Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, siitä ei pääse ylitse eikä ympäri. Töistä kotiin ajaessani ajattelin, että lataan mp3-soittimeni ja lähden lenkille. Niinpä niin. Hyppäsin jossin vaiheessa iltaa auton rattiin ja ajoin kauppaan... ei hyvä idea ollenkaan. Ostin kaksi pussia sipsejä, dippiä ja kermaviiliä... pari litraa glögiäkin. Jäljelle jäi noin puolen pussia juustokieruloita vai mitä ne oli ja helvetin paha olo. Oksettaa.
Mitäköhän mä taas yritän. Mä haluan näyttää hyvältä, mä haluaisin olla laihempi. Fat change with this lind of behaviour. Miksi mulla ei ole selkärankaa kieltäytyä omista typeristä ideoista? "Ruokaan" on vain niin helppo tarttua... sinne voi hukuttaa niin monenlaista. Tunteita laidasta laitaan. Oma verbaalinen taitoni ei riitä kuvaamaan mitä kaikkea ruokaan voi hukuttaa. Ennen kaikkea ruokaan voi hukuttaa sen tietouden, että en tiedä kuka olen, miksi olen tässä... kun syön katoaa kaikki paha maailmasta. Kunnes tulee lasku humala ja se fiilis, että kukaan ei rakasta minua. No ainahan on ruokaa jonne voi nuo tunteet tukahduttaa.
Olostahan pääsisi kun oksentaisi, mutta itseinho jäisi. En vain pysty siihen, en pysty.... en pysty... en vain pysty.
2 kommenttia:
voi kulta pieni. en mäkään osaa oksentaa. en vaan pysty. sää tiijät mun syömishäikkäni ja lukemalla mun blogia tiijät mikä tilanne on nyt. *halitus* kyllä se siitä. vois sitä huonomminkin pahan olon purkaa. jos siltä tuntuu, niin mulle saa emottaa <3
x hali x ... ja mä osaisin oksentaa. Paha tapa, josta on hankala päästä irtikin. Eli en sitä suosittele..
Mut syöminen ja sen tuoma ahdistus. Jotenkin se kovin yleinen.. Hyvinvointivaltio meillä muka.. Pyh.
Lähetä kommentti