Elikkäs asuntoa olin aamutuimaan katsomassa ja asunnonvälittäjä oli myöhässä, no muutaman minuutin, mutta äipän kanssa puhelimessa lörpöttelin kun tyyppiä odotin. Ehkä pyydän liikaa, koska olen täsmällinen ja toivon muidenkin olevan. Näin siis äidille puhisin... ja kysymys oli muutamasta minuutista, ei viidestäkään. Mutta toisaalta olin niin hermona, että ehkä äidille kiukutteluni olikin vain sitä. Pelkäsin itse olevani myöhässä, mutta jouduinkin odottelemaan, en ole kärsivällinen persoona, en ollenkaan.
No puolituntia siellä meni ja lopputulos on se, että ensi viikolla asunnonvälittäjä ottaa minuun yhteyttä ja minätyttö painun allekirjoittamaan vuokrasopimuksen. Ja koska vuokratakuu oli niin suuri niin jouduin taas soittamaan mummulle, että voisikohan hän lainata minulle sen 7oo €. Mä vihaan pyytää rahaa lainaan. Mutta pakkoraolle ei voi mitään. Vuokran saan hoidettu itse, sillä nykyinen vuokranantajani tulee täällä käymään tiistaina ja saan tän asunnon takuurahat takaisin.
Asunto on ihan hyvässä kunnossa ja keittiö on aivan ihana. On paljon kaappi tilaa ja muutenkin keittiö on lähes kaksi kertaa niin iso kuin nykyinen. Mutta loppujen lopuksi mulla on taas tuuria pelissä, sillä siitä on vajaat kaksi viikkoa kun sain tietää joutuvani tästä lähtemään. Nopeat syövät hitaat...eivät.
Mutta nyt pitää hoitaa netti asiat kuntoon, ja hoitaa asioita Kelan kanssa ja vakuutus yhtiön. Ja pitää ottaa selville kuka soittaa sähköyhtiölle ja mikä sähköyhtiö on kyseessä... pitää hommata myös muuttolaatikoita... ja noin miljoona muuta asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti