Niinpä niin

On jo lauantai 27 helmikuuta, vuonna 2010. Juurihan tämä vuosi vaihtui, nyt jo maaliskuuhun mennään ja kuukauden päästä siirrytäänkin taas kesäaikaan. En valita vaikka aika kuluukin nopeaan, enhän minä, joka jo eläkeikäänsä odottaa. Sitä paitsi, mitä nopeammin aika kuluu sitä nopeammin tulee kevät ja kesä. Vaikki ikinä en olekaan tyytyväinen siihen mitä minulla on.

Mutta siitä en ole iloinen, että maanantaina koittaa taas aika jolloin pitää aikaisin hipsiä ylös ja koittaa pysyä hereillä, ei en ole ollenkaan iloinen. Maanantaina alkaa AUS aka Ammattiura suunnittelukoulutus... tuntuu aika turhanpäiväiseltä hommalta, mutta minkäs teet, työkkäristä kun lappu tuli. Ei sitä voi ainoaa toimeentuloansa menettää. Nytkin jo rahat loppu ja kolmenviikon päästä vasta seuraava tili. Onneksi sen pitäisi olla noin 180 isompi, sillä jos koulutuksesta ei muuta hyötyä ole, niin se, että sen pitäisi tuottaa enemmän rahaa allekirjoittaneelle. Ehkä siinä on jo syytä tarpeeksi osallistua.

Maaliskuussa alkavaa myös yhteishaku, pitäisi taas päättää mitä haluaa. En minä halua sitä vastuuta taas.

Bad Romance

Bad romance with myself. Nyt on paha olla. Ei nukuta vaikka väsyttää.

Tiedän, että ympärilläni on ilmaa jota hengittää, en vain kykene siihen, vaikka hengittäminen on luonnollisin asia mitä ihminen voi tehdä. Se vain on niin hankalaa.

"Kokoa vain itsesi, niin kyllä se siitä, kunhan jaksat vain yrittää."

Tuon lauseen keksijä pitäisi viedä ladon taa ja lopettaa. Ei se ole niin helppoa vain koota itseänsä ja jatkaa. Ei silloin kun sängystä yles nouseminen käy jo työstä. Mieli tekisi vain jäädä peiton alle ja unohtaa, että pitäisi jonnekin mennä ja jotakin tehdä. Paljon helpompaa vain unohtaa.