Joskus joinakin hetkinä kokee olevansa niin onnellinen, että sattuu. Pieni pala taivasta ja taas jaksaa arkea.
Olen pari kertaa käynyt uimassa, kerrankin on varaa, kun opiskelijat pääsee halvemmalla, ja kun ostaa vielä kymppikortin, niin pääsee vielä halvemmalla. Ei ole enää tekosyytä olla uimatta. Ja siitä tulee hyvä olo. Perjantaisin nollataan ajatukset koulusta, hukutetaan ne. On paljon mukavampi olo koko viikonlopun, kun on varastanut pienen hetken itselleen. Viime perjantaina uin 500m jonka jälkeen kävin höyrysaunassa ja hipsin porealtaaseen. Oli aurinkoinen ilma ja siinä yksin kuplien keskellä rentouduin ja katselin sinistä taivasta, jossa oli muutama valkoinen pilvenhattara. Hetken aikaa olin onnellinen, vailla huolia ja murheita. Hetken aikaa koin olevani sinut itseni ja ympäristöni kanssa. Ei onneen sen enempää tarvita.
On myös hyvä olo, kun asunto on pääasiassa siisti, keittiötä ja pyykkivuorta lukuunottamatta. On taas tilaa liikkua tai vaikka joogata jos siitä innostuu. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa kouluasioita pohtia, ja siivota hieman, pestä ainakin WC.pytty. Mutta kuka tietää... ehkä otankin neljännen mukillisen kahvia, istun laiskanlinnaani ja tartun lehteen, joka on täynnä muotiluomuksia, joihin en ikinä mahdu. Haaveilen välillä, hörpin kahvia ja katselen auringossa kylpeviä lehdettömiä puita. Olen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti