Sunnuntait on ihania. Mulla on ollut hyvä sunnuntai. Huominen ei vituta ollenkaan, tosin se saattaa jphtua, että viikon shokki kiintiö tuli täyteen eilen. Viikonloppu työt tuntuu kolmelta maanantailta, joten se tavallinen maanantai ei keikuta venettä suuntaan eikä toiseen.. luulisin.
Heräilin tänään siinä joskus kymmen yhdentoista maissa, tarkkaa havaintoa ei ole. Nooh enpä jaksanu ite keitellä kahvia niin heitin vaatteet niskaan ja hipsuttelen pihan toiselle puolelle äipän luo. Tosin äippä ei ollut kotona, höh, joten rojahdin sohvalle ja kattelin muutaman viikon vanhaa CSI Miamia. Kahvi hammasta alkoi kolottaa ihan mielettömästi joten sitä oli ihan pakko keittää. Äippäkin siitä kotiutui ja totta kai mun oli pakko kysäistä haluaisko se nähdä jotain ihan mielettömän hauskaa. Otin ponnarin pois päästä ja tukka nousi välittömästi Jöröjukka rock afrolle.
Otin kuituletit eilen pois päästä ja tukka on siinä kunnossa, että huhhuh. No suihkun jälkeen se ei ainakaan sojota enää joka ilman suuntaan ja niiden väliin. :D Hihhuloin siis äipälle puolen päivää. Istuttiin ulkona, ottettiin varjoa ( ja aurinkoa silloin kun pilkahti), juotiin kahvia ja jauhettiin tyttöjen juttuja. Söin myös äidin luona, se kokkaa aivan pahuksen hyvin. En ole oikein osannut asiaa arvostaa... en ennen kuin muutin omilleni ja kokkauksen taso laski ihan helvetisti.
Kotiin kun tulin niin lueskelin lehtiä ja kuuntelin musiikkia youtubelta, nautin olostani. Kaveri tuli miehensä kanssa kaljalle. Istuskeltiin taas hetki ulkona ja höpöteltiin omiamme. Juotiin vielä kahvit ja sitten oli pakko päästä viskomaan frisbeetä. En muistanut kuinka hauskaa sekin puuha on. No mentiin taloyhtiön isolle nurtsille sitä viskomaan ja äiti kun sen näki niin kipitti pikapikaa mukaan. Ja neljästään kikateltiin tai no okei naurettiin kunnolla, kun ei oikein kukaan osannut kunnolla sitä frisbeetä heitellä. Aina se oli joko ruusupuskassa tai jossakin ihan muualla kuin sen piti olla. No pääasia, että saatiin kaikki liikuntaa ja hauskaa oli. No tietenkin kun sisälle päin tultiin niin onnistuin heittämään sen pahuksen keltaisen paholaisen autotallin katolle, josta kavrin mies sen sitte kävi hakemassa. Mun sankarini, vaikka ei olekaan Kari Grandi.
Ne hilpas tästä joku puolisen tuntia sitten. Istuskelen koneella ja muistelen hyvää sunnuntaita. Näitä sais olla enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti