Porkkanoiden kuningas ja haitarinsoittaja

Kuka olen? Mikä olen? Minne menossa? Missä olen? Minne menossa?

Kysymyksiä, kysymyksiä, kysymyksiä. Ei vastauksia ollenkaan. Miten voin rakentaa tulevaisuutta ilman suuntaa. Minne laittaisin kivijalan? Kaikki kuitenkin sortuu kuin korttitalo viimalla.

Ihailen ihmisiä, jotka eivät lannistu ja tekevät elämällään jotakin. Ihailen heitä ja kadehdin heitä. Nuoria ja vanhoja, jos jonkin värisiä, menestyjiä kaikki. Miksi minä en omaa jotakin taitoa? Jotakin josta voisi luoda uran? Ei minusta tunnu olevan edes kirjailijaksi, huomaahan sen jo täälläkin. Lukemissani blogeissa on rivi, rivi jälkeen upeaa luettavaa, itse saan riivittyä kasaan muutaman hikisen kirjainjonon, jotka ovat mustanaan painovirhe paholaisia, typoja, virheitä. Sitä tuntuu olevan koko elämäni muutenkin, virheitä virheiden perään.

Onko väärin haluta loistaa? Onko väärin haluta vaikuttaa? Jättää lähtemätön huulipunanjälki historian lehdille. Onko väärin toivoa, että jonakin päivänä joku jossakin toteaa, "Ai hän, minähän tunsin hänet jo kauan ennen kuin..." En halua vaipua omaan erakkouteeni kokonaan, en halua unohtua, haluan, että ruumiini löydetään ennen kuin se alkaa haista.

On niin vaikea pysyä positiivisena hellesäästä huolimatta. Ihanaa aurinkoa ja lämpöä riittää, mutta miksi sisälläni ukkostaa?

Isona minusta tulee jotakin suurta, jotakin joka muistetaan, joku joka ei lööpeissä viihdy...

Minusta tulee porkkanoiden kuningas ja haitarinsoittaja...