Suunnitelmia on. Suunnittelin pyykkääväni, tiskaavani ja siivoavani tänään. Suunnittelinmyös tekeväni koulutehtävän... mikä tarkoittaa sitä, että kolmea edellämainittua tulee lykätä muutamalla päivällä. Olisinhan sen koulujutun voinut aikaisemminkin tehdä, mutta minkäs teet, olen laiska kakkiainen. Suunnitelmissa olisi myös laihduttaminen, kyllä taas kerran... tai ainakin hyvä aikomus. Kuka tietää mistä löytäisin itsehillinän ja -kurin. Ehkä en mistään. Pitänee kai vain addiktoitua siihen hyvänolon tunteeseen joka liikkumisen jälkeen tulee.
Ja kevään tullen suunnitelmissa on aina uusien vaatteiden hankkiminen, mutta kun matti huutaa kukkarossa. Mistä päästiinkin siihen suunnitelmaan, että kesätyö olisi tarpeellinen, peräti pakollinen, muuten joudun sossun luukulle hattu kourassa nöyristelemään. Ei, en halua, mutta entä jso on pakko?
Suunnitelmissa olisi myös löytää taas kerran hukkaamani identiteettini. Olen ilmeisesti niin väsynyt tätä nykyuä, että en jaksa laitaa mitään kivaa päälle, verkkarit, huppari ja reinot on ihan ok yhdistelmä... SINCE WHEN???? Mulla ei ole ikinä enää mitään kivaa päällepantavaa, mulal ei ole mitään kivoja meikkejä, mulal ei ole mitään kivaa, kuten aikaa... kaikkea olisi jos vain oikeasti jaksaisin suunnitella tänään mitä laitan huomenna päälle. Jos työttömänä elämä tuntui paskalta ja masentavalta, niin ei opiskelijanakaan herkkua ole. On sentään uusi tatuointi luvassa 16.4. En malttaisi odottaa. Siihen kyllä löytyy rahaa, olenhan perse ruvella tehnyt töitä sen eteen. Ja tatuoinnistani on vain 1/4 valmiina, seuraava tulee täydentämään vanhaa ja niin edelleen. En tiedä koska tämä valmistuu, sillä tyhjästä oin hankala nyhjäistä. Rahaa taas kerran. Ai miten niin raha asiat ahdistaa... enhän minä muusta osaa enää puhuakaan. No vielä jaksan toivoa, että tulevaisuus toisi helpotusta siihen asiaan.
Mutta niin se idestiteetti. Olen joku vitun Virtanen, or am I a dark side jewel? Muutama vuosi sitten olisin todennut ehdottamasti olevani jälkimmäistä, en enää ole varma. Olenko vain oikeasti kasvanut ulos siitä "vaiheesta" ja muuttunut aikuismaisen ahdasmieliseksi. Vai olenko vain väsymyksestä lamaantunut pimeän puolen peelo? En osaa sanoa, mutta ehkäpä vielä joskus itseni löydän...
22.3.2011
tiktak
Aika kuluu, joskus nopeaan joskus hitaasti, mutta aina se kuluu.
Aloitin koulun juuri ja nyt ollaan jo viimeisessä jaksossa, jakson alussa, mutta kuitenkin. Pian kevättalvi muuttuu kevääksi ja se taas kesäksi, en malttaisi odottaa. Eilen oli kevätpäiväntasaus, päivä ja yöt ovat yhtä pitkiä, kolme kuukautta päivät vielä pitenevät, sitten alkavatkin taas pikkuhiljaa pimetä. Ensi sunnuntaina ollaan jo kesäajassa.
Kevät on taas aikaa jolloin rahaa pitöisi ollla ihan piirusti kaikkeen mitä haluaisi ostaa, uusia kenkiä kevättä ja kesää varten, uusia vaatteita. Vanhan haluaa unohtaa ja luoda nahkansa aina uudelleen ja uudelleen. No odottakoon vielä hetken. Perse aukisena ei ole mukavaa.
Eipä tässä(kään) kirjoittamisessa mitään varsinaista pointtia ole, kunhan taas kerran tapan aikaa, kun odottleen työvuoroni alkavan.
Aloitin koulun juuri ja nyt ollaan jo viimeisessä jaksossa, jakson alussa, mutta kuitenkin. Pian kevättalvi muuttuu kevääksi ja se taas kesäksi, en malttaisi odottaa. Eilen oli kevätpäiväntasaus, päivä ja yöt ovat yhtä pitkiä, kolme kuukautta päivät vielä pitenevät, sitten alkavatkin taas pikkuhiljaa pimetä. Ensi sunnuntaina ollaan jo kesäajassa.
Kevät on taas aikaa jolloin rahaa pitöisi ollla ihan piirusti kaikkeen mitä haluaisi ostaa, uusia kenkiä kevättä ja kesää varten, uusia vaatteita. Vanhan haluaa unohtaa ja luoda nahkansa aina uudelleen ja uudelleen. No odottakoon vielä hetken. Perse aukisena ei ole mukavaa.
Eipä tässä(kään) kirjoittamisessa mitään varsinaista pointtia ole, kunhan taas kerran tapan aikaa, kun odottleen työvuoroni alkavan.
17.3.2011
Paha ihminen
Välillä tunnen syyttäviä katseita selässäni. Olen paha ihminen, sillä enhän minä vastaa yhteiskunnan käsitystä hyvästä ihmisestä. Ei minulla ole miestä, 1,8 lasta, omakotitaloa ja perunamaata.
Ei miestä, ei, vaan lihaa luiden ympärillä vaikka muille jakaa. Ei lapsia ja en edes halua lapsia, en minä ole äiti, hyvä kun joten kuten saan pidettyä itseni elämässä kiinni. En halua lapsia, ja se on minun valintani, en pidä lapsista enkä halua tuottaa yhtään kirkuvaa sinappikonetta tähän sotkuun, mikä maailma on. Hankin jossain vaiheessa kissan tai pari, hoivaan niitä.
Ei omakotitaloa, ei punaista mökkiä ja sitä riivatun perunamaata. Ehei, minä asun vuokralla. Ja minulle se on hyvä valinta tässä elämän vaiheessa. Ehkä joskus ostan itselleni rivitaloasunnon ja elän siinä kissojeni kanssa tyytyväisinä. Velkaa on opintolainan verran ja sekin summa kasvaa koko ajan. Teen töitä perse ruvella ja silti rahat ei riitä elämiseen. Ihan sama, ei jaksa kiinnostaa just nyt.
En minä oistäisi vastaan vaikka minulla mies olisikin, joku jonka kainaloon käpertyä kun maailma murjoo, mutta mistä löydät miehen joka kestää kieroutunutta minääni? Lihastakin haluan eroon, en kaikesta, haluan olla kurvikas, mutta en sairalloisen lihava. Lihavat saattavat olla lepposia, mutta harvoin he ovat onnellisia. Itseinho on huomattavasti tutumpi tunne, miten olen saattanut antaa itselleni luvan tulla tällaiseksi? Todellisuus on se, että katkerart kyyneleet itketään pimeydessä, yön pitkinä tunteina yksin, jotta kukaan ei näe, että minäkin olen haavoittuvainen. Todellisuutta on myös se, että lihava on aina toisen luokan kansalainen. On okei vittuilla lihavalle, on okei kommentoida miten lihava elää, miten lihava syö, on okei pyytää lihavalta lisämaksu, kun rahat ovat muutenkin tiukoilla. Se on okei... todellisuudessa se EI ole okei, mutta niin se vain on tässä elämässä.
Ja herranjesta, tatuoitu nainen on ehdottomasti epäilyttävä henkilö... vaikka lähes kaikki nykyään ovat tautoituja niin miehet kuin naisetkin.
Olen kaikkea edellämainittua, enemmän tai vähemmän, joten looginen pääteltä on, että olen paha ihminen, toisen luokan kansalainen.
It's elementary my dear Watson.
Ei miestä, ei, vaan lihaa luiden ympärillä vaikka muille jakaa. Ei lapsia ja en edes halua lapsia, en minä ole äiti, hyvä kun joten kuten saan pidettyä itseni elämässä kiinni. En halua lapsia, ja se on minun valintani, en pidä lapsista enkä halua tuottaa yhtään kirkuvaa sinappikonetta tähän sotkuun, mikä maailma on. Hankin jossain vaiheessa kissan tai pari, hoivaan niitä.
Ei omakotitaloa, ei punaista mökkiä ja sitä riivatun perunamaata. Ehei, minä asun vuokralla. Ja minulle se on hyvä valinta tässä elämän vaiheessa. Ehkä joskus ostan itselleni rivitaloasunnon ja elän siinä kissojeni kanssa tyytyväisinä. Velkaa on opintolainan verran ja sekin summa kasvaa koko ajan. Teen töitä perse ruvella ja silti rahat ei riitä elämiseen. Ihan sama, ei jaksa kiinnostaa just nyt.
En minä oistäisi vastaan vaikka minulla mies olisikin, joku jonka kainaloon käpertyä kun maailma murjoo, mutta mistä löydät miehen joka kestää kieroutunutta minääni? Lihastakin haluan eroon, en kaikesta, haluan olla kurvikas, mutta en sairalloisen lihava. Lihavat saattavat olla lepposia, mutta harvoin he ovat onnellisia. Itseinho on huomattavasti tutumpi tunne, miten olen saattanut antaa itselleni luvan tulla tällaiseksi? Todellisuus on se, että katkerart kyyneleet itketään pimeydessä, yön pitkinä tunteina yksin, jotta kukaan ei näe, että minäkin olen haavoittuvainen. Todellisuutta on myös se, että lihava on aina toisen luokan kansalainen. On okei vittuilla lihavalle, on okei kommentoida miten lihava elää, miten lihava syö, on okei pyytää lihavalta lisämaksu, kun rahat ovat muutenkin tiukoilla. Se on okei... todellisuudessa se EI ole okei, mutta niin se vain on tässä elämässä.
Ja herranjesta, tatuoitu nainen on ehdottomasti epäilyttävä henkilö... vaikka lähes kaikki nykyään ovat tautoituja niin miehet kuin naisetkin.
Olen kaikkea edellämainittua, enemmän tai vähemmän, joten looginen pääteltä on, että olen paha ihminen, toisen luokan kansalainen.
It's elementary my dear Watson.
5.3.2011
Die With Your Boots On
Aikaa onkin taas vierähtänyt viimeisestä bloggauksesta, vetoan siihen, että hajoan kouluuni. Viimeinen kuukausi on ollut yhtä helvettiä... deadlineja, tenttejä 7, joista kolme on ensi viikolla. Mulla alkaa paukut loppua. Itkupotkuraivareita on ollut aika tiheään viimeaikoina, pinna kireällä muutenkin. Antakaa anteeksi, jos ja kun tiuskin ja kiukuttelen. Ihminen jaksaa vain tiettyyn pisteeseen asti, 5-6 tunnin yöunilla.
Kaipa sitä yhden viikon jaksaa vaikka löysässä hirressä, tosin on ollut tunne, että olen koko lukuvuoden ollut hirressä. Viikko vielä, sitten koittaa uusi jakso. Ajattelen tulevaisuutta jakso kerrallaan, tämän jakson kun jaksaa niin sitten helpottaa. Ikinä se ei helpota, mutta muuten en jaksa. On todellakin sellainen tunne, että en saa ahdistukselta henkeä. Koulunhan pitäisi olla mukavaa?
Kaipa sitä yhden viikon jaksaa vaikka löysässä hirressä, tosin on ollut tunne, että olen koko lukuvuoden ollut hirressä. Viikko vielä, sitten koittaa uusi jakso. Ajattelen tulevaisuutta jakso kerrallaan, tämän jakson kun jaksaa niin sitten helpottaa. Ikinä se ei helpota, mutta muuten en jaksa. On todellakin sellainen tunne, että en saa ahdistukselta henkeä. Koulunhan pitäisi olla mukavaa?
30.1.2011
Pieces of Heaven
Joskus joinakin hetkinä kokee olevansa niin onnellinen, että sattuu. Pieni pala taivasta ja taas jaksaa arkea.
Olen pari kertaa käynyt uimassa, kerrankin on varaa, kun opiskelijat pääsee halvemmalla, ja kun ostaa vielä kymppikortin, niin pääsee vielä halvemmalla. Ei ole enää tekosyytä olla uimatta. Ja siitä tulee hyvä olo. Perjantaisin nollataan ajatukset koulusta, hukutetaan ne. On paljon mukavampi olo koko viikonlopun, kun on varastanut pienen hetken itselleen. Viime perjantaina uin 500m jonka jälkeen kävin höyrysaunassa ja hipsin porealtaaseen. Oli aurinkoinen ilma ja siinä yksin kuplien keskellä rentouduin ja katselin sinistä taivasta, jossa oli muutama valkoinen pilvenhattara. Hetken aikaa olin onnellinen, vailla huolia ja murheita. Hetken aikaa koin olevani sinut itseni ja ympäristöni kanssa. Ei onneen sen enempää tarvita.
On myös hyvä olo, kun asunto on pääasiassa siisti, keittiötä ja pyykkivuorta lukuunottamatta. On taas tilaa liikkua tai vaikka joogata jos siitä innostuu. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa kouluasioita pohtia, ja siivota hieman, pestä ainakin WC.pytty. Mutta kuka tietää... ehkä otankin neljännen mukillisen kahvia, istun laiskanlinnaani ja tartun lehteen, joka on täynnä muotiluomuksia, joihin en ikinä mahdu. Haaveilen välillä, hörpin kahvia ja katselen auringossa kylpeviä lehdettömiä puita. Olen onnellinen.
Olen pari kertaa käynyt uimassa, kerrankin on varaa, kun opiskelijat pääsee halvemmalla, ja kun ostaa vielä kymppikortin, niin pääsee vielä halvemmalla. Ei ole enää tekosyytä olla uimatta. Ja siitä tulee hyvä olo. Perjantaisin nollataan ajatukset koulusta, hukutetaan ne. On paljon mukavampi olo koko viikonlopun, kun on varastanut pienen hetken itselleen. Viime perjantaina uin 500m jonka jälkeen kävin höyrysaunassa ja hipsin porealtaaseen. Oli aurinkoinen ilma ja siinä yksin kuplien keskellä rentouduin ja katselin sinistä taivasta, jossa oli muutama valkoinen pilvenhattara. Hetken aikaa olin onnellinen, vailla huolia ja murheita. Hetken aikaa koin olevani sinut itseni ja ympäristöni kanssa. Ei onneen sen enempää tarvita.
On myös hyvä olo, kun asunto on pääasiassa siisti, keittiötä ja pyykkivuorta lukuunottamatta. On taas tilaa liikkua tai vaikka joogata jos siitä innostuu. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa kouluasioita pohtia, ja siivota hieman, pestä ainakin WC.pytty. Mutta kuka tietää... ehkä otankin neljännen mukillisen kahvia, istun laiskanlinnaani ja tartun lehteen, joka on täynnä muotiluomuksia, joihin en ikinä mahdu. Haaveilen välillä, hörpin kahvia ja katselen auringossa kylpeviä lehdettömiä puita. Olen onnellinen.
17.1.2011
Jännästi nyt menee...
Tai no jännästi ja jännästi, kunhan aikaa tapan.
Koulua on käyty jo viikko ja sit tää päivä mistä on muutama pahuksen tunti vielä jäljellä. Tässä jännästi hyppytuntia vietän netissä... Siis olisihan niitä kouluhommiakin, mutta kun ei silleen jaksa suuremmin kiinnostaa. Tässä jaksossa kannattavuus laskentaa, kirjanpitoa, talousmatematiikkaa, kansantaloutta ja logistiikkaa. Logistiikka on jopa mielenkiintoista, muuten taitaa mennä pyllylleen. PBL aka problem based learning jatkuu edelleen ja vihaan sitä edelleen ihan yhtä paljon eli sydämeni kyllyydestä.
Eipä tässä oikeestaan ollut mitään päätä eikä häntää tässä turhassa postauksessa, mutta kuluipa taas aikaa jopa muutama minuutti.
Koulua on käyty jo viikko ja sit tää päivä mistä on muutama pahuksen tunti vielä jäljellä. Tässä jännästi hyppytuntia vietän netissä... Siis olisihan niitä kouluhommiakin, mutta kun ei silleen jaksa suuremmin kiinnostaa. Tässä jaksossa kannattavuus laskentaa, kirjanpitoa, talousmatematiikkaa, kansantaloutta ja logistiikkaa. Logistiikka on jopa mielenkiintoista, muuten taitaa mennä pyllylleen. PBL aka problem based learning jatkuu edelleen ja vihaan sitä edelleen ihan yhtä paljon eli sydämeni kyllyydestä.
Eipä tässä oikeestaan ollut mitään päätä eikä häntää tässä turhassa postauksessa, mutta kuluipa taas aikaa jopa muutama minuutti.
2.1.2011
hmmm
Edellispäivänä istuin äidin luona jonkin aikaa. Söimme, saunoimme ja jauhoimme paskaa niin sanotusti. Normaalia toimintaa siis. Selailn siinä taas uutta postimyyntikuvastoa ja alkoi ahdistaa. Uusia vaatteita olisi ihana saada kevääksi, mutta ne vaatteet, jotka olisivat kokoani ei oikein ole tyyliäni, sillä en etsi kupolitelttaa empire linjalla ja hihansuilla. Kaikki upeat vaatteet ovat auttamattomasti liian pieniä minulle. Eipä ole yllätys. Päätin tehdä asialle jotakin... taas. Viime vuonna sain painostani pois noin kuusi kiloa, mikä oli ihanaa... no viime vuonna koulun alettua lihoin 7-8 kiloa, joten eipä ollut siitäkään mitään iloa.
Perjantaina shoppailessamme äipän kanssa päätimme, että meidän tulisi menään molempien kuntosalille. Yksin on tylsää, joten jos menisimme yhdessä niin ehkä siitä tulisikin jotakin.Päätin, että aloitan taas niin sanotusti alusta, en rehki isoilla painoilla, sillä en ole mitään tehnyt sitten viime kesän, joten voin loukata itseni. Ja ensi viikon lauantaina olisi tarjolla sulkapalloakin. Ja suunnitelmissa olisi jossakin vaiheessa aloittaa viikoittainen uintikin. Eli kerran viikossa kuntosali, kerran viikossa sulkapallo ja kerran viikossa uinti, näin aluksi.
Syksy oli hankala koulussa, stressasin sitä liikaa ja nyt aioin ainakin yrittää ottaa aikaa myös itselleni koti ovien ulkopuolella.Jos olen vain koulussa ja töissä niin mulla hajoaa pää. Joululoma on ollut ihanaa, ei ole tarvinnut juurikaan stressata mistään, mutta nyt on korkea aika alkaa toimia, sillä keskiviikkona ja viikonpäästä maanantaina oin tentit, pitää kirjoittaa raportti keskustelutunnista englanniksi ja tehdä myös englannin tunneille yritys esittely, joka kestää muutaman minuutin. Englanniksi pitäisi lukea myös kirja ja tehdä siitä esittely, tallentaa se puhuttuna jollekin välineelle ja antaa se operrajalle. Olisin tehnyt sen jo syyskuussa, mutta en oikein ole osannut päättää mistä kirjasta sen tekinsin. Tällä hetkellä vahvin kandidaatti on Harry Potter and the Philosopher's Stone. Mutta kuka tietää. Piti lukea lomalla, mutta olen vain hillunut netissä lukemassa Harry Potter fanitarinoita. Uuuups. :)
Perjantaina shoppailessamme äipän kanssa päätimme, että meidän tulisi menään molempien kuntosalille. Yksin on tylsää, joten jos menisimme yhdessä niin ehkä siitä tulisikin jotakin.Päätin, että aloitan taas niin sanotusti alusta, en rehki isoilla painoilla, sillä en ole mitään tehnyt sitten viime kesän, joten voin loukata itseni. Ja ensi viikon lauantaina olisi tarjolla sulkapalloakin. Ja suunnitelmissa olisi jossakin vaiheessa aloittaa viikoittainen uintikin. Eli kerran viikossa kuntosali, kerran viikossa sulkapallo ja kerran viikossa uinti, näin aluksi.
Syksy oli hankala koulussa, stressasin sitä liikaa ja nyt aioin ainakin yrittää ottaa aikaa myös itselleni koti ovien ulkopuolella.Jos olen vain koulussa ja töissä niin mulla hajoaa pää. Joululoma on ollut ihanaa, ei ole tarvinnut juurikaan stressata mistään, mutta nyt on korkea aika alkaa toimia, sillä keskiviikkona ja viikonpäästä maanantaina oin tentit, pitää kirjoittaa raportti keskustelutunnista englanniksi ja tehdä myös englannin tunneille yritys esittely, joka kestää muutaman minuutin. Englanniksi pitäisi lukea myös kirja ja tehdä siitä esittely, tallentaa se puhuttuna jollekin välineelle ja antaa se operrajalle. Olisin tehnyt sen jo syyskuussa, mutta en oikein ole osannut päättää mistä kirjasta sen tekinsin. Tällä hetkellä vahvin kandidaatti on Harry Potter and the Philosopher's Stone. Mutta kuka tietää. Piti lukea lomalla, mutta olen vain hillunut netissä lukemassa Harry Potter fanitarinoita. Uuuups. :)
20.12.2010
Kuinka plajon mahtuu pieneen...
Ei, tällä kertaa ei ole kyse pienestä sydä,stä... eikä Hiacesta, vaan asunnosta. Sitä aina siivotessaan (tai joissakin tapauksissa muuttaessaan) huomaa kuinka paljon sitä tavaraa mahtuukin pieneen asuntoon. Joulua siivoan, tänään olen ollut auttamassa äitiä, hän kun ooli tänään töissä ja huomisenkin vielä ja kun on vapaata, niin kokkaa ruokaa kumminkin. Joten autoin, sillä onhan äitikin auttanut pajlon viime aikoina, maksanut ruokani, vaatteeni ja hierojani. Teen töitä perse ruvella, että pärjäisin koulussa ja sitten siivoan päälle, että selviäisin edes laskuistani. ei ole nannaa tämä opiskelija elämä, mutta kaipa tästä selviää.
No joo, yritän olla masentamatta itseäni tämän enempää. Vielä on paljon hommaa edessä, huomenna ja ylihuomenna aika on rajallinen, enkä tahtoisi paljoa enää aatonaattona stressata. Silloin vois kirjoittaa yhden jutun päätökseensä, olenkin sitä jo kirjoittanut kesäkuusta 2008. Mutta huomenna ja ylihuomenna pitää laittaa hösseliksi eikä lusmuilla kuten tänään. Eli herätyskeloo soimaan ennen kukon pieremää ja pyykit koneeseen, kahvit kitaan ja keittiön (keittokomeron) kimppuun kuin äipän kissa kinkkuun. Sen jälkeen vois tätä...ööh... huonetta/loppua asuntoa/whateveriä siivota. Sitten hierojalle suihkun kautta. Keskiviikkona tapaan kaverin kahvilla, menen katsomaan uusimman Potterin jos suinkin kykenen ja sitten tädin toimistoa siivoamaan joulukuntoon... kotona n. 19:30, sen jälkeen pitää katsoa missä kunnossa tää nykyinen sikolätti on. Loput siivotaan aatonaattona ennen joulusaunaa ja pystytetään munhieno valkoinen joulukuusi.. Sitten mä relaan. :D Aattona koristellaan kuusi, sukuloidaan (tai mummuloidaan... onko se sana?), Joulupäivänä isukille syömään ja tapanina äipälle. Joulua rähmitää perinteiden mukaan uudenvuoden aattoon, kunnes heitetään loput ruoat pois.
Kaipa tässä jouluperinteitä kylliksi.
No joo, yritän olla masentamatta itseäni tämän enempää. Vielä on paljon hommaa edessä, huomenna ja ylihuomenna aika on rajallinen, enkä tahtoisi paljoa enää aatonaattona stressata. Silloin vois kirjoittaa yhden jutun päätökseensä, olenkin sitä jo kirjoittanut kesäkuusta 2008. Mutta huomenna ja ylihuomenna pitää laittaa hösseliksi eikä lusmuilla kuten tänään. Eli herätyskeloo soimaan ennen kukon pieremää ja pyykit koneeseen, kahvit kitaan ja keittiön (keittokomeron) kimppuun kuin äipän kissa kinkkuun. Sen jälkeen vois tätä...ööh... huonetta/loppua asuntoa/whateveriä siivota. Sitten hierojalle suihkun kautta. Keskiviikkona tapaan kaverin kahvilla, menen katsomaan uusimman Potterin jos suinkin kykenen ja sitten tädin toimistoa siivoamaan joulukuntoon... kotona n. 19:30, sen jälkeen pitää katsoa missä kunnossa tää nykyinen sikolätti on. Loput siivotaan aatonaattona ennen joulusaunaa ja pystytetään munhieno valkoinen joulukuusi.. Sitten mä relaan. :D Aattona koristellaan kuusi, sukuloidaan (tai mummuloidaan... onko se sana?), Joulupäivänä isukille syömään ja tapanina äipälle. Joulua rähmitää perinteiden mukaan uudenvuoden aattoon, kunnes heitetään loput ruoat pois.
Kaipa tässä jouluperinteitä kylliksi.
14.12.2010
12.12.2010
Don't give up, it takes a while
Jep, älä anna periksi, kestää hetken ennen kuin maailma näyttää taas paremmalta. Kuinka pitkä on tuo hetki? Viikko? Kuukausi? 4 kuukautta? puolivuotta? Vuosi? En tiedä kuinka kauan jaksan odottaa. En jaksa mitään, mikään ei kiinnosta. En saa nukuttua, olen aina väsynyt. Olen väsynyt aina, myös silloin kun saan nukuttua. Päätä särkee ja keskittymiskyky on nollassa. Minä. En. Jaksa.
Olen harkinnut koulun lopettamista useasti, mutta en halua, en välttämättä. En halua pettyä itseeni taas kerran, en halua pettäämuiden odotuksia. On niin hienoa kun meidän Erkki-Irmeli opiskelee ammattikorkeakoulussa, yliopistoon verrattavissa olevaan koulutukseen. Niinhän sitä itsekin ajatteli, vielä koulun alussa. Now I feel like I could kill for a good night's sleep.
Nytkin mun pitäisi olla kertaamassa huomiseen sopimusoikeuden tenttiin, mä en vaan pysty. Päätä särkee ja silmät punaisina ja turvonneina on vaikea keskittyä. Kolme päivää.... ei jouluun vaan joululomaan. Se tuleekin tarpeeseen, sillä takki alkaa olla tyhjä. Ketä mä yritän kusettaa... mun takki oli tyhjä jo pari kuukautta sitten. Pyhällä hengellä on tässä taidettu mennä, vaikka ateisti olenkin, pääasiassa. Huomenna siis oikeuden koe ja loppuraportti seminaari, josta pelkään, että saamme raporttimme bumerangina takaisin, jonkun pikkuvirheen takia. Ylihuomenna taulukkolaskennan koe ja keskiviikkona atk. Sitä ennen pitäisi vielä tehdä yksi kotitehtävä accesilla... mitä ei omassa koneessani tietenkään ole... pakko siis hillua koulussa sen takia, vaikka haluaisin vain tulla kotiin ja nukkua.
"Accidents Can Happen"
Don't give up, it takes a while
I have seen this look before
And it's alright
You're not alone
If you don't love this anymore
I hear that you've slipped again
I'm here 'cause I know you'll need a friend
And you know that accidents can happen
And it's okay,
We all fall off the wagon sometimes
It's not your whole life
It's only one day
You haven't thrown everything away.
Take some time and learn to breathe
And remember what it means
To feel alive
And to believe
Something more than what you see
I know there's a price for this
But some things in life you must resist
And you know that accidents can happen
And it's okay,
We all fall off the wagon sometimes
It's not your whole life
It's only one day
You haven't thrown everything away.
I hear that you've slipped again
I'm here 'cause I know you'll need a friend
And you know that accidents can happen
And it's okay,
We all fall off the wagon sometimes
It's not your whole life
It's only one day
You haven't thrown everything away.
You know that accidents can happen
And it's okay,
We all fall off the wagon sometimes
It's not your whole life
It's only one day
You haven't thrown everything away.
So don't give up
It takes a while.
Sixx A.M.
Olen harkinnut koulun lopettamista useasti, mutta en halua, en välttämättä. En halua pettyä itseeni taas kerran, en halua pettäämuiden odotuksia. On niin hienoa kun meidän Erkki-Irmeli opiskelee ammattikorkeakoulussa, yliopistoon verrattavissa olevaan koulutukseen. Niinhän sitä itsekin ajatteli, vielä koulun alussa. Now I feel like I could kill for a good night's sleep.
Nytkin mun pitäisi olla kertaamassa huomiseen sopimusoikeuden tenttiin, mä en vaan pysty. Päätä särkee ja silmät punaisina ja turvonneina on vaikea keskittyä. Kolme päivää.... ei jouluun vaan joululomaan. Se tuleekin tarpeeseen, sillä takki alkaa olla tyhjä. Ketä mä yritän kusettaa... mun takki oli tyhjä jo pari kuukautta sitten. Pyhällä hengellä on tässä taidettu mennä, vaikka ateisti olenkin, pääasiassa. Huomenna siis oikeuden koe ja loppuraportti seminaari, josta pelkään, että saamme raporttimme bumerangina takaisin, jonkun pikkuvirheen takia. Ylihuomenna taulukkolaskennan koe ja keskiviikkona atk. Sitä ennen pitäisi vielä tehdä yksi kotitehtävä accesilla... mitä ei omassa koneessani tietenkään ole... pakko siis hillua koulussa sen takia, vaikka haluaisin vain tulla kotiin ja nukkua.
"Accidents Can Happen"
Don't give up, it takes a while
I have seen this look before
And it's alright
You're not alone
If you don't love this anymore
I hear that you've slipped again
I'm here 'cause I know you'll need a friend
And you know that accidents can happen
And it's okay,
We all fall off the wagon sometimes
It's not your whole life
It's only one day
You haven't thrown everything away.
Take some time and learn to breathe
And remember what it means
To feel alive
And to believe
Something more than what you see
I know there's a price for this
But some things in life you must resist
And you know that accidents can happen
And it's okay,
We all fall off the wagon sometimes
It's not your whole life
It's only one day
You haven't thrown everything away.
I hear that you've slipped again
I'm here 'cause I know you'll need a friend
And you know that accidents can happen
And it's okay,
We all fall off the wagon sometimes
It's not your whole life
It's only one day
You haven't thrown everything away.
You know that accidents can happen
And it's okay,
We all fall off the wagon sometimes
It's not your whole life
It's only one day
You haven't thrown everything away.
So don't give up
It takes a while.
Sixx A.M.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)