Työviikko oli kuusipäiväinen, oli ihan mukavaa, mutta ei sitä aina haluaisi sillälailla uurastaa. Tämä sunnuntai on vapaana ja huomenna koulutukseen. Sitten onkin muutaman viikon loma, joka tosin pitää sisällään ainakin yhnden pääsykokeen. Ei vain ole ollut inspiraatiota lukea, saati aikaa. Mutta toivotaan, että se inspis sieltä iskisi. On se olo mukavampi valmistautuneena.
Tänään, lepopäivänä, olen siivonnut urakalla. Ja siinähän se hiki sitten tulikin. Ja pahasti on kesken, pitää välillä kirjoitella ajatuksia tänne. Jos joku tätä joskus lukee, niin varmaankin ajatteleen, että mitäpä tuokin suoltaa sana saastetta, syytää sitä muiden silmille. Totta puhuen ei minun elämäni ole mitenkään mielenkiintoista, en juuri käy missään, en juuri tee mitään muuta kuin datailen. Ja tänään tapan hyttysiä. En taida oikeastaan omistaa yhtäkään ainutlaatuista ajatusta, ja silti olen suht tyytyväinen elämääni. Toisaalta vihaan tuota sanaa.... tyytyväinen... se pitää sisällään niin paljon, pettymyksiä, tahtoo enemmön kuin on ikinä mahdollista saavuttaa. Tyytyy siihen mitä on, älkää taivaita tavoitelko. En usko itseeni, siksipä aina katajaan kapsahdankin.
Aina pitäisi olla hyvä jossakin, että pääsisi jonnekin, edes teoreettisella tasolla. Olen hyvä vittuilemaan, se tosin ei taida näyttää hyvältä CV:ssä. No kahviakin osaan keittää ja sitä haenkin ja palaan hikiseen urakkaani.
Mistä perkeleestä noita pölypalloja oikein tulee, tässä mittakaavassakin vielä... huhhuh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti