Traditiot elää ja muuttuu

Joulu
Pienenä joulu oli niin ihanaa aikaa. Joulupukkia odotettiin jo marraskuussa. Joulukuussa oltiin jo ihan täpinöissä ja varsinkin aamut oli ihania, kun äipän kanssa aina yhdessä avattiin joulukalenterin luukku. My little pony ja muita sellaisia, suklaata tietenkin. Nyt kun miettii... ne suklaathan maistu paskalle, hmm... Mutta se oli silloin ja aika on niin sanotusti kullannut muistot. :D

Oli hauskaa etsiä paketteja ja jos ne löysi niin arvuutella mitä niissä oli. Suurta huvia meidän talossa ja tietenkin isoveljeltä opittua. Hyi sinua hobitti. Tonttuja oli niin ovissa kuin verhoissakin. Kuusi tuotiin sisälle 22.12. sulamaan. Sitä oli niin kivaa käydä kurkkimassa. Siellä se sulatti lumikerrosta ja toi sisälle niin pahuksen hyvän havuntuoksun. Kuusi laitettiin jalkaan aatonaattona ja vietiin paikoilleen. Nyt kun ajattelee niin isällä on kyllä aika laaja sanavarasto, kun hommat ei luonaa niin kuin pitäisi. Hee hee hee, I have learned from the master. :D

Jouluaattona heräsin aina aikaisin, mutta vaikka kuinka aikaisin olin ylhäällä niin äiti oli ylhäällä aikaisemmin. Tajusin vasta tätä kirjoittaessani, että oliko tuo ehtinyt nukkumaan ollenkaan? Illalla kuitenkin tuli peittelemään mut ja veljeni, luki iltarukoukset meidän kanssa. Antoi pusun poskelle ja toivotti hyvää yötä. Tuota kaipaan edelleen, en niitä rukouksia, vaan tuota muuta. *huoh* The price of freedom, I guess.
Aattoon takaisin, söin siinä aamupalaa ja katselin telkkua. Sitten koristeltiin äidin kanssa kuusi. Yleensä äippä lähti jossain vaiheessa aina kauppaan ja viiletti muutenkin kuin tuulispää, olisihan sitä voinut auttaa ja autoinkin kun vanhemmaksi kasvoin. Hobitti ja isukki heräilivät omia aikojaan ja tientenkin hobitin kanssa nahisteltiin...ööö... kaikesta. :)

Mummulaan suunnattiin aina niin, että joulurauha ehdittiin pappamummulassa kuunnella. Pappamummula nimi siis siitä, että se oli se mummula, jossa oli molemmat isovanhemmat. Mummula oli paikka jossa oli vain mummu. Kuitenkin pappamummulaans uunnattiin joulurauhaksi, sen jälkeen pyrimme olemaan nahistelematta, siinä onnistumatta. Saunottiin ja syötiin ja syötiin ja syöt... you get the picture. Ruoka ei ikinä kesken loppunut. Vihdoinkin koitti aika jolloin avattiin lahjat. Se oli aina niin hauskaa. Vaikka kotoa ei mukaan otettukaan kuin yksi paketti kullekin. Lahjojen availun jälkeen alettiin pikkuhiljaa hiippailla kotio, jossa tietenkin odotti ne loput lahjat.

Seuraavana päivänä meille tultiin syömään, samalla porukalla. Ja tietenkin esiteltiin edellisenä päivänä saadut lahjat.

Nykyään taas...
homma toimii saman kaavan mukaan, paitsi, että mummulasta isän luo, sieltä äipän luo, sitten jossain vaiheessa iltaa hiippailen tänne omaan yksinäisyyteeni. Tai tiedä vaikka, jos äipän helmoihin jäisin yhdeksi yöksi. Ja porukka kokoontuu syömään tapaninpäivänä äipälle. Eikä niitä koristeitakaan ole niin paljoa enää. Less is more on mun ja äidän motto tätä nykyä. Mutta joulukuusen koristelen huomenna aamulla. Nyt kun sain siivottuakin tuossa puolisen tuntia sitten.

Tähän loppuun ja siivoukseen viitaten voisin lainata erästä työtoveriani.
"Ei täällä kuule kannata olla noin tehokas, ei näillä palkoilla."

Hyvää joulua/Hanukkaa/whateveriä kaikille!