30.7.2009

fuckwankbuggerareshitheadandhole

Että osaa välillä ottaa aivoon, vaikka tänään olen saanutkin rahani suht helpolla työllä, mutta toisaalta mikään ei ole sen pitkäveteisempää, kuin peukaloiden pyörittely. TODELLA hiljaista. Sain sentään tehdä yhteen kirjaston näyttelyyn tehtyä esitteen... jee jee jee. Jep, ja se oli sarkasmia. Noh, ainakin sukulaispojat saa älämöloö aikaiseksi, ei tule aika pitkäksi, kun niitäkatselee. Alle kouluikäisiä kumpikin. Jotenkin hirmu sööttejä vaikka lapsista en niin välitäkään. *huohÄ. Kaipa minä jatkan peukaloiden pyörittelyä ja huokailua.

Money, money, money

... must be funny in a rich man's world. Sillä tässä maailmassa hauskuus on kaukana. Tsekkasin juuri tili tilanteeni. Mulla on kahdeksi viikoksi varaa elämiseen sellaiset 20 euroa. Siitä tarvitsisi maksaa bensa ja eväät. Nyt itkettää. Äitiiiiii, mä haluan takaisin kotiin.

Vaikka en toisaalta haluakaan. En halua lainata ihmisiltä enää yhtään enempää, olen muutenkin niille velkaa niin vitusti, lähes 250 euroa. Ei naurata. Ei todellakaan, mutta onneksi olen äidinperintönä saanyt rutkasti luovaa hulluutta. Pitää vain alkaa nurkkia koluta jos vaikka löytäis jotakin myytävää huuto.nettiin. Huoh.

Ja sitten ilosta kirmaten töihin, KELAn minimaalisten korvausten ilmaisiksi orjiksi. Haistakaa paska koko valtiovalta.

29.7.2009

Get a haicut and get a real job...

Töissä istuksin ja tylsistyn. Mieluummin olisin kotona hyvän kirjan kanssa, but beggars can't be choosers. Mulla on kuukausi tätä kirjaston pestiä jäljellä, mitä sitten, tiedä en. Jospa jostain irtoaisi koulu paikka... jämä palana, kiintiö gootti pitää olla joka koulussa eikö niin? Whi knows what life brings. Sillä on tapana yllättää, miellyttävästi tai ei niin kovin miellyttävästi, mutta aina se niin tekee.

Olen siis nyt neljättä viikko keikkatyöläisenä kotikyläni kirjastossa, josta tuli vuodenvaihteessa osa kaupunkia. Sitä kaupunkia jonka pääkirjastossa olen tylskennellyt 10 kuukautta. Viime syyskuun lopusta siis. Ja vaikka välillä todellakin tökkii, niin pääasiallisesti olen töihin mielelläni mennyt. Täällä kotikyläni pienen pienessä kirjastossa on vain omat hämäryytensä. Kaikki tuntevat minut tai tietävät ja olettavat, että minäkin tunnen heidät. Rasittavaa! Mutta jotenkin niin kotoista. Tänne olisi vieä tarkoitus tulla 5 päivänä ja sitten tämä lysti tässä omassa kirjastossa on ohi. Nooh nautitaan hermolomasta kun vielä voidaan. ;)

Ja tuntuu niin hyvältä huomata, että ihmiset lainaavat juuri minun lempikirjojani tai minun lempi bändistäni kertovia kirjoja.

Kirjasto avaa ovet lukemattomiin maaiomoihin... vai oliko se Suomalainen...

26.7.2009

Master of Puppets

Metallica on isoin ja kovin.

Eilinen keikka sai minut taasen muistamaan miksi aikoinani Metallicaan rakastuin. Hiippailtiin ennen keikkaa ympäöriinsä festari aluetta ja paitahan sieltä mukaan tarttui itsellekin muistoksi. Linkin Parkin keikan aikana mentiin jo löhemmäs lavaa. Tahdottin nähdä bändi, mutta myös osittain siksi, että oltaisiin hyvin hollilla siinä, että päästäisiin lavan lähelle. Ja aika liki päästiinkiin, oltiin muutaman metrin päässä lavasta ja hyvin siitä heroja näki. Puuduttavin osa oli venailla seitsemästä yhdeksään ja odottaa.... ja odottaa... odottaa....dottaa....ottaa....ttaaa...taa...

Mutta kaikki se pääkipu ja nälkä ja sade ynnä muut vaivat unohtui, kun Metallica aloitti. Pari tuntia minä olin taivaassa. Ja minua ja muita hemmoteltiin vanhemmalla tuotannolla. St. Anger levyltä ei tullut biisin biisiä ja Death Magneticiltakin vain 4.

Tällaista Settiä Porissa kuultiin:
  • 1. Battery
  • 2. Creeping Death
  • 3. Fuel
  • 4. Harvester of Sorrow
  • 5. Fade to Black
  • 6. Broken, Beat & Scarred
  • 7. Cyanide
  • 8. Sad But True
  • 9. One
  • 10. All Nightmare Long
  • 11. The Day That Never Comes
  • 12. Master of Puppets
  • 13. Blackened
  • 14. Nothing Else Matters
  • 15. Enter Sandman
  • 16. Stone Cold Crazy
  • 17. Motorbreath
  • 18. Seek & Destroy
Hetfieldistäkin näki, että mies nautti esiintymisestä aivan yhtä paljon kuin mekin. Trujillo oli oma itsensa, ja aika etäiseksi minulle jäänyt mies. Hammet taasen vaikutti aika poissa olevalta, kuten jossakin lehdessä mainittiinkin. Sekoili sooloissaan... sen namiskan kantsii muuten heittää "on" asentoon. :) Tosin en itse tätäkään huomannu, olin niin fiiliksissä. Olihan edellisestä kerrasta vierähtänyt sen 11 vuotta. Lars Ulrich rumpujensa takana vaikutti vaisummalta kuin ennen, painaako miestä ikä? No ei sillä väliä, sillä minä rakastin ja rakastan. en vain voi sanoa, että kolmas keikka kuuden viikon aikana ja ihmiset sekoaa edelleen... Metallica really is the Master of Puppets.

Ja sitten niihin miinuksiin. Miksi vain kaksi uloskäyntiä? Miksi ruokaa ja juomaa ei oltu varattu tarpeeksi? Jos festareille odotetaan 60 000 metallifania niin pitäisi sitä järjen sanoa, että metallifaneilla on raskas nälkä ja kyky imeä viinaa kuin sienillä.. Ja kun keikka päättyija ne 60 000 tyyppiä valuu pihalle, miksi meille ei ilmoitettu, että bändin jätkien pitää päästä pois saarelta, silloin oltaisiin odoteltu oihan kiltisti. Toisin kävi nyt... meille annettiin kaikki katastrofin ainekset. Vittu, ei kannata tunkea väsynyttä, kivulloista, nälkäistä ja janoista suomalaista pieneen tilaan ja sitten sulkea portit. Siinä olisi voinut käydä huonosti. Tässä oli järjestäjien arvostelu kyky pettänyt. Ja pahasti. Vitutti rankasti kävellä se ylimääräinen kilometri kun oli niin nälkä, että oksetti, jalat tuntui lyijyltä ja jano oli niin, että kurkkua kuivasi.

Kun alueelta pois päästiin ja mentiin Heseen sapuskoimaan...BIG MISTAKE! noin 45 minuutin jono. 'nuff said.

25.7.2009

Some Kind of Monster

Eilen oli aika veikeä päivä. Töihin kymmeneksi muistutaten lähinnä nukkuneen rukousta. No siinä sitten hiukan ennen yhtätoista Hobitti soittaa minulle, että mitenkä olis jos hän ja isä ostais mulle Sonisphereen lipun synttärilahjaksi. No totta kai minä suostuin. Onhan Metallica siellä pääesiintyjä ja fanikin olen ollut vain vaivaiset 13 vuotta. No, nyt mulla on lippu ja kohta suuntaamassa Poriin. Jumankauta!

Eilen oli Rauman Mustanpitsin yöt ja vettä tuli kuin aisaa, mutta markkina tunnelmaa oli siltikin. Ostin hatun ja upean viuhkan... ja pienellä pummilla sain myös ostettua ihanan violetin kauhahuivin. Mutta kusipäisiä ihmisiä ja peräänhuutelijoita on edelleen olemassa. Lapselliset paskat... onnistuvat aina pilaamaan toisen hyvän mielen.

Mutta nyt Rauman kautta Poria kohti.

12.7.2009

ERROR

Viime tiistai oli karmea päivä. Kaikki meni muuten ihan hyvin, töissä ei ollut ongelmia tai mitään. Mutta kun kotiini tulin ja hain postin. Sydän valahti rinnasta jonnekin alas, kun näin ison kuoren laatikossa. Arvasin, että se oli ammattikorkeasta... mutta se oli niin toivottoman ohut. Tiesin silloin... tiesin, että unelmani ovat jälleen murskana. Turtana istuin sohvalle ja avasin kirjeen. Blaah blaah blaah, valitettavasti jne jne. Eipä taaskaan tarvitse turhia toivoa, minäkö muka jonnekin kelpaisin...?

Otin viskiä baarikaapista ja yritin hukuttaa tunteeni, mutta alkoholihan on tunnetusti eräs vahvimmista depressanteista. Siitä asti olen ollut aika maassa. Ei ole kaunis näky nähdä unelmiensa jälleen kerran särkyvän. Joka kerta siitä tulee vaikeampaa, kunnes ei enää uskalla uneksia ja tyytyy keskinkertaiseen elämään. Hyväksyy kahleensa eikä taistele vapauteen. Minä olen viittä vaille muuttumassa häkkilinnuksi.

3.7.2009

Potter mania

En muistanutkaan miltä tuntuu kunnon Harry Potter mania. Se tunne, kun ei kykene muuta ajattelemaankaan ja vatsanpohjassa on perhosia. Kuinka kivuliasta se on jättää kirja kotiin, kun pitää lähteä töihin, kuinka tylsältä tuntuu tavallinen maailma, harmaa todellisuus.

Olen aloittanut sarjan lukemisen alusta ja pyrin saamaan sen päätökseen ennen kuin Harry Potter and the Half Blood Prince tulee teattereihin. Voi kyllä olla, etten siihen kykene. No kunhan saisin luettua edes sen Puoliverisen prinssin.

Ja tämä kaikki siis alkoi siitä, kun lainasin kirjastosta kirjan, yllättävää eikö? *hekoheko* Siis kirjan, Potter-hullutus eli Helsingin Sanomien media myllytys kirjan. Jossa tutkitaan Harry Potter ilmiötä Helsingin Saomien uutisien kautta. Siitä se kuume sitten taas nousu ja onkin tarttuva. Nyt siis oli pakko aloittaa kirjoja alusta lukemaan ja leffoja on pakko katselle. Mugglenetissä tulee vierailtua päivittäin tai ainakin sivun keskustelu foorumilla.

Mutta tässä samalla on tullut pohdittua sitäkin, että kun viimeinenkin elokuva on tehty ja nähty niin mitä sitten? Ei ole enää kirjoja odotettavissa, eikä pian enää elokuviakaan. Mitä sitten? Tunnenko enää ikinä samaa odottamisen huumaa, kuin nyt? Tai kun Taru Sormusten Herrasta tuli teattereihin. Tulenko enää ikinä suhtautumaan yhteenkään kirjaan samalla innolla??? Mutta onneksi tähän tilanteeseen on vielä matkaa. :D Nyt pitää vain nauttia kyydistä.