On se taas...

Mikä helvetti nyt mahtaa olla... läskiahdistus ei ota helpottuakseen millään.  Tietenkään se ei ole mikään ihme eilisen mässäilyn jälkeen, että ahdistaa. Pikkusiskojen nimpparit oli sitten eilen ja kyllä sen tietää, ettö siellä on aina jotekin hyvää pöydässä. Itkettää jo pelkkä ajatuskin, kuinka paljon eilen söinkään. Perkele. Miten itseään voi inhota näin paljon?