something's missing....

Päässäni pyörii vain menneet asiar, kiertävät kehää antamatta minulle rauhaa. Ei minulla niin paha olo nyt ole kuin eilen... eilen ole vielä krapulaakin pientä havaittavissa. Jotenkin tunttuu, että kaikki menee taas persiillee ja olen voimaton pysäyttämään... sitä jotakin. ei vain pysty, eikä osaa... point of no return, milloin sen ohitan? Vai menikö se jo?

Whatever you do not panic!

No minä panikoin. Tänään alkaa koulu. En ole ollut koulussa kolmeen vuoteen, mutta kolmen vuoden työttömyys ei jaksa naurattaa enää. Hajoaa pää, mutta nyt on sellainen määrä perhosia vatsassa, että tämä rokkari paskoo melko varmaan housunsa ilman viinaa ja huumeitakin. Kenen vitun hyvä idea oli se, että haen ja menen kouluun?

Hooligan's Holiday

Niinpä niin, viikko lomaa takana, viikko edessä. Hooligans holiday. Sitten alkaa koulu, kestää hetken ennenkuin taas pääsee siihen kunnolla kiinni, vaikka ikuinen opiskelija mielestäni olenkin. Ikinä ei voi olla mukamas liian oppinut, aina voi oppia uutta, jos ei kirjoista niin sitten elämästä. Tämä on hyvä päivä, ainakin tähän asti ollut.

Juonut kahvia, pessyt pyykkiä, lukenut kirjaa ja hoitanut karjaa Facebookissa. Niin palasin sitten sinnekin muutaman kuukauden tauon jälkeen ja niin se loma on taaskin kulunut netissä. Tosin en ole ihan koko aikaani siellä riivatun facebookissa viettänyt, vaikka houkutus on ollut suuri. Olen lähinnä surffaillut ja lukenut Mötley Crüesta, uusimmasta pakkomielteestäni. Mutta heiltäkin voi oppia, asenne ratkaisee ja syvältäkin voi nousta ylös ja yrittää uudelleen. Onhan Nikki Sixx jo kuollutkin muutamaan otteeseen ja kuitenkin edelleen elää ja potkii. :) Ehkä sitä saisi uutta potkua omaankin elämäänsä. Kun ei vain jumittaisi niissä samoissa ympyröissä aina. *huoh* Mutta nyt salille ja kaupan kautta kotio, vichya ajattelin ostaa, jos rahat riittää, palkka tulee vasta huomenna. Ja vielä kun joku tämän läävän siivoisi.

Jossain vaiheessa voisin postailla persaukisen uusilla hankinnoilla.

Merry-Go-Round

Ajatukset juoksee omia ratojaan päässä, kehää kuin kuin kiimaiset hiiret. Aina vain entä jos... Eipä pään sisäinen maailmani ole mihinköön päivässä muuttunut. Omat demoninsa kullakin, joskus ne on vain helppo pitää piilossa, joskus taas... Niitä om vain niin helppo kuunnella... uskoa, nehän tietää kaikem, aina.

Aina välillä ne voi unohtaa, kuten tänään, ihan vain muutamaksi tunniksi. Olin poissa kotoa, ihmisten ilmoilla, olin hymyilevä ja huumorin tajuinen. Minulla on charmia vaikka muille jakaa, mutta tosiasiassa se on vain kuorta, suojamuuri, jonka taakse piiloutua.


Nobody would believe the shit that happens inside my head, it's haunted.
Now I've come down from the drugs
it seems like a sick play that I saw in a theater somewhere.
Thirty minutes ago, I could've killed someone.
Or better yet, myself. 
(Sixx A.M. X-Mas in Hell)


Ehkä joskus pääsen näistä eroon, niistä jotka kertovat minulle, etten ole minkään arvoinen, etten ansaitse olla täällä, en ansaitse mitään...

Tomorrow

Ehkä huomenna on kaikki paremmin. On sellainen outo ahdistuneisuus taas päällä, toinen päivä kesälomaa ja mun tekisi mieli hautautua jonnekin kirjapinon alle ja unohtua sinne. Eikä kukaan kai sitä estä, paitsi minö itse. Pitäisi siivota ja tiskata ja miljoona muuta asiaa. Ei vain jaksa. Ei huvita.

Eilen kävin pankissa hakemassa opintolainaa. Ahdistaa ihan sekin, miten maksan sen takaisin? Entä jos en saakaan työtä, entä jos... Minä kai murehdin itseni sairaaksi ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun positiivisesti on vain niin vaikeaa ajatella. Pitäisi opiskelija korttikin hommata, tai täyttää lappu ja toimittaa se, maksaa pieni maksu ja toimittaa kuvakin vielä.. onneksi se onnistuu netin kautta se kuvan toimittaminen... minä kun olen onnistuneesti hukannut uudet passikuvani. Perkele.

Ja sunnuntaina en edes nähnyt Mötley Crüeta. Alice Cooperin ja Maidenin näin, ja Slayerin. Alice Cooper jopa auttoi unohtamaan pettymyksen Mötiköistä...

Obsession

Taas kerran minua vaivaa pakkomielle jostakin. Haluaisin itselleni kirjoja... ylläripylläri, mutta kun näistä kirjoista on painos loppu ja mistään niitä ei saa. Huoh. Nimittäin Tuija Lehtisen Sara-sarjaa. Eka osa mulla on, mutta loput kolme puuttuu. Nelosta on sentään saatavilla, mutta kakkosta ja kolmosta saa vain kirjastosta. Voi vanha villasukka. T.a.h.t.o.o!