Aina tähän aikaan vuodesta iskee kaipuu syksyyn. Olen puhunut asiasta joka vuosi blogia kirjoittaessani, mutta on vain ihan mahdotonta kirjoittaa muusta nyt, kun keskikesän juhlat on juhlittu ja heinäkuuhun on tiemme vieneet.
Asia on aika hassu, kesää on vielä pitkälti jäljellä, tosin tänä vuonna voidaan sanoa, että kesä ei ole vielä alkanutkaan, mutta sydämessäni on kaipuu syksyyn ja loopukesään. Kaipaan sitä syvää vihreyttä ja viljapeltojen kultaa, joka kuuluu loppukesään. Polttavan kuumaa tomuista asfalttia. Kaikkia niitä tuoksuja joita nenään tulvii joka puolelta, kukien tuoksu, hiljalleen kypsyvä sato. Uimaretkiä lähi järvelle.
Kaipaan syksyä, sen sateita ja väriloistoa. Todellisuus on usein paljon surullisempi kuin omat mielikuvani. Mielessäni syksy on vielä lämmin ja aurinkoinen, yöt ovat jo pimeitä ja kylmiä. Illalla voi käpertyä peiton alle, sohvalle, polttaa muutaman kynttilän ja lukea hyvää kirjaa. Mitä pitemmälle syksy ehtii sen kirpakammaksi käy käy keli, mutta aina mielessäni aurinko on esillä jonkin verran. Todellisuudessa oletettavasti sataa kaatamalla, koko syksyn ja kaikki on vain ruskeaa. Mutta minkä minä mielikuvilleni ja kaipuulleni voin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti