Viimeaikoina tavallisin asu päälläni on ollut farkut ja joku bändipaita. Ei siinä mitään Alice Cooper, Mötley Crüe, Metallica ja Kiss soittvat helvetin hyvää musiikkia, mutta olenko minä se mimmi, joka pukeutuu siihen tyyliin? Olen... ja en. On kuin osa minua olisi hukassa. Olen gootti/rokkari/punkkari, mutta en laimea. Ja viime aikoina tuntuu, että laimea on oikea sana kuvaamaan tyyliäni. Ei jumalauta! Se loppuu nyt. I need my skullring and I'll be fine.
Opiskelen liiketaloutta korkeakoulussa ja kaipa multa odotetaan jotakin siihen viittaavaa pukeutumista jo koulussa. Mutta milloinkas minä olen tehnyt ja pukeutunut niin kuin multa odotetaan, häh? Tuntui hyvältä kaivaa taas vanhat itse tehdyt jutut esille ja laittaa osan niistä päälle... kuten säärystimistä muokatut käden lämmittäjät. Ostos listalle muuten nousee nyt vaatteet, jotka voi helposti koruilla muokata poliittisesti korrektista paskasta mun tyylisiksi asuiksi koruilla ynnä muilla jutuilla. Mä kieltäydyn olemasta jotakin, joka mun muka kuuluis olla. Haistakaa paska. Jos joku pitää mua lapsellina, pitäkööt, jos se niiden venettä keikuttaa.
Unenruhtinas saapui taloon.
1 kommentti:
Jej! Way to go girl! <3
Lähetä kommentti