kaskas

Tääkin toimii taas.

Jotakin mätää tanskan maalla...

Bloggerissa tapahtuu kummia, en tahdo päästä sisään vaikka kokeilin jo salasanankin vaihtoa. Nyt kun pääsin sisään se heitti minut ulos ja nyt ihmettelen, että tapahtuuko näin uudelleen juuri kun olen saanut asiani sanottua.

Mutta eipä mulla kovin kummia sanomisia ole. Olen puuhaillut yllättävän vähän... Hillunut itseksein yksiksein pääasiassa. Ja viikonloppuna polttaroin kaverin polttarit muiden keijujen kanssa. Hahaha olin pahatar, vaikka olo olikin kuin tonnikeijulla, mutta lisää asiaa löytyy morsiamen blogista... Hyvä hypnoosi.

Early birds and all that.

On se vaan niin väärin joutua hinautumaan sängystä ylös kahdeksalta, täysin kesken unien, mutta suunnitelmat on suunnitelmia ja huomenna sama juttu... syyt jääköön nyt mainitsematta, kerrotaan asiasta myöhemmin ellei huomenna tule maailmanloppu. :D Jotenkin jaksaa tuokin epäilyttää, mutta ainakaan sen jälkeen ei tarvitse murehtia rahasta ja muusta paskasta.

Tänään siis oli aikainen herätys ja lähdettiin äipän ja mummun kanssa ruokaostoksille Prismaan. Jääkaappi niin täynnä ruokaa, etten oikein osaa ajatella mnitä sillä kaikella tekisi. Hyvä niin, mutta toisaalta pelottaa taas, etten jaksa mitään tehdä ja pitää heittää kaikki se menemään. Se ei  naurata. Toisaalta tekee mieli ostaa ruokaa ja sitten ei kuitenkaan sitä syö, kieroutunutta sekin. Mutta niin voisi tässä nälkäänsä paistaa vaikkapa vähän kanan paloja ja herkkusieniä ja voilá. Niin ja voisihan sitä salaattiakin suunnitella. Tai siis suunniteltu on tosi hyvin, mutta toteutus on hieman vaiheessa. :)

Sitten voisi jatkaa inspiroitumista Nikki Sixxin avulla and This Is Gonna Hurt.

The cruel reality

Nyt vasta olen tosissani havahtunut siihen julmuuteen, joka on aikuisen ihmisen elämää. Köyhyysrajalla eläminen ei ole kovin hauskaa. Jola päivä miettii, miten vitussa sitä saisi sapuskaa pöytään ja laskunsa maksettua. Miten ihmeessä sitä selviää. Kohta ei auta muuta kuin ruveta myymään persettä, mutta en täällä, liikaa tuttuja, kaikki tuntee kaikki. Ja on sitä vielä muitakin tapoja nöyryyttää itseään ennen kuin siihen vamhimpaan ammattiin pitää ryhtyä.

Mutta jos olisi teininä tiennyt, että aikuisen elämä on pääasiassa perse ruvella raatamista ja unettomia öitä, en olisi niin kovalla hingulla halunnut olla aikuinen. Tai ehkä olisinkin, eihän minulle voi käydä milloinkaan huonosti, minähän olen hyvä niin monessa, ei minua eivät tosielämän julmuus kosketa. Miten sitä voikaan ajatella niin naiivisti? Antaisin l'hes mitä vain ollakseni taas niin naiivi. *huoh* Hirveää angstausta on nyt tämä postini. No väliäkö siitä. Pitää sitä jonnekin pyrkiä ahdistuksensa purkamaan.

Eilen pakenin todellisuutta kaverin luokse, ja ihanaa pakoa olikin. Vammattiin yhdessä kaikkea outoa ilman minkäänlaisia päätä sekoittavia aineita ja naurettiin itsemme tärviölle. Tapasin myös muutaman uuden ihmisen. Toisen kanssa koin tulevani toimeen heti, toiseen taas pitää hetken totutella, mutta heidän koiransa oli heti kaverini... kunhan jaksoin rapsuttaa. :D Oli hienoa helliä jotakin kissaa isompaa välillä. Ihanan pehmeä karva sillä oli ja sinne olisi niin mieluista joskus tirauttaa muutama tippa kyyneliäkin.Nyt vain istun sohvalla ja puristan tyynyä syliini ja itken kyyneleeni yksin.