Like sands through the hourglass, so are the days of our lives

Minne ovat päivät kadonneet? Oikea vastaus taitaa olla bitti avaruuteen. Olen ollut kuukauden lomalla, kuukausi on mennyt jonnekin eikä minulla ole juuri muistikuvia. Ei en ole ollut kännissä tai muissakaan aineissa, en siis ole nauttinut mitään ilmaa vahvempaa. Mutta internet on paikka jonne olen itseni haudannut ja muistankin taas miten helppo siihen on jäädä koukkuun. Koulussa sentään tein muutakin kuin datasin, oli pakko, mutta nyt kun ei ole ollut pakko tehdä mitään, mennä minnekään niin olen vaan dataillut. Ihme, että koneeni pysyy vielä perässä.

Oli mulla suunnitelmia, ei paljoa, mutta kyllä niitä oli. Ajattelin lukea ulkona auringossa tai aurinko varjon alla, riippuen kuinka tukala on oloni. Tein tämän kerran, edellispäivänä, illalla vahvasti hyttysmyrkkyyn kietoutuneena. Hyttyset ovatkin yksi syy miksi en ole ulkona paljoa viihtynyt. Vihaan niitä vitun verenimijöitä.

Piti minun pitää kämppäkin siistinä, tiskata aina kun lopetin syömisen ja pyykätä niin ettei mitään vuoria pääsisi kertymään. Heheheheh. Juuh, hyvä oli ajatus, mutta todellisuus on aivan muuta. Kämppä on kuin pomminjäljilta, aina vaaan. Vaatteita hujan hajan ja niitä astioita. Mutta on niin kuuma, että ei jaksa tehdä mitään. Ja vaikka selitykseltä kuulostaankin, on se kuitenkin omalla kohdallani totta. Täällä on ollut jo viikon lämpö kolmissa kymmenissä ja sateista ei tietoakaan. Toivon mukaan tämä tästä ainakin hetkeksi rauhoittuu, sillä alkaa oikeasti tämä kuumuus käydä voimien päälle. Ja onneksi säätietojen mukaan niin tuleekin käymään, mutta mikä silti on todellisuus sillä ennusteitahan nuo säätiedot vain ovat, mutta en pitäisi pahitteeksi kunnon ukkosmyrskyä, vaikka kuollakseni ukkosta pelkäänkin. Töpselit vain pois seinästä, sänkyyn peiton alle taskulamppukourassa ja hyvä kirja mukana. Sillä siitä selvitään. Toivottavasti. Niin ja musiikkia, mikään ei vie ajatuksia niin hyvin pois todellisuudesta kuin musiikki. Ja nythän minä taas höpöttelen omiani. Ihanaa tajunnan virtaa. :D

Mutta jos vielä lukisin pienen kappaleen eräästä fanitarinasta, heittäisin huiviini kahvia, söisin jotakin pientä ja sitten ottaisin suunnan lähimmälle uimarannalle. Vai meneekö nyt jöötiltä katu-uskottavuus. heehehehe.