Olen miettynyt asioita. Elämää, ystävyyttä, rakkautta, kuolemaa. Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on kuin venäläistä rulettia. Milloinkaan et tiedä milloin luoti osuu juuri sinuun. Milloin kaikki alkaa mennä alamäkeä. Forrest Gump väitti muuta, suklaarasioista jutteli, mutta en jaksa enää uskoa siihen paskaan. Suklaa hyvää, mutta...
Miksi en osaa enää avautua edes parhaalle ystävälleni? Hän... noh paremman sanan puutteessa skitsahti muhun reilu kuukausi sitten... päivänä johon muhun sattui paljon. Isällä oli juuri todettu varpaassa kuolio ja olin shokissa. En tiedä, tunnustin kaverilleni ottaneeni hiukan nokkiini asiasta. Mutta loukkasiko asia minua enemmän kuin olen halukas myöntämään? Sillä tuntuu, että välimme eivät ole olleet entisellään sen jälkeen... Minulla on ikävä sitä ihmistä, jonka tunsin heinäkuussa. Nyt välillämmme on aina jännite... en osaa sanoa. Surullista se on.
1 kommentti:
Todellakin, kuin venäläistä rulettia.. Joskus vain "onni" osuu kohdalle ja joskus ei.
Lähetä kommentti