Jokaisella on omat käsityksensä siitä mikä on kaunista, mikä koskettaa, satuttaako sanat vai nostattavatko huumaan.
Tuli eilen niin hyvä olo, kun kuulin kolme kaunista sanaa, ei, kukaan ei sanonut rakastavansa minua, good heaven's, no. Mutta sen jälkeen kauneimmat sanat taitavat olla "me luotamme sinuun." Olen jonkun luottamuksen arvoinen, siitä tulee hyvä olo, enkä halua sitä luottamusta pettää. Mikään ei ole niin pahaa, kuin pettymys, jonka on itse tuottanut... oma pettymys ei tunnu läheskään yhtä kamalalta, kuin jonkun toisen, jonkun jota arvostaa, jonkun joka on pettynyt sinuun itseesi. Pelottava ajatuskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti