Eilen näin erään vanhan koulukaverin... tai tutun. Oli niin surullista hänet nähdä. Ei ole mimmi enää entisensä. Pari koulua kesken jättänyt, koska viina maistui liian hyvin. Mimmi oli kamalan pöhöttynyt ja jotenkin vaan niin surullinen näky.
Sain motivaatiota olla olematta hän, sain motivaatiota rajoittaa juomistani. En halua alkaa juomaan siinä määrin, että seuraava selvä päivä on joskus hamassa tulevaisuudessa jos on ollenkaan. En halua ennenaikaiseen hautaan. En ainakaan juomalla, sillä hyvin usein juoppo on helvetin ruma. En halua olla ruma ruumis, haluan olla kaunis kun kuolen, jos kuollut nyt ikinä on kovinkaan kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti