Isä soitti joskus puolen päivää aikoihin, tulisi käymään mun nuoremman pikkusiskon kanssa. Okei, No Problemo. No tulivat hiukan yhden jälkeen. Mukana vain oli isän uusi naisystävä. Jotenkin petyin, mä joudun taas jakamaan isäni. Toisaalta tämä nainen on todella mukava ihminen ja huumorin tajuinenkin. En vain oikein osaa taas oikein suhtautua. Olen hukassa. Toisaalta en halua taas joutua jakamaan isääni kenenkään kanssa, varsinkaan jos se tarkoittaa sitä, että isä joutuu kokoamaan sydämensä palasia kurasta niinkuin ennen. Toisaalta taas isä tuntuu paljon onnellisemmalta kuin ennen. Ei kaada enää ihan kaikkea mun niskaani. Vaikka tuskin tätäkään suhdetta on taivaitten valtakunnassa kuulutettu. Noh katsotaan. Kaipa minä pidän näppini erossa koko asiasta ja katsotaan minne tie vie. Olen oma itseni, vetäköön omat johtopäätöksensä.
Ehkä olen aikuistunut, ehkä en. Haluan vain, että isä on onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti