Tulipahan eilen nähtyä tuo uusin Harry Potter elokuva ja olen edelleenkin ihan onnessani ja intoa piukassa. Elokuva on pakko nähdä uudelleen mahdollisimman pian.
Kirjan lukeneille elokuva toi uutta visuaalista näkökantaa tapahtumiin, ja muille se oli kerrassaan loistavaa viihdettä, tai siis kaikillehan tuo oli oistavaa viihdettä. Ihan uskomaton elokuva.
Elokuvahan kertoo kijan lailla miten Harryn ja kumppaneiden Hirnyrkkien metsästys sujuu ja miten he yrittävät voittaa kaikkien aikojen pahimman Pimeyden Ruhtinaan Voldemortin. Voldemortin hallussa on koko velhobritannia, Tylypahka mukaan lukien, jonka johdossa on hänen uskollinen seuraajansa Rehtori severus Kalkaros. Koulussa ei muutenkaan ole kaikki kuten ennen, oppilaat liikkuvat vain isoissa ryhmissä, ainakin Rohkelikot nukkuvat riippukeinuissa ja vastaavissa. Oppilaita rankaistaan, jos he eivät tottele, kuten heidän toivotaan tottelevan...
Harry, Hermione ja Ron joutuvat omalla tahollaan pulmiin jos jonkinlaisiin, esimerkiksi Irvetan holvissa ja sen jälkeen tulikin pieni pakoreissu lohikäärmeen selässä. Viimein he saapuvat tylypahkaan, jossa pitäisi neljä viimeistä hirnyrkkiä tuhota, yksi heillä on mukanaan, loput kolme heidän pitää löytää ja tuhota, vain siten Harry voi tappaa Hänet-jonka-nimeä-emme-mainitse, Voldemortin eli Tom Valedron, puoliverisen Luihuisen perillisen.
Tylypahkan taistelu oli upea niin visuaalisesti kuin muutenkin. Siinä oli niin sanotusti munaa. Paljon siinä kuolee porukkaa, Remus, Tonks ja Fred joitakin mainitakseni. Jos olette kirjan lukeneet niin sen jo tiedättekin. Heidän kuolemansa olivat toki surullisia, mutta en minä heitä itkenyt. Mutta itkin elokuvan aikana, Severus Kalkaroksen kuolema iski lujaa vaikka tiesin sen olevan tulossa. Alan Rickman teki loistavan suorituksen Kalakaroksena ja kerrankin kaikki näkivät, että vaikka ulkokuori on mitä on ja vaikka jotkin teot sotisivat hyvää vastaan, ei mies kuitenkaan ole täysin paha, vaan jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee. Vaikka Kalkarosta tuntuivat kaikki vihaan, suojeli hän heitä silti parhaansa mukaan rehtorin virassaan... Minulle Kalkaros on aina ollut ykkönen, ihan aina,vaikka diggaan myös Lucius Malfoyta. Suutuin hetkeksi Puoliverisessä Prinssissä, mutta en voinut olla vihainen kauaa ja ikinä en voinut häntävihata. Ja olin oikeassa teon taustalla oli jotakin muuta kuin mitä päälle päin näytettiin.
En osaa puhua Pottereista vaahtoamatta Severus Kalkaroksesta, joten ehkä jätän tämän tähän ja suosittelen elokuvaa ihan kaikille. Ja toivon että nautitte elokuvasta. Hurraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti