Rakkaalla lapsella on monta nimeä

avokas, huovikas, huopatossut, kenkä, lapikas, pieksut, nutukas, monot, saapikas, saappaat, sandaalit, sannikas, tallukkaat, tohvelit, tossut, töppöset, virsut, bootsit, popot, jalkine... varmaan niitä nimiä löytyy enemmänkin jos oikein miettimään alettaisiin ja ainahan niitä voi lisää keksiä. ;)

Tämän postauksen aiheena saa kunnian olla kengät ja varsinkin omani.

kenkien kertomaa osa 1

Nämä kengät ovat kuopukseni niin sanoakseni. Eilen postista hain ja sisään näitä Bat avokkaita ei ole vielä niin sanotusti ajettu. Tottakai sovitettu on. Hieman väärän malliset jalkaan siinä mielessä, että hieman nuo jalkapöydän ihrat näyttävät isommilta... siitä selvitään miettimällä minkälaisten vaatteiden kanssa näitä käytetään. Olen haaveillut näistä kengistä viimeiset.. öööö.... 6-7 vuotta. Nyt sain ne viimein hankittua.

Tämä kenkäpari on myöskin tämän vuoden hankintoja. Cellbesiltä tilattu. Olen halunnut korkkipohjaiset kiilakorko kengät jo jonkin aikaa, mutta ei ole näitä oikein silmiin osunut, joten kun nämä näin niin piti ottaa oikein surkea ilme ja pyytää, että jos äiti ostaisi nämä. Itse kun olen aina auki. Mukavat ovat jalassa ja hyvä on kulkea.

Myöskin nämä ovat kenkävuoden 2010 satoa. Demoniat nämäkin, kuten edelläpäin mainitut Bat-avokkaat. Hankin nämä joskus tammi-helmikuussa. Olivat aivan ihanat ja sitten alkoikin kova lämpimien säiden odotus, että näitä PVC-sandaaleita kykenisi käyttämään. Tarkkaan en muista, mutta noin 13-14 senttiä on tuo korko näissä. Näyttävät hyviltä, mutta ehkä joillekin hieman pelottaviltakin, mutta ovat kuitenkin yllättävän mukavia jalassa. Ja jopa äitini kokeili näitä. Ei ehkä ihan äidin tyyliä, mutta ihastui silti. :)

Invader maiharit. Nämä hankin vuosia ja vuosia sitten, mutta paljon en ole käyttänyt, sillä kalvavat yleensä nilkkani alueen vesikelloille. Mutta kyllä mä nämäkin vielä koulutan. Nauhat oli alunperin mustat, mutta jotenkin toi pinkki oli vaan niin veikee väri, että oli aivan pakko laittaa... :D Hee hee hee. Rakastan näitä kenkiä kaikesta huolimatta. Varustelekasta nämä hankin. Voisi varmaan ehkä mahdollisesti laittaa Lumoukseen nämä jalkaan... ainakin yhtenä iltana. hmm...

Näiden kenkien tarina ja nämä kengät tuovat aina pienen surun mieleen. Mummuni osti nämä kengät minulle, koska ihastuin niihin... oltiin kaupoilla hakemassa hautajais kenkiä/vaatteita. Pappa oli juuri kuollut ja kyseinen mummuni jäänyt leskeksi. En ole nöitä pitkiin aikoihin käyttänyt. Suurin syy on ehkä se, että olen kerryttänyt ihraa sen verran monttubileiden jälkeen, että eivät enää oikein tahdo istua... on näitä liimattukin sieltä sun täältä aina kasaan, kun hiukan repsahtaa... en vain voi heittää näitä poiskaan.

Mutta tässä siis oli kenkien kertomaa osa 1, jatkoa seuraa myöhemmin. Mutta päivän hyvä työ tuli tehtyä, olen ollut luovuttamassa verta. Miten se tähän aiheeseen liittyy? Ei mitenkään, mutta halusin vain kertoa sen. Olen viimeksi luovuttanut verta 2007, että oli jo korkea aikakin palata.