Two weeks

Kaksi viikkoa on kaikki mitä minulla on, sitten loppuu työt. Tavallaan odotan sitä aikaa, että ei tarvitse nousta ennen kymmentä sängystä ellen halua. Sitten toisaalta tulee se syyllisyys siitä, että täällä minä vain olen kotona, kun voisin jotakin hyödyllistäkin tehdä. Syyllisyydestä seuraa masennusta, koska "laman" aikanahan niitä töitä löytyy ihan jokapaikasta. Vituttaa, että meidät muokataan lapsista asti uskomaan, että jos olet toimiva ja tuottava osa tätä yhteiskuntaa, olet hyvä ihminen. Mutta auta armias jos olet jotakin muuta... eihän sinulla ole edes ihmisarvoa. Jos olet työtön, olet vain toisten varoilla elävä lusmu. Työtön ihminen on yleinen likasanko. "Kyllä töitä aina työtä tekevälle löytyy...." Ja paskat.