Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun mummuni kuoli. Koko päivä on kulunut enemmän tai vähemmän itkua pidätellen. Miten sitä voikaan yhtä henkilöä kaivata näin paljon...
Töistä tullessani kävin hautausmaalla ja vein kynttilän mummun haudalle. Itkuhan siinä tuli. Ja eiku autoon ja kurvasin kotiin, jossa ne vienot naiselliset kyyneleen, jotka valuivat hiljaa poskille, muuttuivat verta hyytäväksi ulinaksi. Lapsen itkuksi, pohjattomaksi suruksi, jolle ei ole parannusta. Sen voi vain työntää taka-alalle ja toivoa, että joku päivä kipu vähenee.
...ja kunniattomuus eläville
Viimeinen asia jota tänään kaipasin oli joku turhan tärkeä akka huutamassa mulle puhelimessa. Mutta näin kuitenkin tapahtui, tarvitsin sitä eli en. Joku akka valitti siitä, että emme olleet muistaneet sanoa hänelle, että uutuus kirjoissa on kyhyempi laina aika, kuin vanhemmissa kirjoissa. No tästä se sitten jaksoi ja jaksoi. Jun yritin jotain sanoa väliin niin sain taas täyden lastin niskaan. Sain sanottua, että mekin olemme vain ihmisiä ja joskus asioita unohtuu. No siitähän se sitten riemastuija kiljui, että totta olette vain ihmisiä, mutta ette tunnu olevan työtehtävienne tasalla. Sanoin anteeksi, mutta tilanteelle minä en mitään voi. Sieltä sitten kuului, no hyvä että edes anteeksi pyydätte ja sitte se saatanan akka kiljui, että te olette hävyttömiä ja löi luuri korvaan. Katoin luuria kuin lehmä uutta laidunta ja mutisin aha, hasta sinäkin vittu.
Noh toivottavasti se akka sitten tuntee olonsa edes hiukan paremmaksi. Oikeasti, miksi ihmiset soittavat stressaantuneina tollaseen paikkaan. Vittujako se meidän vika on jos ukko hakkaa, tai kakarat kiljuu, tai ei vain ole saanut munaa vuosiin. Purkaisivat kiukkunsa vaikka hakkaamalla halkoja. Saatana.
2 kommenttia:
äh mä tiedän. asiakaspalvelu ala sucks. a lot.
ja halitus. respektii sun mummolles, rest in peace.
x hali x osaanottoni näin ajan jälkeen mummostasi. Anna tuskallesi aikaa. Ja muista kaikki ne kauniit muistot, joita sulla hänestä on. <3
Lähetä kommentti