7.9.2011

kolme pistettä, kun ei ole sanoja...

Nyt on koittanut se kauan kaipaamani syksy, ulkona on huumaava tuoksu sateiden välissä. Lehdet alkaa vaihtaa pikkuhiljaa väriään ja putoavat maahan syysmyrskyjen kovistellessa puita. Tämä on sitä ihanaa aikaa. Vaikka paljon sataakin, niin kuitenkin lämpöä riittää vielä.

Syksyn koittaessa alkavat koulut ja loman jälkeen työt, niillä kenellä lomaa on ollut. Itselläni alkoi koulu viime viikon maanantaina ja vielä olen ainakin olostani, jos nyt en nauttinut, niin kuitenkin melkoisesti pitänyt. Aloitin tällä viikolla kesätauon jälkeen liikunnankin. Ehtihän siinä mennä lähes 4 kuukautta niin ettei nenääni kuntosalilla näkynyt ja nyt lievästi tuntuu l-i-h-a-k-s-i-s-s-a! Olenhan minä koko kesän lenkkeillyt, mutta on se aika flegmaattista touhua ollut. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. On nimittäin eilisen treenin jälkeen löytynyt lihaksia, joita en muistanut omaavani. Tiedä sitten mitä huominen tuo tullessaan, koska tulin hetki sitten kuntosalilta. Ja huomenna olisi tarkoitus mennä uimaan ja perjantaina punttisalille. Ei sitä perjantain salia voi hyvällä sanoa kuntosaliksi. Se on punttis se. Viikonlopun lepäilen ja palaudun, maanantaina on vaan siivousta luvassa, ja sitten koko hoito uusiksi.  Joitakin saattaa nuo rutiinit ärsyttää, mutta itse en saa oikein mitään tehdyksi ilman kaavaa, ilman rutiineja. Olen saamaton kakkiainen.

Pitäisi tästä piakkoin valua saksan tunneille.

Auf Wiedersehen Fuckers!

Ei kommentteja: