Toivon kai taas liikaa, joudunko taas kerran pettymään?
25 minuutin kulutta minulla on asuntoesittely. En aio asuntoa ostaa, en suinkaan, vuokralle vain. Mutta tiedän jo asuntoa näkemättä, että haluan sen. Suunnittelen jo muuttoa sinne, eikä mitään ole allekirjoitettu, mikään ei ole varmaa. Ja epävarmuus jäytääkin tuolla mahan pohjassa... epävarmuus ja toivo, sekoittuen oudoksi sopaksi jossa ei ole päätä eikä häntää, on vain epämääräinen möykky vatsanpohjalla, vaikea hengittää.. enkä tiedä kumpi on pahempi, toivo vaiko epävarmuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti