Olin hetki sitten niin onnellinen uudessa liituraitahameessani. Se saa minut näyttämään naiselta eikä ylisuurelta hörhöltä. Oli hyvä olla.
Sitten erehdyin katsomaan käsipeiliini ja se oli suuntautunut niin, että kaksoisleukani tuli esille, se oikein loisti. Enää ei ole niin hyvä olla. Miten helvetissä voi mielialat vaihdella ylhäältä alas niin pahuksen nopeasti. Tiedän näyttäväni upealta, mutta aina pieni epäilys on mielessä. Nyt kummittelee kaksoisleuka. Ja nyt on kaiken lisäksi lähdettävä töihin. Onneksi sen jälkeen on hauskaa tiedossa. Uusinta kierros, Public Enemies. Different friend, different experience.
1 kommentti:
Toivottavasti on helpompaa mennä terkkarille juttelemaan jos siltä yhtään tuntuu, kommenttiisi viitaten.
Noita päiviä tulee ja menee, ehkä sitä vielä jossakin vaiheessa jaksaa oikeasti tajuta että ei sitä omissa silmissään voi koskaan näyttää samalta kuin toisten. Ei muut näe että tänään on muuten tuolla naama-vituillaan-päivä.
Unohdetaan kaksoisleuat ja nautitaan liituraidasta ihan rauhassa vaan !
Lähetä kommentti