Tää päivä on ollut jees. Heräilin joskus puoli yhdentoista maissa, lueskelin sarjiskirjaa (siis Nemiä) jonkin aikaa ja jumitin koneelle useamman tunnin, tekemättä mitään rakentavaa. Sitten Hobitti soittaa, että tuleeko se hakemaan mut, kun isän luokse ollaan kumpainenkin menossa syömään. Nooh se tuli hakemaan mut ja yhdessä isukille mentiin.
Pikkusiskot ja me oltiin siellä, kaikki neljä. Isä sitä sanoikin, että hälle oli kauheen tärkeetä, että me kaikki oltiin siellä... vaikka pienimmät jouluisesti tappelikin. :D Nelisen tuntia isukillakin saatiin aikaa kulutettua, lähinnä telkkaria kattomalla ja syömällä. Hobitti kysyi multa jossain vaiheessa josko mä olisin tullut sen luokse vielä käymään, suostuin.
No Hobitilta tulin justiinsa kotio, kiikutin sen ensi baariin. Mä en oikeesti tiedä miten mä saisin hobitti kultaa autettua, se on kauhean maassa useammastakin syystä. Enpä kai muuten kuin kuuntelemalla sen ongelmia vaikka niihin en osaa paljoa sanoakaan. Eipä silläkään niitä kuuntelijoita liikoja ole. Mikä on surullista. Mä oikeesti luulin, että mulla on asiat huonosti, mutta kun nostaisi katseensa joskus omasta navasta niin ei tarvitse kauas katsoa kun jollain on asiat huonommin. Mutta yhden asian tiedän mulle ei vittuilla, eikä vittuilla myöskään hobitille, olé.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti