Taas kerran tuntuu, että elämässä ei ole mitään. Ei päämäärää, ei maalia, asiaa jota tavoittelisi. Päivät muodostavat loppumattoman ketjun hukattuja hetkiä. Seuraavat toisiaan harmaina ja samanlaisina.
Silti en halua asialle tehdä mitään. Tämä on tuttua, tämän minä osaan. My comfort zone. Tässä olen hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti