Suunnitelmia on. Suunnittelin pyykkääväni, tiskaavani ja siivoavani tänään. Suunnittelinmyös tekeväni koulutehtävän... mikä tarkoittaa sitä, että kolmea edellämainittua tulee lykätä muutamalla päivällä. Olisinhan sen koulujutun voinut aikaisemminkin tehdä, mutta minkäs teet, olen laiska kakkiainen. Suunnitelmissa olisi myös laihduttaminen, kyllä taas kerran... tai ainakin hyvä aikomus. Kuka tietää mistä löytäisin itsehillinän ja -kurin. Ehkä en mistään. Pitänee kai vain addiktoitua siihen hyvänolon tunteeseen joka liikkumisen jälkeen tulee.
Ja kevään tullen suunnitelmissa on aina uusien vaatteiden hankkiminen, mutta kun matti huutaa kukkarossa. Mistä päästiinkin siihen suunnitelmaan, että kesätyö olisi tarpeellinen, peräti pakollinen, muuten joudun sossun luukulle hattu kourassa nöyristelemään. Ei, en halua, mutta entä jso on pakko?
Suunnitelmissa olisi myös löytää taas kerran hukkaamani identiteettini. Olen ilmeisesti niin väsynyt tätä nykyuä, että en jaksa laitaa mitään kivaa päälle, verkkarit, huppari ja reinot on ihan ok yhdistelmä... SINCE WHEN???? Mulla ei ole ikinä enää mitään kivaa päällepantavaa, mulal ei ole mitään kivoja meikkejä, mulal ei ole mitään kivaa, kuten aikaa... kaikkea olisi jos vain oikeasti jaksaisin suunnitella tänään mitä laitan huomenna päälle. Jos työttömänä elämä tuntui paskalta ja masentavalta, niin ei opiskelijanakaan herkkua ole. On sentään uusi tatuointi luvassa 16.4. En malttaisi odottaa. Siihen kyllä löytyy rahaa, olenhan perse ruvella tehnyt töitä sen eteen. Ja tatuoinnistani on vain 1/4 valmiina, seuraava tulee täydentämään vanhaa ja niin edelleen. En tiedä koska tämä valmistuu, sillä tyhjästä oin hankala nyhjäistä. Rahaa taas kerran. Ai miten niin raha asiat ahdistaa... enhän minä muusta osaa enää puhuakaan. No vielä jaksan toivoa, että tulevaisuus toisi helpotusta siihen asiaan.
Mutta niin se idestiteetti. Olen joku vitun Virtanen, or am I a dark side jewel? Muutama vuosi sitten olisin todennut ehdottamasti olevani jälkimmäistä, en enää ole varma. Olenko vain oikeasti kasvanut ulos siitä "vaiheesta" ja muuttunut aikuismaisen ahdasmieliseksi. Vai olenko vain väsymyksestä lamaantunut pimeän puolen peelo? En osaa sanoa, mutta ehkäpä vielä joskus itseni löydän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti