29.7.2011

At last!

Pitkään ja hartaasti odotettu päivä on koittanut. Sain kokonaisenkuukauden palkan nyt. Ei tarvitse niellä ylpeyttään ja myydä tavaraa, ei tarvitse anella Kelalta tai sossulta yhtään vitun mitään. Olen onnellinen, talouteni on turvattu ainakin kahdeksi viikoksi. Helpompi hengittää. Hetken.

On muuten vain rauhaton olo. Mikään ei tunnut miltään, mutta kaikki tuo silti outoa jännitettä. Odotan...jotain. En osaa oikein itsekään asiaa selittää. Olen matkalla, mutta määränpää on hukassa.

Ristiriitaista.

Ei kommentteja: