28.11.2009

Onko ikinä...

Onko teillä ikinä ollut tunnetta, jolloin kaikki tuntuu menevän päin helvettiä ja silti on oudon onnellinen olo, olo on onnellinen vaikka elämä on yhtä mitään sanomattomuutta...? Sain eilen kännykkääni viestin, että postipakettini on noudettavissa. Olin onnellinen, sillä olin odottanut tuota viestiä kuin kuuta nousevaa. Eilinen oli muutenkin aika paska... auoni ovi saatiin korjattua ja hobittihan korjasi erään vian konepellin alta tiistaina... eilen sitten huomasimme, että siitä on syyläri paskana. Uusi tulee kuluineen maksamaan yli 120 €. Toivoin isältä joululahjaksi jonkin sorttista digikameraa. Taisi jäädä saamatta. Isä osti juuri 60 eurolla osia autooni ja nyt taas, äippä maksaa puolet... mutta kun juuri äipällekin kiikutin Tv-lupa laskuni... ei helvetti! Onmko kukaan muu saanut ikinä syylaria joululahjaksi?

Hipsin äipälle lainaamaan autoa siinä kun 11 korvissa heräsin... join tietenkin aamukahvit ensin. Täällä se vain maistuu niin paljon paremmalle. No hain kuitenkin auton kanssa paketin ja kiikutin sen kotiin. Kotona sen avasin ja kyyneleet meinasivat silmiini kihota. Tilasin joulukuusen, valkoisen. se oli aivan hirveä kapine. Ehkä kun sen asettaa jalkaansa ja asettelee oksat kunnolla... ehkä siitä saadaan kaunis. Ehkä. Mutta nyt vihaan sitä ja kuvassa se näytti niin kauniilta ja tuuhealta. Ei sillä, että tuuheista kuusista pitäisin..en suinkaan viihaan niitä, mutta että tekokuusen metalliosat paistavat esillä... ei perkele. Ei tuu kauppoja. Mutta muuhunkaan ei ole nyt varaa. Ja kaiketi ne metalliosat sopivat esille, sillä eihän tuleva kuuseni koristelukaan ole perinteinen. Ehkä olen pimeässä pari viikkoa jolloin voin kuusen riisua ja haudata sen varaston perälle.

Nyt tarvitsen oluen.

26.11.2009

Piece of...

Pieni pala joulua on saapunut kotiini. Ripustin jouluvalon ikkunaani, pyrstötähden. Ehkä se ajaa pois painajaiseni, ehkä..

Paketoin tänään myös ensimmäisen joululahjan. Se oli hauskaa. Joskus pienempänä rakastin paketoimista, se toi jouluaaton jotenkin lähemmäksi, ei tarvinnut enää kauaa odotella, jos kerran lahjojakin jo paketoidaan. Joulukuusikin on hankittu, tai siis tilattu. Tilasin tänä vuonna muovikuusen, vaikka viimejouluna vilä vannoin, että ikinä ei omaan talouteeni tule muovikuusihirvitystä. Mutta, aika muutta ajatukset, tai voin vedota hetkelliseen mielenhäiriöön. ;) No kun kerta tuli hankittua niitä luurankokäsiä ja ynnämuita koristeeksi kuusen niin piti niille hankkia kuusi jota ne näkyy. Kuusi on siis valkoinen, ja plussana on se, että juhannuksena ei tarvitse kirota kuusen neulusia jalkapohjissa. Vaikka kaipaahan sitä kunnonn kuusen tuoksua. Se on aivan huumaava tuoksu, kun sen tuo sisälle sulamaan. Ehkä taas joskus mulla on oikea joulukuusi ja tarpeeksi hulluja sukulaisia hankkimaan mulle sitä... kuusivarkaisiin! No hee hee hee.

Mutta jouluksi mulla on suunnitelmia, pipareita ja glögiä, siivoilua ja muuta. Aattoaamuna lenkille ja hautuumaan kautta kotiin suihkuun. Sitten kahvia ja kuusen koristelu. Ehkä kerrankin toivon, että joulu olisi jo täällä.

21.11.2009

Apuuuva

Ei herranjesta kuinka kaavoihini kangistunut olenkaan. Ahdistaa ihan hirveästi ajatus siitä, että saunaan tuleekin joku muu seurakseni tänään. Eikä kyseessä ole mikään ihmeellinen ihminen vaan omat pikkusiskoni. Mutta se on erilaista, poissa mun turva-alueeltani, hämärää.

En haluaisi näyttää ruhoani edes pikkusiskoilleni, vaikka yleinen uimahalli ei tuota ongelmia. En välitä heidän mielipiteistään, mutta siskoni... He ovat molemmat pieniä, pitkähiuksisia, urheilullisia, sellaisia mitä itse haluaisin olla, mutta jota en ikinä saavuta. Kyllä voin menettöö 50-60 kiloa ja silti olla terve ihminen, ihannepainossani ynnä muuta, mutta en ikinä ole niin pieni paikkainen kuin siskoni. Olen heille kummallekin kateellinen... niin riivatun kateellinen.

Onkin ironista, että minä, joka painan reilusti yli 100 kiloa, minä en sairasta diabetesta, mutta molemmat pikkusiskoni, rääpäleet, kumpikin sairastavat. World is a funny, funny place.

17.11.2009

Kehu

Viimeyö meni harakoille niin sanotusti. Nukuin muutaman hassun tunnin yhteensä, pienissä pätkissä. Aamulla olin ihan pihalla. Hääräsin siinä omiani ja laitoin itseäni pikkuhiljaa kuntoon. Ajattelin ajella kaupunkiin ja maksaa äidin ja mummun Vironmatkan. Yritin sitä jo perjantaina, mutta matkatoimistolta puuttui nimilista. Tänään onnisti paremmin.

Soittelin mummulle, että jospa hän keittäisi miulle kahvia, kun kuitenkin kuittia tulen tuomaan. Ja sainhan minä kahvia ja hyvää olikin. Oli mummu ihan minua varten ostanut pullaa ja leipää. Montaa siivua en pullaa ottanut ja sämpylöitäkin söin vain yhden. Eihän tällä kertaa ollut nälkä, söin kotona itse tekemääni ruokaa. Sekin on ylpeyden aihe.

Siinä kahvitellessa mummu katsoi suoraan silmiin ja totesi, että sinullahan on tänään nätti meikki. Hymyilin ja kiitin, mummulta harvoin saa kehuja, se on vain hiljaa jos joku ei sitä toisen ulkonäössä miellytä. Sain perjantainakin mummelilta kehuja, oli kuulemma nätit kengät, jos olisi nuorempi niin olisi itsekin sellaiset hankkinut. Tuntuu mukavalta, kun kehutaan. Ehkä tyylini on hieman aikuistunut, vaikka rokkia ja asennettakin löytyy. Mutta kenties ylilyöntejä ei tapahdu kovin usein enään.. who knows.

Ja muutenkin on hyvä olo, eilisen lenkin ja tämän päiväisen kuntosalin jälkeen. Ja jos ne syömisetkin saisi kuntoon.

7.11.2009

...

Sateen ja sumun raiskaama harmaa marraskuinen päivä on kaikessa karuudessaan omalla tavallaan kaunis, ja samalla niin äärettömän ahdistava.

6.11.2009

Liikunnan iloa

Liikunta on kivaa, pääasiassa. Voidaan unohtaa tässä vaiheessa sitten ne otsekullekin traumoja aiheuttaneet koululiikunnat. I hate that shit!

Sulkapalloa olin tuossa juuri lätkimässä sellaiset puolitoista tuntia. On tässä hieman kuntokin noussut jossain vaiheessa sillä kesällä 2008 tein kuolemaa viiden minuutin jälkeen. ;) On ihana olo nyt. Eilen ei ollut, vaikka kuntosalilla olinkin rehkimässä. Se on yleensä hauskaa touhua sekin. Olen oppinut siitä pitämään ja jopa jossain määrin rakastyamaan. Mutta eilen sain taas muisutuksen miksi joskus puuhaa vihasin ja miksi isona tyttönä salille meno on vaikeaa... aina, vaikka sitä pitäisikin.

Helvetin juipit, jotka ensinnäkin on salilla silloin kun on naisten vuoro. Se ei itsessään ole kamala asia, ei mua haittaa jos sellä joku muu on, jolla sattuu pallit olemaan jalkojen välissä. Mutta se, että katsotaan toista kun se tekee jotakin liikettä, ja tirskutaan päälle kuin pikkutytöt. Se vie hauskuuden pois joka paikasta. Eipä suuremmin innosta mennä ensiviikolla.

Meinasi tulla silkasta pahasta mielestä eilen tippa linssiin. Joten jos salille mennään niin sielläkin pätee yleiset käyttäytymissäännöt ja kaikkien tulisi se muistaa!

5.11.2009

Lunta, kevyttä kuin unta

Hiukan ontuu nää riimit tälleen yhden kahvikupillisen jälkeen, mutta kun kofeiinia kehoon saadaan ni sitä tiedä millainen runosuonen sykintä aikaiseksi saadaankaan.

Eilen oli hauska päivä. Kaverilla ei toimi netti joten se kävi päivällä täällä ja illalla sitten vielä töiden jälkeen, se on ihan addikti. Minäkin, paras puhumaan. :D Eräs toinen kaveri kävi myös purkamassa huoliaan. Toivottavasti päivä edes hiukan kirkastui.

Mutta yöllä joimme olutta tämän netittömän kanssa ja tilkka viskiäkin kurkusta alas kaatui. Nauroimme netissä oleville jutuille ja aina välillä hipsin seuraksi tupakille. Ja siellä satoi lunta! Oli tosi nättiä kattella kun lumihiutaleet aloittivat hypnoottisen tanssinsa.

Eli mulle vaihdettiin ihan hyvään aikaan, eilen puli neljän aikoihin. Sillä niitä tarvitaan, lumi on vielä maassa. Ihanaa.