Onko teillä ikinä ollut tunnetta, jolloin kaikki tuntuu menevän päin helvettiä ja silti on oudon onnellinen olo, olo on onnellinen vaikka elämä on yhtä mitään sanomattomuutta...? Sain eilen kännykkääni viestin, että postipakettini on noudettavissa. Olin onnellinen, sillä olin odottanut tuota viestiä kuin kuuta nousevaa. Eilinen oli muutenkin aika paska... auoni ovi saatiin korjattua ja hobittihan korjasi erään vian konepellin alta tiistaina... eilen sitten huomasimme, että siitä on syyläri paskana. Uusi tulee kuluineen maksamaan yli 120 €. Toivoin isältä joululahjaksi jonkin sorttista digikameraa. Taisi jäädä saamatta. Isä osti juuri 60 eurolla osia autooni ja nyt taas, äippä maksaa puolet... mutta kun juuri äipällekin kiikutin Tv-lupa laskuni... ei helvetti! Onmko kukaan muu saanut ikinä syylaria joululahjaksi?
Hipsin äipälle lainaamaan autoa siinä kun 11 korvissa heräsin... join tietenkin aamukahvit ensin. Täällä se vain maistuu niin paljon paremmalle. No hain kuitenkin auton kanssa paketin ja kiikutin sen kotiin. Kotona sen avasin ja kyyneleet meinasivat silmiini kihota. Tilasin joulukuusen, valkoisen. se oli aivan hirveä kapine. Ehkä kun sen asettaa jalkaansa ja asettelee oksat kunnolla... ehkä siitä saadaan kaunis. Ehkä. Mutta nyt vihaan sitä ja kuvassa se näytti niin kauniilta ja tuuhealta. Ei sillä, että tuuheista kuusista pitäisin..en suinkaan viihaan niitä, mutta että tekokuusen metalliosat paistavat esillä... ei perkele. Ei tuu kauppoja. Mutta muuhunkaan ei ole nyt varaa. Ja kaiketi ne metalliosat sopivat esille, sillä eihän tuleva kuuseni koristelukaan ole perinteinen. Ehkä olen pimeässä pari viikkoa jolloin voin kuusen riisua ja haudata sen varaston perälle.
Nyt tarvitsen oluen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti