Ei herranjesta kuinka kaavoihini kangistunut olenkaan. Ahdistaa ihan hirveästi ajatus siitä, että saunaan tuleekin joku muu seurakseni tänään. Eikä kyseessä ole mikään ihmeellinen ihminen vaan omat pikkusiskoni. Mutta se on erilaista, poissa mun turva-alueeltani, hämärää.
En haluaisi näyttää ruhoani edes pikkusiskoilleni, vaikka yleinen uimahalli ei tuota ongelmia. En välitä heidän mielipiteistään, mutta siskoni... He ovat molemmat pieniä, pitkähiuksisia, urheilullisia, sellaisia mitä itse haluaisin olla, mutta jota en ikinä saavuta. Kyllä voin menettöö 50-60 kiloa ja silti olla terve ihminen, ihannepainossani ynnä muuta, mutta en ikinä ole niin pieni paikkainen kuin siskoni. Olen heille kummallekin kateellinen... niin riivatun kateellinen.
Onkin ironista, että minä, joka painan reilusti yli 100 kiloa, minä en sairasta diabetesta, mutta molemmat pikkusiskoni, rääpäleet, kumpikin sairastavat. World is a funny, funny place.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti