Tänään on ollut varsinainen Maanantai. En tosin aloittanut päivääni vetämällä itseäni vastapalloon kuten taannoin. Ei, tänään tapahtui jotakin.. maanantaisempaa.
Isä on taas sairaalassa, taas jalkansa takia. Puhuin isukin kanssa puhelimessa tuossa noin tunti sitten. Se oli aika pihalla, voimakkaat kivut ja niihin voimakkaat kipulääkkeet. En tiedä kuinka paljon jalasta on nyt amputoitu vai mikä on homman nimi. Oli vain ihana kuulla isän ääntä. Olen ollut sydänsyrjällään hänen takiansa jo niin monet kerrta. Olenhan se ihminen jolle soitetaan, jos jotakin tapahtuu. Aina sitä pelkää, vaikka tietää, että turha sitä on etukäteen surra. Shit happens, suri sitä tai ei.
No noin vartti sen jälkeen, kun olin herännyt, soitti vuokranantaja. Se oli hilpeä puhelu se. Ja kyllä, edellinen oli sarkasmia. Pääpointti jutussa oli se, että olen kyllä hyvä vuokralainen ja meillä ei ole ollut onkeleita, mutta hän tarvitsee tämän kämpän itselleen. Allekirjoitetaan paperit tällä viikolla. Surullista se on, sillä rakastan tätä kämppää. Vaikka ahdas onkin. Minneköhän sitä joutuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti