Aamulla oli pakko kurkata tilille, kauhistuin. Käytettävissä oleva summa oli 50 €. Lauantaina sentään vielä reilu satanen... voi vittu. Tajusin silloin, että mä en osaa käsitellä rahaa, mä en osaa haalia sitä, enkä mä osaa sitä pitää. Mun on siis tultava toimeen tuolla summalla seuraavat pari viikkoa. Ei ole KELAn korvausten varassa niin helppoa elää. Noh, onneksi saan sivubisneksistä hiukan rahaa. Mutta jotenkin olen liian ylpeä pyytämään rahaa islätä/äidiltä... tosin äippä tietää mun tilanteen... mummu on sitte se viimeinen vaihtoehto. Aina kun pyydän mummulta rahaa... se kirvelee paljon. Mulla on aina sellainen olo, että mä petän mummun luottamuksen, kun anon rahaa. Se käy ylpeyden päälle. Aina se rahan pyytäminen käy ylpeyden päälle. Tahtoo pärjätä itse. Joko ylpeys tai nöyryys. Nyt valitsen ylpeyden ja ehkä se syöksee mut alas jossain vaiheessa ja opettaa mulle nöyryyttä.
Mutta tänään mun sisäinen lapseni sai mut unohtamaan mun rahahuoleni. Se sai taivaan mannaa. Tänään oli työpaikan ulkoilupäivä, jonka tarkoituksena kai oli saada työilmapiiriä parempaan suuntaan. Nooh mikäs siinä, mutta pahin riitapukari niin sanotusti ei ollu edes paikalle. Oh well, ei sitä olis sinne kaivattukaan. Mutta tarjottu kahvi oli hyvää ja etukäteen meitä varten tehdyt laskiaispullat oli tosi hyviä kanssa. Niissä oli klittiä, ihanaa. :D
Sitte lähdettiin kävelemään tai meinattiin, mutta päädyttiinkiin pulkkamäkeen. Silloin se sisäinen lapsi sai voiton ja riemusta kiljuen lasketeltiin. Kikattaa kihersin kuin pikkutyttö. Mun on ihan pakko hankkia itelle pulkka ja luistimet jossain vaiheessa. Nousis siinä samalla kunto kun niitä mäkiä hipsii ylös ja laskee alas ja taas kiipee ylös ja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti