pääasiassa dataillen. Hyvä minä! Huomenna pyykkiä ja laiskottelua.

Nyt siivous loppuun ja sitten saunaan!

pikapikaa

Ajattelin ilmoitella, että olen edelleen hengissä, jos jotakuta kiinnostaa.

Vuoden vaihteen jälkeen olen taas pyrkinyt painoa pudottamaan, sillä nykyiselläni olen kaukana kaukana terveestä... ja onnellisesta. Tuossa vasemmalla näkyykin linkki, josta voi seurata edistymistäni, taisteluani ja turhautumistani sekä pieniä voittoja ja onnistumisia onnenhetkineen. Blogini on siis livejournalissa ja nimeltään Candycanine.

Hups olenkin siitä jo maininnut aikaisemmin, mutta väliäkös sillä.

Presidentin vaalit

En muista milloin viimeksi olen ollut politiikan vuoksi näin täpinöissäni, en ehkä koskaan. Vaikka Suomessa on vaalisalaisuus, niin ei kukaan pakota pitämään omaa ehdokastaan salassa, sen SAA pitää salassa jos niin haluaa. Itselleni on ihan sama kuka saa tietää ketä äänestin.

Äänestin numeroa kaksi eli Pekka Haavistoa. Aluksi ajattelin, että ihan sama, äänestän puoluetta kuten aina aikaisemminkin, niin ei tarvitse päätään turhaan rasittaa. Mutta reilu viikko sitten näin Korkojen kera ohjelman jossa vieraana oli Pekka Haavisto puolisonsa Antonio Floreksen kanssa. He vakuuttivat minut yhdessä. Pohdin siitä huolimatta sitä, että olenko uskollinen puolueelleni vaiko äänestäisinkö ihmistä. Ja sitähän Pekka Haavisto on Ihminen isolla ii:llä.

Joten tänään tuossa kello 13 aikoihin kävin sen kakkosen lappuun piirtämässä. Nyt olen täpinöissäni jännittämässä täällä.

On the verge of distruction

En puhu maailmasta, vaan itsestäni. Olen tuhon partaalla fyysisesti, kuvainnollisesti tosin vain. Tai kuka sitä totuutta tietää, kun en lääkärille mene.

Anyway, pyrin jättämään painoruikutukseni tästä blogista pois kokonaan ja siksi loinkin uuden journalin sitä varten. Ja se onkin pelkästään sitte sitä itseään. ;)

Candy Canine ,killing the sweet tooth.

rakkaudella, minä