A good plan means that something is half way done.

Suunnitelmia on. Suunnittelin pyykkääväni, tiskaavani ja siivoavani tänään. Suunnittelinmyös tekeväni koulutehtävän... mikä  tarkoittaa sitä, että kolmea edellämainittua tulee lykätä muutamalla päivällä. Olisinhan sen koulujutun voinut aikaisemminkin tehdä, mutta minkäs teet, olen laiska kakkiainen. Suunnitelmissa olisi myös laihduttaminen, kyllä taas kerran... tai ainakin hyvä aikomus. Kuka tietää mistä löytäisin itsehillinän ja -kurin. Ehkä en mistään. Pitänee kai vain addiktoitua siihen hyvänolon tunteeseen joka liikkumisen jälkeen tulee.

Ja kevään tullen suunnitelmissa on aina uusien vaatteiden hankkiminen, mutta kun matti huutaa kukkarossa. Mistä päästiinkin siihen suunnitelmaan, että kesätyö olisi tarpeellinen, peräti pakollinen, muuten joudun sossun luukulle hattu kourassa nöyristelemään. Ei, en halua, mutta entä jso on pakko?

Suunnitelmissa olisi myös löytää taas kerran hukkaamani identiteettini. Olen ilmeisesti niin väsynyt tätä nykyuä, että en jaksa laitaa mitään kivaa päälle, verkkarit, huppari ja reinot on ihan ok yhdistelmä... SINCE WHEN????  Mulla ei ole ikinä enää mitään kivaa päällepantavaa, mulal ei ole mitään kivoja meikkejä, mulal ei ole mitään kivaa, kuten aikaa... kaikkea olisi jos vain oikeasti jaksaisin suunnitella tänään mitä laitan huomenna päälle. Jos työttömänä elämä tuntui paskalta ja masentavalta, niin ei opiskelijanakaan herkkua ole. On sentään uusi tatuointi luvassa 16.4. En malttaisi odottaa. Siihen kyllä löytyy rahaa, olenhan perse ruvella tehnyt töitä sen eteen. Ja tatuoinnistani on vain 1/4 valmiina, seuraava tulee täydentämään vanhaa ja niin edelleen. En tiedä koska tämä valmistuu, sillä tyhjästä oin hankala nyhjäistä. Rahaa taas kerran. Ai miten niin raha asiat ahdistaa... enhän minä muusta osaa enää puhuakaan. No vielä jaksan toivoa, että tulevaisuus toisi helpotusta siihen asiaan.

Mutta niin se idestiteetti. Olen joku vitun Virtanen, or am I a dark side jewel? Muutama vuosi sitten olisin todennut ehdottamasti olevani jälkimmäistä, en enää ole varma. Olenko vain oikeasti kasvanut ulos siitä "vaiheesta" ja muuttunut aikuismaisen ahdasmieliseksi. Vai olenko vain väsymyksestä lamaantunut pimeän puolen peelo? En osaa sanoa, mutta ehkäpä vielä joskus itseni löydän...

Identiteetti ja kengät, joka naisen oikeudet

Hienot kengät! Haluan itsekin samanlaiset... haittaisiko se sinua? Väität, että ei se sinua haittaa, mutta aistinko silti pienen välähdyksen silmissäsi. Olenko varastamassa jotakin mitä sinä koet olevan vain sinun. En halua ottaa omaasi, vaikka makeat kengät ovatkin. En halua omia identiteettiäsi, olet minulle liian rakas ja me olemme niin erilaisia. Vaikka lopulta teen aina niin kuin haluan, muista, että olen ajatellut sinua ensin, sinua ja tunteitasi, en halua loukata, haluan nähdä sinun hymyilevän niin, että kasvosi heräävät eloon. Silloin olen minäkin onnellinen.

Ja todellisuudessa, ne kengät kyllä sopivat minulle, mutta tarkemmin ajatellen, sinun jaloissasi ne pääsevät esille paremmin, jalkojesi ja hameesi kanssa ne pääsevät oikeuksiinsa, kadehdin sinua. Enkä pelkää myöntää sitä. Siksi en hanki niitä kenkiä, minä olen minä ja sinä olet sinä... ja kirjastosta saa lainata. ;) Ja kenkiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät mukana, vaikka heillä onkin eturivin paikka sielumme syövereihin.

"There's no earthly way of knowing
Which direction we are going
There's no knowing where we're rowing
Or which way the river's flowing
Is it raining, is it snowing
Is a hurricane a–blowing
Not a speck of light is showing
So the danger must be growing
Are the fires of Hell a–glowing
Is the grisly reaper mowing
Yes, the danger must be growing
For the rowers keep on rowing
And they're certainly not showing"