I can do this...

Viimeiset rutistukset ennen ansaittua joululomaa. Olisi tässä vielä tämä ja ensi viikko koulua. 7 päivää, huominen sattuneesta syystä vapaa (itsenäisyyspäivä), perjantait muutenkin.

Vielä yksi iso deadline ja pari tenttiä and then I am done. Keväällä taas takaisin, mutta eipä tarvitse näitä enää ajatella silloin. Nyt vain on vastenmielistä.

October Rust

Ulkona sataa, puut alkaa olla lehdettömiä ja lempi vuodenaikani alkaa olla ohitse. En ole talvi ihmisiä, en pidä talvesta juurikaan.

Ajatus pimeistä illoista, kuumasta kaakaosta/teestä, hyvästä kirjasta peittoon kääriytyneenä on ihana, varsinkin jos samalla ulkona satelee hiljalleen lunta. Todellisuus on vain täällä hieman erilainen. Pääasiassa ulkona on aivan liian kylmää tai sitten tulee räntää suoraan nekkuun. Not nice. Todellisuus on aina muuta. En siis pidä talvesta enkä joulusta. I am in love with the idea of them. Joulukin in ajatuksen tasolla hieno. Asunto on aina siisti, aito kuusi tuo hyvää tuoksua sieraimiin, lahjoja on mukava antaa ja saada, ulkona sataa aina hiljalleeen lunta ja pakkasta on maksimissaan 10 astetta. Kynttilöitä on ympäri taloa ja ruoka tuoksuu hyvälle...

Todellisuus:
-Joulusiivouksesta on aina stressiä ja likainen huusholli ei vain kuulu kuvaan eikä siellä ole mukava olla.
- Oma kuuseni on valkoinen muovikuusi, jota kissa tulee taatusti rakastamaan...sitä on kiva natustaa.
-en ole kokki, ei siis ruoka tuoksu
-ulkona tuskin satelee hiljalleen lunta, en ainakaan jaksa uskoa.
-mieli harvoin on hyvä, lämmin, hellä
-lahjoja kyllä otan mielelläni vastaan... noooh annan niitä myös mielelläni.

Mutta mikä joulussa on parasta?

Ehdottomasti loma!

Sometimes I feel like screaming.

Nyt on mukamas loma... koko ajan on jotakin, pikkusisko yön luonani, koiran kusetusta ja isän juttuja, auto hitsattavana ja olo on alaston... kun kerroin siitä isälle nii se veti koko riivatun pellollisen herneitä nekkuunsa. Pitäis sen jo tietää mut, en mä vakavasti asioita tarkoita jos joskus piruilen. Ahdistaa koko ajan miettiä mitä voi kenellekin sanoa. Se ei oo mun tyyliä... joskus vaan sieppaa.

Huomenna taidan kusettaa vielä koiran, ja lainata isältä autoa jos voin ja sit saa vittu olla hetken. Isä on mul muutenkin auki. Voipi olla että puhelin pysyy viikonlopun kiinni. Saan edes hetken olla yksin.Paitsi lauantaina menen ottamaan tatuoinnin.

Nyt vaan ahdistaa ihan sikana kaikki!

Hey little sister what have you done?

Olen jossain määrin hullu ellette ole jo asiaa huomanneet. Molemmat pikkusiskoistani ovat halunneet luokseni yöksi jo pidemmän aikaa. Nyt annoin nuoremmalle luvan. Kirosin kyllä itseäni jonkin aikaa. Miten minä osaisin 11 vuotiasta viihdyttää... en ole siinä muutenkaan kovin hyvä. Mulla on omat kaavani joihin olen totaalisesti kangistunut.

No asiat ovat kuitenkin menneet hyvin. Hain heppahullun luokseni eilen kello 16 korvilla ja käytiin kaupassa hakemassa mässyä. Tietenkin unohdettiin ottaa laukku mukaan joten eikun takaisin. Tänne kun päästiin niin painuttiin äipän luo syömään ja sitten luokseni meikkaamaan. Heppahullu ehdottomasti halusi... no aika pelottavaa jälkeä siitä syntyikin, onneksi on kunnon aineet pärstän pesuun. ;) Katottiin muutama elokuvakin. Labyrinth oli pakko Heppahullulle näyttää, sitten olikin vuorossa Prinsessa päiväkirjat 1 & 2. Viimeinen lopettiin vasta tänään, kun väsy iski molempiin kesken leffan. Bridget Jones teki myös päivän työn seurassamme.

Nyt onkin ollut laiskottelua ja netissä surffailua. Pitäisi heppahullu vielä syöttää, ettei sokerit mene liian alas ja sitten kiikuttaa se himaan. Sitten joudunkin jo itse duuniin. Illalla mikä ihana hiljaisuus. :D Paskanakki tässä kaikessa on se, että pitää nyt ottaa luokseni se toinenkin pikkusisko Vampyyrifriikki. Tosin tämän loman aikana ei pysty! Ehkä joululomalla...

Listaa riittää tänä(kin) vuonna:
-tatuointi 29.10
-pyykinpesua
-äidin laskulaatikon siivous
-koiran ulkoilutusta, tosin koira ei ole oma...

Jä mä väitin olevani liian kiireinen tehdessäni en mitään.

Beauty knows no pain...

Päässäni on noin 120 lettiä, on mustaa, on violettia kahta sorttia ja ruskeaa hätävarana. Pää painaa ihan vitusti ja uskon niskani olevan seuraavan puolitoista kuukautta ihan sikakipeä, mutta ainakin se on nätti. ;) Ihan mielen kiinnolla nodotan ihmisten reaktioita...

Parempi reippaasti persiilleen kuin hiljaa hissutellen...

Niinpä niin, koulu ja tentit. Enpä ole edellä mainituista hirveästi jaksanut stressata ja nyt koeviikolla korjaataan satoa. Huhuh. pari koetta takana ja vituiks menivät kumpainenkin. No ei aina voi voittaa, ei edes joka päivä. Envaan ole jaksanut lukea, tosin en oikein sisäistänyt asiaa, että kokeet ovat edessä. Muutama nettitentti on vielä tulossa jossakin vaiheessa, mutta murehditaan niitä sitten.

Sunnuntai

Sunnuntai on hidas, viipyilevä.
Sunnuntai on kahvia ja Mortiisia,
kevyt meikki, mustia ja harmaita vaatteita.
Kiireettömyyttä ja hopeisia koruja.
Yksin on hyvä olla.

Insecurities.

Eilistä edeltävänä päivänä olin kuin helvetin tulista noussut kostaja vihoissani. Eilen olin voittaja, tänään olen epävarma. Miten sitä voikaan olla näin hämillään?

Fat Tales...

Kirjoitin tämän alunperin englanniksi, enkä jaksa sitä alkaa suomeksi kääntää. Jos et osaa englantia, kyynel.

I have always been a big girl and mum confirms it. I have always been off the charts and the doctors and nurses have been worried about it. I guess mum and dad have been too, but for years I couldn't care less as long as I got my daily candy and my food.

I am not sure how much it has affected me that I have been a nightmare when mum went to check upos with me, but she has told me that she bribed to behave... ”Darling behave today and I'll buy you an ice cream when we go home.” Of course I behaved... hell that earned me an ice cream, gotta sing for my supper and all that jazz. Mum has been worried that this was the reason why I like the candy so much, but I am not sure. I mean these check ups didn't happen that often.

But then there's the thing that after mum went to back to work and I had to be put into the care of others for the day, day care or what the hell it is called, I don't know. I am not sure, but I think what happened was that mum felt bad, she felt guilty and tried to compensate that with bying me some small every day be it candy or something else. I think that is the one of the big reasons why I am so big. I never learned control. Bare in in mind that this is all speculation.

After I grew up a little and started receiving allowance every week. First it was 20 finnish marks per week, then it was 5 euros. I never put the money to bank, I always spent in in candy... because mum wasn't vuing me those anymore. I spent the money on the first day I could. I wasn't in control. Hell I still haven't learned control and I am 26. I loved to eat, but healthy foods weren't that high on my list. Potato chips, candy, chocolates, ice cream, pizza... that was what I liked and still do.

I haven't learned how to cook, I never bothered. I still don't even like the thought of cooking. I have a strong dislike for it. I find no enjoyment in it... however when some cooks for me, I am in heaven. I love to eat. I eat when I am happy, to celebrate. I eat when I am sad, to drown my feelings, to feel comfortably numb. I eat when I am stressed, I eat when I am depressed... My eating is beased on feelings. And I need to learn the fact that I need to eat to stay alive, I am not alive so I can eat.

One more reason.... I think that when mum and divorced, that unlocked something in me. The binge eater. I think that's the time when I learned that eating because one wants to drown feelings is ok, that it is completely acceptable. I think that is the time when all went to south and fast. Before that I think I could have fixed my habits with little trouble, but now it is complete hell.

I have heard people tell me that I am fat all my life, family, friends, strangers... it's okay to yell at a fat person and so on and so forth. Well fuck that. I think it should be acceptabe to yell at thin people too... ”hey, you skinny bitch!” Because of that I have created an armour. I don't give a fuck what you think, get the hell out of my way or I'll walk over you! I smile when I want to scream and cry, I crack jokes when in reality I am ready to commit murders.

People stil try to tell me how I am supposed to be eating, what I should too. I know all that shit already. I know I am supposed to eat less calories than I spend, I am supposed to watch my carbs and I am supposed to exercise. I KNOW! Damn it! What I don't know, is how to turn the theory to exercise, how to bring the knowledge into my everyday life.

But I am trying and I am not giving up. My operation shake that booty is still in effect. It's just going slow.

Mieli valuu veden mukana viemäriin.

Koulu alkaa olla jo hyvässä vauhdissa ja tehtävää pukkaa myös sitä mukaa, nytkin pitäisi ruotsia jaksaa, mutta kun.

Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa, ulkona on ankeaa ja harmaata, vettä sataa. Odotan aina syksyä, väriloistoa ja kirpeitä kelejä, huumaavia tuoksuja. Aina petyn, aina sataa. Asun liian etelässä?

kolme pistettä, kun ei ole sanoja...

Nyt on koittanut se kauan kaipaamani syksy, ulkona on huumaava tuoksu sateiden välissä. Lehdet alkaa vaihtaa pikkuhiljaa väriään ja putoavat maahan syysmyrskyjen kovistellessa puita. Tämä on sitä ihanaa aikaa. Vaikka paljon sataakin, niin kuitenkin lämpöä riittää vielä.

Syksyn koittaessa alkavat koulut ja loman jälkeen työt, niillä kenellä lomaa on ollut. Itselläni alkoi koulu viime viikon maanantaina ja vielä olen ainakin olostani, jos nyt en nauttinut, niin kuitenkin melkoisesti pitänyt. Aloitin tällä viikolla kesätauon jälkeen liikunnankin. Ehtihän siinä mennä lähes 4 kuukautta niin ettei nenääni kuntosalilla näkynyt ja nyt lievästi tuntuu l-i-h-a-k-s-i-s-s-a! Olenhan minä koko kesän lenkkeillyt, mutta on se aika flegmaattista touhua ollut. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. On nimittäin eilisen treenin jälkeen löytynyt lihaksia, joita en muistanut omaavani. Tiedä sitten mitä huominen tuo tullessaan, koska tulin hetki sitten kuntosalilta. Ja huomenna olisi tarkoitus mennä uimaan ja perjantaina punttisalille. Ei sitä perjantain salia voi hyvällä sanoa kuntosaliksi. Se on punttis se. Viikonlopun lepäilen ja palaudun, maanantaina on vaan siivousta luvassa, ja sitten koko hoito uusiksi.  Joitakin saattaa nuo rutiinit ärsyttää, mutta itse en saa oikein mitään tehdyksi ilman kaavaa, ilman rutiineja. Olen saamaton kakkiainen.

Pitäisi tästä piakkoin valua saksan tunneille.

Auf Wiedersehen Fuckers!

My baby

Tässä komeilee (kaunistelee?) uusi rakkauteni, mamman oma pieni Basso. Lähes neljä viikkoa tämä tälläinen suloisuus  on luonani asustellut. Olen korviani myöten rakastunut, vaikka ajaahan hän minut välillä hulluuden partaalle kiipeillessään kirja hyllyssä ja roikkuessaan verhoissa. Note to self: osta kissa karkoitetta apteekista.

Basso on siis tyttöni nimi ja ikää sellaiset 18 viikkoa. Kasvaa koko aikaa, syö kuin hevonen. Nimensä pikkuinen sai, koska sillä oli paljon matalampi ääni kuin veljillään, joten siitä tuli viskibasso... se kuitenkin oli liian pitkä mukamas, jotenka mussusta tuli Basso. Hyvin pian sai jatkonomen Perkele. "Basso Perkele, et roiku siellä vehossa!" tai "Basso Perkely, nyt alas sieltä jumalauta!"

Mutta totta puhuen koulupäivät on ihan hirveitä, kun on aina niin iso ikävä mammam mussua, pikku painajaistani. I am a lost case, aren't I?

Vanhuus ei tule kello kaulassa...

Nyt on sitte täytetty vuosia ja juhlittu olan takaa asiaa. Viime keskiviikkona tuli kokonaiset 26 täyteen ja lauantaina tuli tuota ystävien kanssa juhlittua ja olihan mukana myös rakas veljeni Hobitti. Olen saanut lahjaksi syksyistä vaahteranlehteä muistuttavan kaulakorun äipältä. lehtiriipus Sekä Chivas Regal viskiä rakkaalta ystävältäni, kahvia pikkuserkultani, pääkallo avaimenperän toiselta rakkaalta ystävältäni ja kaikenlaista muuta mukavaa.

Juhlat olivat aluksi hieman stressaavat, pelkäsin, että kukaan ei saavu paikalle ja vitutti tehdä ruokaa pelko persiissä. Hobitti saapuikin ensimmäisenä ja alkoi sitä porukkaa pikkuhiljaa valua paikalle. Puhetta ja naurua riitti ja olin onnellinen, olihan rakkaideni kanssa. Tyypi lähtivät tosin olut teltalle, joka aina tulee paikallisen juottolan pihaan tiettyjen markkinoiden aikana. Itseäni ei kiinnostanut mennä, joten siivoilin juhlien jälkiä ja surffasin netissä. Yöpaikan varannut kaveri tulin "kotio" yhden aikoihin ja pari yötä valvoneina painuimme pehkuihin. :D

At last!

Pitkään ja hartaasti odotettu päivä on koittanut. Sain kokonaisenkuukauden palkan nyt. Ei tarvitse niellä ylpeyttään ja myydä tavaraa, ei tarvitse anella Kelalta tai sossulta yhtään vitun mitään. Olen onnellinen, talouteni on turvattu ainakin kahdeksi viikoksi. Helpompi hengittää. Hetken.

On muuten vain rauhaton olo. Mikään ei tunnut miltään, mutta kaikki tuo silti outoa jännitettä. Odotan...jotain. En osaa oikein itsekään asiaa selittää. Olen matkalla, mutta määränpää on hukassa.

Ristiriitaista.

S tarkoittaa syksyä.

Huomaan hyvin itsestäni, että eletään heinäkuun loppua. En tarvitse siihen kalenteria, joka seinällä roikkuen tai taskussa keikkuen ennustaa päiviä... ja syksyä. Ei tunnen sen sisälläni, haistan sen ulkona, loppukesä. Pian koittaa ihana syksy.

Syksyn tullen tahtoo uudistaa vaatekomeronsa, hankkia uusia tavaroita ja jos koulussa on minkäänlaisessa ja oli ikää kuinka paljon tahansa... tekee mieli hommata uusia kyniä ja pyyhekumeja, alleviivaustusseja ja post-it lappuja. Nenässä tuoksuu jo vieno koulun tuoksahdus, liitu ja piirtoheittimen päällä olleet pölyt. Vaikka muistaa viimeisen vuoden olleen totaalinen helvetti, jotenkin sitä jo kaipaa. Uusia haasteita. Duuni on jo niin nähty. Been therem done that, got the fucking T-shirt.

Tilasin eilen itselleni illalla Oriflame tuotteita ystävältäni sekä netanttilasta mustan miniläppärin. Se oli syntymäpäivä lahja minulta minulle. Voisin perustella hankintani monin eri tavoin ja voisin myös helposti väittää vastaan. Voisin väitellä asiasta puolin ja toisin ja silti voittaa sinut mennen tullen. Tietäähän se rahan menoa, mutta koen sen olevan sen arvoista.

Ja löysin tänään vihreä Germit the Frog-laukun 5€ Kirppikseltä. :D

Window shopping...

Olen paha, paha ihminen. Tuhlaan palkkani melkein etukäteen kokonaan. Oooops. Mutta kun tahtoo kaikenlaista, kenkiä, miniläppärin ja sillä lailla. Sainkin töissä kulutettua hiljaiset hetket ikkuna shoppailemalla, tavallaan. Katselin netistä kaikkea mukavaa ja haaveilin.

Onhan ostos listallani myöskin tarpeellisia, esim. vaatteita. Olen joutunut viimeaikoina heittämään niin paljon vaatetaa pois, että ei ole kohta päälle pantavaa. Siksi siis uutta, koska vanhat kulahtaneet ja reikäiset vaatteet eivät ole kovin "in".

Palkka napsahtaa tilille perjantaina... taitaa mennäkin saman tien...

Harry Potter ja Kuoleman varjelukset osa 2

Tulipahan eilen nähtyä tuo uusin Harry Potter elokuva ja olen edelleenkin ihan onnessani ja intoa piukassa. Elokuva on pakko nähdä uudelleen mahdollisimman pian.

Kirjan lukeneille elokuva toi uutta visuaalista näkökantaa tapahtumiin, ja muille se oli kerrassaan loistavaa viihdettä, tai siis kaikillehan tuo oli oistavaa viihdettä. Ihan uskomaton elokuva.

Elokuvahan kertoo kijan lailla miten Harryn ja kumppaneiden Hirnyrkkien metsästys sujuu ja miten he yrittävät voittaa kaikkien aikojen pahimman Pimeyden Ruhtinaan Voldemortin. Voldemortin hallussa on koko velhobritannia, Tylypahka mukaan lukien, jonka johdossa on hänen uskollinen seuraajansa Rehtori severus Kalkaros. Koulussa ei muutenkaan ole kaikki kuten ennen, oppilaat liikkuvat vain isoissa ryhmissä, ainakin Rohkelikot nukkuvat riippukeinuissa ja vastaavissa. Oppilaita rankaistaan, jos he eivät tottele, kuten heidän toivotaan tottelevan...

Harry, Hermione ja Ron joutuvat omalla tahollaan pulmiin jos jonkinlaisiin, esimerkiksi Irvetan holvissa ja sen jälkeen tulikin pieni pakoreissu lohikäärmeen selässä. Viimein he saapuvat tylypahkaan, jossa pitäisi neljä viimeistä hirnyrkkiä tuhota, yksi heillä on mukanaan, loput kolme heidän pitää löytää ja tuhota, vain siten Harry voi tappaa Hänet-jonka-nimeä-emme-mainitse, Voldemortin eli Tom Valedron, puoliverisen Luihuisen perillisen.

Tylypahkan taistelu oli upea niin visuaalisesti kuin muutenkin. Siinä oli niin sanotusti munaa. Paljon siinä kuolee porukkaa, Remus, Tonks ja Fred joitakin mainitakseni. Jos olette kirjan lukeneet niin sen jo tiedättekin. Heidän kuolemansa olivat toki surullisia, mutta en minä heitä itkenyt. Mutta itkin elokuvan aikana, Severus Kalkaroksen kuolema iski lujaa vaikka tiesin sen olevan tulossa. Alan Rickman teki loistavan suorituksen Kalakaroksena ja kerrankin kaikki näkivät, että vaikka ulkokuori on mitä on ja vaikka jotkin teot sotisivat hyvää vastaan, ei mies kuitenkaan ole täysin paha, vaan jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee. Vaikka Kalkarosta tuntuivat kaikki vihaan, suojeli hän heitä silti parhaansa mukaan rehtorin virassaan... Minulle Kalkaros on aina ollut ykkönen, ihan aina,vaikka diggaan myös Lucius Malfoyta. Suutuin hetkeksi Puoliverisessä Prinssissä, mutta en voinut olla vihainen kauaa ja ikinä en voinut häntävihata. Ja olin oikeassa teon taustalla oli jotakin muuta kuin mitä päälle päin näytettiin.
En osaa puhua Pottereista vaahtoamatta Severus Kalkaroksesta, joten ehkä jätän tämän tähän ja suosittelen elokuvaa ihan kaikille. Ja toivon että nautitte elokuvasta. Hurraa!

Sarjakuvia ja töppäyksiä.

Otsikko kuvaa aika hyvin tämän viikon toimintaa. Olen lainannut ja lukenut paljon sarjakuvia. Se on niin helppoa, kun joku palauttaa jotakin kirjastoon ja minä istun siinä tiskin takana ja kaikki ne teokset kulkevat käsieni läpi... en vain voi vastustaa. Ja kesällä kuuluu ottaa hieman rennommin myös lukemisen suhteen, joten sarjakuvat ovat oikeasti ihan paikallaan. Fingerporia, Lassia ja Leeviä ynnä muita. Minä tykkään. Sandmania on tulossa... vaikka eihän tuo Gaimanin Sandman sieltä kevyimmästä päästä ole.

Niin ja ne töppäykset. Tuntuu, että töissä tulee ihan outoja ongelmia eteen. Onkeleita, joista pitäisi selvitä nyt jo, sillä olenhan 16. kuukauttaa kirjastossa töissä, siis kolmatta kesää. Mutta kun ei niin ei. Alkaa turhauttaa välillä. On koulu tainnut tuhota aivoni lopullisesti. Niin ja se suurin töppi. Aamulla unisena duuniin ja iltapäivällä vittuuntuneena ulos ja autoon vain tajutakseni sen, että auto ei käynnisty. Ei edes pihahda. Hurraa fiksuna olin jättänyt aamulla autoon valot päälle koko päiväksi. Ja sen auton käynnistys operaatio oli yksi elämä noloimmista sillä enhän minä autoista ymmärrä mitään, oikeastaan vielä vähemmän kuin en mitään. JA sitä todisti Veljeni kaverin kaveri, joka riensi auttavaksi ritariksi. Oi noloa. Vaikka olikin mukava mies. Nauraa varmaan vieläkin itseään tärviölle. Hyvä, hyvä, sanon minä ja taputan pieniä karvaisia käsiäni.

So the time goes on...

Niin se aika on tänäänkin vain eteenpäin mennyt, suurempia hidastelematta. Nousin aivan liian aikaisin, oikeasti ennen kukon pieremää, sillä kello soi 4.45 ja ylös oli sängystä noustava. Kahvinkeitin päälle, vaatteet niskaan, termosmukiin kahvia ja matkaan. Pitihän töihin ehtiä. Aamulla siis 5.40 siivoamaan ja 9.00 kesäduuniin kirjastoon. Kotiin pääsen neljältä, mutta pitäähän isääkin käydä piristämässä sairaalassa, kun kerta siellä kuumeilee. Sitten ulkoiluttamaan isukin avokin koiruuksia, joka on kesällä periaatteessa kolmas työni. Voipi olla, että illalla alkaa paukut olemaan aika lopussa.

Onneksi huomenna onkin tämän viikon viimeinen työpäivä ja kotiinkin pääsee Juhannuksen kunniaksi ruhtinaalliset kahta tauntia aikaisemmin. Toisaalta ei se minua haittaa. Muuten kerroin mielelläni tekeväni kaikki iltavuorot, jotka vain voin, sillä tarvitsen joka riivatun ropisen jonka vain saan... ja kuudesta eteenpäin tulee iltatyökorvausta. :) Ainakin näillä näkymin toiveeni meni läpi, sillä onhan muilla isompi koti hoidettavana ja toisella työkaverilla perhettäkin, jonka kanssa varmaan mielellään viettää aikaa. Mua taas kotona odottaa vain tietokone. So no biggie.

Apatia

Viimeisen lomaviikon apatia iski jälleen. Vaikka lomaa onkin pari viikkoa elokuun lopussa, mutta ensi maanantaina alkaa duuni, joka kestää pari kuukautta, joten viimeisen lomaviikon apatia on vieraanani. Hassua miten sitä ei haluaisi mennä töihin vaikka sitä on odottanut kuin kuuta nousevaa. Tiedän, että osa "pelostani" johtuu siitä, että olen pääasiallisesti omassa lähikirjastossani töissä, ennen olin vain 2 päivää viikosta... en tiedä mitä pelkään, mutta kyllä se siitä ohi menee kun pääsen taas duuniin sisälle. Ja kun ne viisi päivää ovat kuluneet, jotka olen muualla tuuraamassa. :D

Like sands through the hourglass, so are the days of our lives

Minne ovat päivät kadonneet? Oikea vastaus taitaa olla bitti avaruuteen. Olen ollut kuukauden lomalla, kuukausi on mennyt jonnekin eikä minulla ole juuri muistikuvia. Ei en ole ollut kännissä tai muissakaan aineissa, en siis ole nauttinut mitään ilmaa vahvempaa. Mutta internet on paikka jonne olen itseni haudannut ja muistankin taas miten helppo siihen on jäädä koukkuun. Koulussa sentään tein muutakin kuin datasin, oli pakko, mutta nyt kun ei ole ollut pakko tehdä mitään, mennä minnekään niin olen vaan dataillut. Ihme, että koneeni pysyy vielä perässä.

Oli mulla suunnitelmia, ei paljoa, mutta kyllä niitä oli. Ajattelin lukea ulkona auringossa tai aurinko varjon alla, riippuen kuinka tukala on oloni. Tein tämän kerran, edellispäivänä, illalla vahvasti hyttysmyrkkyyn kietoutuneena. Hyttyset ovatkin yksi syy miksi en ole ulkona paljoa viihtynyt. Vihaan niitä vitun verenimijöitä.

Piti minun pitää kämppäkin siistinä, tiskata aina kun lopetin syömisen ja pyykätä niin ettei mitään vuoria pääsisi kertymään. Heheheheh. Juuh, hyvä oli ajatus, mutta todellisuus on aivan muuta. Kämppä on kuin pomminjäljilta, aina vaaan. Vaatteita hujan hajan ja niitä astioita. Mutta on niin kuuma, että ei jaksa tehdä mitään. Ja vaikka selitykseltä kuulostaankin, on se kuitenkin omalla kohdallani totta. Täällä on ollut jo viikon lämpö kolmissa kymmenissä ja sateista ei tietoakaan. Toivon mukaan tämä tästä ainakin hetkeksi rauhoittuu, sillä alkaa oikeasti tämä kuumuus käydä voimien päälle. Ja onneksi säätietojen mukaan niin tuleekin käymään, mutta mikä silti on todellisuus sillä ennusteitahan nuo säätiedot vain ovat, mutta en pitäisi pahitteeksi kunnon ukkosmyrskyä, vaikka kuollakseni ukkosta pelkäänkin. Töpselit vain pois seinästä, sänkyyn peiton alle taskulamppukourassa ja hyvä kirja mukana. Sillä siitä selvitään. Toivottavasti. Niin ja musiikkia, mikään ei vie ajatuksia niin hyvin pois todellisuudesta kuin musiikki. Ja nythän minä taas höpöttelen omiani. Ihanaa tajunnan virtaa. :D

Mutta jos vielä lukisin pienen kappaleen eräästä fanitarinasta, heittäisin huiviini kahvia, söisin jotakin pientä ja sitten ottaisin suunnan lähimmälle uimarannalle. Vai meneekö nyt jöötiltä katu-uskottavuus. heehehehe.

I wonder...

Ihmettelen itseäni. Miksi on niin paha olla? Odotan kauhulla töiden alkamista, vaikka muutama viikko sitten olin vielä innoissani. Jokainen päivä on oma tuskainen taipaleensa...

Such a weirdo...

Olen ollut lomalla nyt kolme viikkoa, ja kaksi ja puoli on jäljellä ennen kesätöiden alkamista. En ole pitkään aikaan tuntenut oloani näin levänneeksi. Olen saanut nukkua, vaikka varsinaista rytmiä ei olekaan. Menen nukkumaan kun väsyttää ja nousen ylös, kun unta ei enää riitän tai kun paikkoja, siis selkää, alkaa särkeä liikaa.

Odotan innolla töiden alkua, tai pääasiassa innolla, mutta nyt kuumana päivänä mikään ei innosta. Ei edes lenkkeily koirien kanssa vaikka siitä maksetaan mulle ihan hyvin ja sain jopa rahat eilen etukäteen. Pitäisi kai ottaa itseä niskasta kiinni ja vaan mennä pihalle ja käydä pienilenkki, vaikka vain sen verran, etta tekevät asiansa, tulla takaisin isukille ja juoksuttaa niitä tuossa takapihalla jonkin verran. Vaikka tuskin karvaturritkaan hirveästi jaksavat tällaisena päivänä.

Töiden jälkeen olisi vielä parisen viikkoa lomaa ja sitten alkaa koulu. Odotankin sitä jo pienellä innostuksella. Vihdoinkin alkavat itse valitsemamme opinnot ja sitä odotellessa. Olen aika hassu, sillä vaikka kesä on ihanaa ja hienoa aikaa...tosin inhoan ötököitä.. kuitenkin odotan jo loppukesää ja syksyä. Rakastan aikaa heinkuun puolesta välistä syyslokakuun vaihteeseen. Ehkä se johtunee siitä, että olen elokuun lapsia.

Muutenkin on suunnitelmia syksyksi. Ajattelin järjestää pienet synttärikemut elokuun alkupuolella. Kutsua porukka joita ei yleensä näe, voitaisiin ottaa hiukan kuppia ja syödä jotakin. Mutta se nyt on vielä vain ajatuksen tasolla, enkäole kenellekään siitä vielä puhunut... paitsi nyt blogini lukijoille.
Että näin, mutta nyt koiruudet.

kaskas

Tääkin toimii taas.

Jotakin mätää tanskan maalla...

Bloggerissa tapahtuu kummia, en tahdo päästä sisään vaikka kokeilin jo salasanankin vaihtoa. Nyt kun pääsin sisään se heitti minut ulos ja nyt ihmettelen, että tapahtuuko näin uudelleen juuri kun olen saanut asiani sanottua.

Mutta eipä mulla kovin kummia sanomisia ole. Olen puuhaillut yllättävän vähän... Hillunut itseksein yksiksein pääasiassa. Ja viikonloppuna polttaroin kaverin polttarit muiden keijujen kanssa. Hahaha olin pahatar, vaikka olo olikin kuin tonnikeijulla, mutta lisää asiaa löytyy morsiamen blogista... Hyvä hypnoosi.

Early birds and all that.

On se vaan niin väärin joutua hinautumaan sängystä ylös kahdeksalta, täysin kesken unien, mutta suunnitelmat on suunnitelmia ja huomenna sama juttu... syyt jääköön nyt mainitsematta, kerrotaan asiasta myöhemmin ellei huomenna tule maailmanloppu. :D Jotenkin jaksaa tuokin epäilyttää, mutta ainakaan sen jälkeen ei tarvitse murehtia rahasta ja muusta paskasta.

Tänään siis oli aikainen herätys ja lähdettiin äipän ja mummun kanssa ruokaostoksille Prismaan. Jääkaappi niin täynnä ruokaa, etten oikein osaa ajatella mnitä sillä kaikella tekisi. Hyvä niin, mutta toisaalta pelottaa taas, etten jaksa mitään tehdä ja pitää heittää kaikki se menemään. Se ei  naurata. Toisaalta tekee mieli ostaa ruokaa ja sitten ei kuitenkaan sitä syö, kieroutunutta sekin. Mutta niin voisi tässä nälkäänsä paistaa vaikkapa vähän kanan paloja ja herkkusieniä ja voilá. Niin ja voisihan sitä salaattiakin suunnitella. Tai siis suunniteltu on tosi hyvin, mutta toteutus on hieman vaiheessa. :)

Sitten voisi jatkaa inspiroitumista Nikki Sixxin avulla and This Is Gonna Hurt.

The cruel reality

Nyt vasta olen tosissani havahtunut siihen julmuuteen, joka on aikuisen ihmisen elämää. Köyhyysrajalla eläminen ei ole kovin hauskaa. Jola päivä miettii, miten vitussa sitä saisi sapuskaa pöytään ja laskunsa maksettua. Miten ihmeessä sitä selviää. Kohta ei auta muuta kuin ruveta myymään persettä, mutta en täällä, liikaa tuttuja, kaikki tuntee kaikki. Ja on sitä vielä muitakin tapoja nöyryyttää itseään ennen kuin siihen vamhimpaan ammattiin pitää ryhtyä.

Mutta jos olisi teininä tiennyt, että aikuisen elämä on pääasiassa perse ruvella raatamista ja unettomia öitä, en olisi niin kovalla hingulla halunnut olla aikuinen. Tai ehkä olisinkin, eihän minulle voi käydä milloinkaan huonosti, minähän olen hyvä niin monessa, ei minua eivät tosielämän julmuus kosketa. Miten sitä voikaan ajatella niin naiivisti? Antaisin l'hes mitä vain ollakseni taas niin naiivi. *huoh* Hirveää angstausta on nyt tämä postini. No väliäkö siitä. Pitää sitä jonnekin pyrkiä ahdistuksensa purkamaan.

Eilen pakenin todellisuutta kaverin luokse, ja ihanaa pakoa olikin. Vammattiin yhdessä kaikkea outoa ilman minkäänlaisia päätä sekoittavia aineita ja naurettiin itsemme tärviölle. Tapasin myös muutaman uuden ihmisen. Toisen kanssa koin tulevani toimeen heti, toiseen taas pitää hetken totutella, mutta heidän koiransa oli heti kaverini... kunhan jaksoin rapsuttaa. :D Oli hienoa helliä jotakin kissaa isompaa välillä. Ihanan pehmeä karva sillä oli ja sinne olisi niin mieluista joskus tirauttaa muutama tippa kyyneliäkin.Nyt vain istun sohvalla ja puristan tyynyä syliini ja itken kyyneleeni yksin.

All good things must come to an end...

Ja joissakin tapauksissa ei niin kivat jutut. Tässä tapauksessa kyseess on koulu. Seitsemän päivää jäljellä, kolme koetta ja muutama muu deadline and I am done, ainakin kesäksi.

Kohta siis alkaa kesä ja mua huolestuttaa toimeentulo, vaihteeksi. enhän minä mistään muusta osaa enää puhua kuin raha-asioista ja varsinkin rahan puutteesta. No aioin kuitenkin nauttia kesästä. Loikoilla takapihalla ja nauttia auringosta jos sitä meillä suomalaisille tarjoillaan.

Sosiaalinen media ja muuta jännää

Eipä oli niin hirveästi kouluun napannut tulla näin kauniina perjanatai-päivänä, sillä eihän meillä normaalisti koulua ole perjantaisin. No, minkäs teet, pakko oli. Ja kerrankin oli sen arvoista. Meillä oli luento sosiaalisesta mediasta ja varsinkin yritysten, tulevien työmantajien, näkökulmasta. Olihan luennossa paljon tuttua ja itsestään selvää, mutta paljon tuli myös uutta. Luento oli mielenkiintoinen ja jos joku joskus eksyy Sirkku Laineen sosiaalisen median luennoilla, menkää mukaan avoimin mielin. Tai ehkä minä olen vain nörtti. :)

Ja se muu jännä.
Jännä 1.
Huomenna uusi tatuointi tai paremminkin seuraava osa isoon kokonaisuuteen. Kolmas osa meneekin jo sitten loppuvuoteen ainakin kahdesta syystä. 1) tatuoitsijalla ei ole aikoja ennen ja 2) mulla ei ole ennen rahaa.

Jännä 2.
Sain kesätyöpaikan ja taas kirjastosta. What can I say, I am hooked. Ja tällä kertaa olen vain paikallisessa ja näin säästän rahaa bensoissa sellaset 250 €. Ei mikään pieni summa. Toinen kirjaston työntekijöistä oli ollut huolissaan, että mitäs minä sanonkun en pääsekään pääkallon paikalle, toinen oli todennut, että olen vaan onnellinen. Kyllä ne mut jo aika hyvin parin kesän jälkeen tuntee. Rahasta on vaan taas aika tiukkaa ja vielä tiukempaa tulee olemaan, ennen kuin palkka alkaa juosta. Maksetaan vain pakollinen, lainataan ja anotaan sossusta. Muuta en enää keksi.

Tässä tulee nyt niin sanotusti pakko laihdutus...  Kunhan saan vuokran maksettua ja laskut, niinkai sitä sitten muuten toimeen tulee. Pari kuukautta roikkuu vaikka löysässä hirressä. Tosin olen ollut jo siinä hirressä jonkin aikaa, jossain vaiheessa happi loppuu pakostakin. Mutta nyt olen vain niin onnellinen, että en vain pysty murehtimaan asioista etukäteen. Uskon äitiäni, asioilla on tapana järjestyä.

It's finally Saturday

Elän viikonlopuille ja sitten kun se viimein koittaa olen tympiintynyt ja kyllästynyt... Kotona olisi ollut tekemistä, mutta lupauduin isukille koira vahdiksi ja täällä ei oikein muuta tekemistä ole kuin katsoa elokuvia ja suffailla netissä.Niissähän ei siis sinänsö ole mitään pahaa tai mitään outoa, mutta kun kotona olisi pyykkäämistä ja tiskaamista ja muutakin siivoilua. Vituttaa vaan istua persiillään kun tietää, että ensi viikola pukeudun taas johonki pahuksen säkkiin, kun muita vaatteita ole puhtaana. Olen ollut laiska ja nyt kun olisi ollut enliergiaa... ja vali vali vali ja vali.

Surffataan sitten ihan rauhassa ja tuijotetaan Twilightia. Olen taas hurahtanut ihan totaalisesti siihen. Hetkeksi hurahdus hellitti, mutta nyt kaipaan taas pakoa todellisuudesta joten mikäs sen parempaa kuin Twilight?

A good plan means that something is half way done.

Suunnitelmia on. Suunnittelin pyykkääväni, tiskaavani ja siivoavani tänään. Suunnittelinmyös tekeväni koulutehtävän... mikä  tarkoittaa sitä, että kolmea edellämainittua tulee lykätä muutamalla päivällä. Olisinhan sen koulujutun voinut aikaisemminkin tehdä, mutta minkäs teet, olen laiska kakkiainen. Suunnitelmissa olisi myös laihduttaminen, kyllä taas kerran... tai ainakin hyvä aikomus. Kuka tietää mistä löytäisin itsehillinän ja -kurin. Ehkä en mistään. Pitänee kai vain addiktoitua siihen hyvänolon tunteeseen joka liikkumisen jälkeen tulee.

Ja kevään tullen suunnitelmissa on aina uusien vaatteiden hankkiminen, mutta kun matti huutaa kukkarossa. Mistä päästiinkin siihen suunnitelmaan, että kesätyö olisi tarpeellinen, peräti pakollinen, muuten joudun sossun luukulle hattu kourassa nöyristelemään. Ei, en halua, mutta entä jso on pakko?

Suunnitelmissa olisi myös löytää taas kerran hukkaamani identiteettini. Olen ilmeisesti niin väsynyt tätä nykyuä, että en jaksa laitaa mitään kivaa päälle, verkkarit, huppari ja reinot on ihan ok yhdistelmä... SINCE WHEN????  Mulla ei ole ikinä enää mitään kivaa päällepantavaa, mulal ei ole mitään kivoja meikkejä, mulal ei ole mitään kivaa, kuten aikaa... kaikkea olisi jos vain oikeasti jaksaisin suunnitella tänään mitä laitan huomenna päälle. Jos työttömänä elämä tuntui paskalta ja masentavalta, niin ei opiskelijanakaan herkkua ole. On sentään uusi tatuointi luvassa 16.4. En malttaisi odottaa. Siihen kyllä löytyy rahaa, olenhan perse ruvella tehnyt töitä sen eteen. Ja tatuoinnistani on vain 1/4 valmiina, seuraava tulee täydentämään vanhaa ja niin edelleen. En tiedä koska tämä valmistuu, sillä tyhjästä oin hankala nyhjäistä. Rahaa taas kerran. Ai miten niin raha asiat ahdistaa... enhän minä muusta osaa enää puhuakaan. No vielä jaksan toivoa, että tulevaisuus toisi helpotusta siihen asiaan.

Mutta niin se idestiteetti. Olen joku vitun Virtanen, or am I a dark side jewel? Muutama vuosi sitten olisin todennut ehdottamasti olevani jälkimmäistä, en enää ole varma. Olenko vain oikeasti kasvanut ulos siitä "vaiheesta" ja muuttunut aikuismaisen ahdasmieliseksi. Vai olenko vain väsymyksestä lamaantunut pimeän puolen peelo? En osaa sanoa, mutta ehkäpä vielä joskus itseni löydän...

tiktak

Aika kuluu, joskus nopeaan joskus hitaasti, mutta aina se kuluu.

Aloitin koulun juuri ja nyt ollaan jo viimeisessä jaksossa, jakson alussa, mutta kuitenkin. Pian kevättalvi muuttuu kevääksi ja se taas kesäksi, en malttaisi odottaa. Eilen oli kevätpäiväntasaus, päivä ja yöt ovat yhtä pitkiä, kolme kuukautta päivät vielä pitenevät, sitten alkavatkin taas pikkuhiljaa pimetä. Ensi sunnuntaina ollaan jo kesäajassa.

Kevät on taas aikaa jolloin rahaa pitöisi ollla ihan piirusti kaikkeen mitä haluaisi ostaa, uusia kenkiä kevättä ja kesää varten, uusia vaatteita. Vanhan haluaa unohtaa ja luoda nahkansa aina uudelleen ja uudelleen. No odottakoon vielä hetken. Perse aukisena ei ole mukavaa.

Eipä tässä(kään) kirjoittamisessa mitään varsinaista pointtia ole, kunhan taas kerran tapan aikaa, kun odottleen työvuoroni alkavan.

Paha ihminen

Välillä tunnen syyttäviä katseita selässäni. Olen paha ihminen, sillä enhän minä vastaa yhteiskunnan käsitystä hyvästä ihmisestä. Ei minulla ole miestä, 1,8 lasta, omakotitaloa ja perunamaata.

Ei miestä, ei, vaan lihaa luiden ympärillä vaikka muille jakaa. Ei lapsia ja en edes halua lapsia, en minä ole äiti, hyvä kun joten kuten saan pidettyä itseni elämässä kiinni. En halua lapsia, ja se on minun valintani, en pidä lapsista enkä halua tuottaa yhtään kirkuvaa sinappikonetta tähän sotkuun, mikä maailma on. Hankin jossain vaiheessa kissan tai pari, hoivaan niitä.

Ei omakotitaloa, ei punaista mökkiä ja sitä riivatun perunamaata. Ehei, minä asun vuokralla. Ja minulle se on hyvä valinta tässä elämän vaiheessa. Ehkä joskus ostan itselleni rivitaloasunnon ja elän siinä kissojeni kanssa tyytyväisinä. Velkaa on opintolainan verran ja sekin summa kasvaa koko ajan. Teen töitä perse ruvella ja silti rahat ei riitä elämiseen. Ihan sama, ei jaksa kiinnostaa just nyt.

En minä oistäisi vastaan vaikka minulla mies olisikin, joku jonka kainaloon käpertyä kun maailma murjoo, mutta mistä löydät miehen joka kestää kieroutunutta minääni? Lihastakin haluan eroon, en kaikesta, haluan olla kurvikas, mutta en sairalloisen lihava. Lihavat saattavat olla lepposia, mutta harvoin he ovat onnellisia. Itseinho on huomattavasti tutumpi tunne, miten olen saattanut antaa itselleni luvan tulla tällaiseksi? Todellisuus on se, että katkerart kyyneleet itketään pimeydessä, yön pitkinä tunteina yksin, jotta kukaan ei näe, että minäkin olen haavoittuvainen. Todellisuutta on myös se, että lihava on aina toisen luokan kansalainen. On okei vittuilla lihavalle, on okei kommentoida miten lihava elää, miten lihava syö, on okei pyytää lihavalta lisämaksu, kun rahat ovat muutenkin tiukoilla. Se on okei... todellisuudessa se EI ole okei, mutta niin se vain on tässä elämässä.

Ja herranjesta, tatuoitu nainen on ehdottomasti epäilyttävä henkilö... vaikka lähes kaikki nykyään ovat tautoituja niin miehet kuin naisetkin.

Olen kaikkea edellämainittua, enemmän tai vähemmän, joten looginen pääteltä on, että olen paha ihminen, toisen luokan kansalainen.

It's elementary my dear Watson.

Die With Your Boots On

Aikaa onkin taas vierähtänyt viimeisestä bloggauksesta, vetoan siihen, että hajoan kouluuni. Viimeinen kuukausi on ollut yhtä helvettiä... deadlineja, tenttejä 7, joista kolme on ensi viikolla. Mulla alkaa paukut loppua. Itkupotkuraivareita on ollut aika tiheään viimeaikoina, pinna kireällä muutenkin. Antakaa anteeksi, jos ja kun tiuskin ja kiukuttelen. Ihminen jaksaa vain tiettyyn pisteeseen asti, 5-6 tunnin yöunilla.

Kaipa sitä yhden viikon jaksaa vaikka löysässä hirressä, tosin on ollut tunne, että olen koko lukuvuoden ollut hirressä. Viikko vielä, sitten koittaa uusi jakso. Ajattelen tulevaisuutta jakso kerrallaan, tämän jakson kun jaksaa niin sitten helpottaa. Ikinä se ei helpota, mutta muuten en jaksa. On todellakin sellainen tunne, että en saa ahdistukselta henkeä. Koulunhan pitäisi olla mukavaa?

Pieces of Heaven

Joskus joinakin hetkinä kokee olevansa niin onnellinen, että sattuu. Pieni pala taivasta ja taas jaksaa arkea.

Olen pari kertaa käynyt uimassa, kerrankin on varaa, kun opiskelijat pääsee halvemmalla, ja kun ostaa vielä kymppikortin, niin pääsee vielä halvemmalla. Ei ole enää tekosyytä olla uimatta. Ja siitä tulee hyvä olo. Perjantaisin nollataan ajatukset koulusta, hukutetaan ne. On paljon mukavampi olo koko viikonlopun, kun on varastanut pienen hetken itselleen. Viime perjantaina uin 500m jonka jälkeen kävin höyrysaunassa ja hipsin porealtaaseen. Oli aurinkoinen ilma ja siinä yksin kuplien keskellä rentouduin ja katselin sinistä taivasta, jossa oli muutama valkoinen pilvenhattara. Hetken aikaa olin onnellinen, vailla huolia ja murheita. Hetken aikaa koin olevani sinut itseni ja ympäristöni kanssa. Ei onneen sen enempää tarvita.

On myös hyvä olo, kun asunto on pääasiassa siisti, keittiötä ja pyykkivuorta lukuunottamatta. On taas tilaa liikkua tai vaikka joogata jos siitä innostuu. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa kouluasioita pohtia, ja siivota hieman, pestä ainakin WC.pytty. Mutta kuka tietää... ehkä otankin neljännen mukillisen kahvia, istun laiskanlinnaani ja tartun lehteen, joka on täynnä muotiluomuksia, joihin en ikinä mahdu. Haaveilen välillä, hörpin kahvia ja katselen auringossa kylpeviä lehdettömiä puita. Olen onnellinen.

Jännästi nyt menee...

Tai no jännästi ja jännästi, kunhan aikaa tapan.

Koulua on käyty jo viikko ja sit tää päivä mistä on muutama pahuksen tunti vielä jäljellä. Tässä jännästi hyppytuntia vietän netissä... Siis olisihan niitä kouluhommiakin, mutta kun ei silleen jaksa suuremmin kiinnostaa. Tässä jaksossa kannattavuus laskentaa, kirjanpitoa, talousmatematiikkaa, kansantaloutta ja logistiikkaa. Logistiikka on jopa mielenkiintoista, muuten taitaa mennä pyllylleen. PBL aka problem based learning jatkuu edelleen ja vihaan sitä edelleen ihan yhtä paljon eli sydämeni kyllyydestä.

Eipä tässä oikeestaan ollut mitään päätä eikä häntää tässä turhassa postauksessa, mutta kuluipa taas aikaa jopa muutama minuutti.

hmmm

Edellispäivänä istuin äidin luona jonkin aikaa. Söimme, saunoimme ja jauhoimme paskaa niin sanotusti. Normaalia toimintaa siis. Selailn siinä taas uutta postimyyntikuvastoa ja alkoi ahdistaa. Uusia vaatteita olisi ihana saada kevääksi, mutta ne vaatteet, jotka olisivat kokoani ei oikein ole tyyliäni, sillä en etsi kupolitelttaa empire linjalla ja hihansuilla. Kaikki upeat vaatteet ovat auttamattomasti liian pieniä minulle. Eipä ole yllätys. Päätin tehdä asialle jotakin... taas. Viime vuonna sain painostani pois noin kuusi kiloa, mikä oli ihanaa... no viime vuonna koulun alettua lihoin 7-8 kiloa, joten eipä ollut siitäkään mitään iloa.

Perjantaina shoppailessamme äipän kanssa päätimme, että meidän tulisi menään molempien kuntosalille. Yksin on tylsää, joten jos menisimme yhdessä niin ehkä siitä tulisikin jotakin.Päätin, että aloitan taas niin sanotusti alusta, en rehki isoilla painoilla, sillä en ole mitään tehnyt sitten viime kesän, joten voin loukata itseni. Ja ensi viikon lauantaina olisi tarjolla sulkapalloakin. Ja suunnitelmissa olisi jossakin vaiheessa aloittaa viikoittainen uintikin. Eli kerran viikossa kuntosali, kerran viikossa sulkapallo ja kerran viikossa uinti, näin aluksi.

Syksy oli hankala koulussa, stressasin sitä liikaa ja nyt aioin ainakin yrittää ottaa aikaa myös itselleni koti ovien ulkopuolella.Jos olen vain koulussa ja töissä niin mulla hajoaa pää. Joululoma on ollut ihanaa, ei ole tarvinnut juurikaan stressata mistään, mutta nyt on korkea aika alkaa toimia, sillä keskiviikkona ja viikonpäästä maanantaina oin tentit, pitää kirjoittaa raportti keskustelutunnista englanniksi ja tehdä myös englannin tunneille yritys esittely, joka kestää muutaman minuutin. Englanniksi pitäisi lukea myös kirja ja tehdä siitä esittely, tallentaa se puhuttuna jollekin välineelle ja antaa se operrajalle. Olisin tehnyt sen jo syyskuussa, mutta en oikein ole osannut päättää mistä kirjasta sen tekinsin. Tällä hetkellä vahvin kandidaatti on Harry Potter and the Philosopher's Stone. Mutta kuka tietää. Piti lukea lomalla, mutta olen vain hillunut netissä lukemassa Harry Potter fanitarinoita. Uuuups. :)