Harry Potter ja Kuoleman varjelukset osa 2

Tulipahan eilen nähtyä tuo uusin Harry Potter elokuva ja olen edelleenkin ihan onnessani ja intoa piukassa. Elokuva on pakko nähdä uudelleen mahdollisimman pian.

Kirjan lukeneille elokuva toi uutta visuaalista näkökantaa tapahtumiin, ja muille se oli kerrassaan loistavaa viihdettä, tai siis kaikillehan tuo oli oistavaa viihdettä. Ihan uskomaton elokuva.

Elokuvahan kertoo kijan lailla miten Harryn ja kumppaneiden Hirnyrkkien metsästys sujuu ja miten he yrittävät voittaa kaikkien aikojen pahimman Pimeyden Ruhtinaan Voldemortin. Voldemortin hallussa on koko velhobritannia, Tylypahka mukaan lukien, jonka johdossa on hänen uskollinen seuraajansa Rehtori severus Kalkaros. Koulussa ei muutenkaan ole kaikki kuten ennen, oppilaat liikkuvat vain isoissa ryhmissä, ainakin Rohkelikot nukkuvat riippukeinuissa ja vastaavissa. Oppilaita rankaistaan, jos he eivät tottele, kuten heidän toivotaan tottelevan...

Harry, Hermione ja Ron joutuvat omalla tahollaan pulmiin jos jonkinlaisiin, esimerkiksi Irvetan holvissa ja sen jälkeen tulikin pieni pakoreissu lohikäärmeen selässä. Viimein he saapuvat tylypahkaan, jossa pitäisi neljä viimeistä hirnyrkkiä tuhota, yksi heillä on mukanaan, loput kolme heidän pitää löytää ja tuhota, vain siten Harry voi tappaa Hänet-jonka-nimeä-emme-mainitse, Voldemortin eli Tom Valedron, puoliverisen Luihuisen perillisen.

Tylypahkan taistelu oli upea niin visuaalisesti kuin muutenkin. Siinä oli niin sanotusti munaa. Paljon siinä kuolee porukkaa, Remus, Tonks ja Fred joitakin mainitakseni. Jos olette kirjan lukeneet niin sen jo tiedättekin. Heidän kuolemansa olivat toki surullisia, mutta en minä heitä itkenyt. Mutta itkin elokuvan aikana, Severus Kalkaroksen kuolema iski lujaa vaikka tiesin sen olevan tulossa. Alan Rickman teki loistavan suorituksen Kalakaroksena ja kerrankin kaikki näkivät, että vaikka ulkokuori on mitä on ja vaikka jotkin teot sotisivat hyvää vastaan, ei mies kuitenkaan ole täysin paha, vaan jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee. Vaikka Kalkarosta tuntuivat kaikki vihaan, suojeli hän heitä silti parhaansa mukaan rehtorin virassaan... Minulle Kalkaros on aina ollut ykkönen, ihan aina,vaikka diggaan myös Lucius Malfoyta. Suutuin hetkeksi Puoliverisessä Prinssissä, mutta en voinut olla vihainen kauaa ja ikinä en voinut häntävihata. Ja olin oikeassa teon taustalla oli jotakin muuta kuin mitä päälle päin näytettiin.
En osaa puhua Pottereista vaahtoamatta Severus Kalkaroksesta, joten ehkä jätän tämän tähän ja suosittelen elokuvaa ihan kaikille. Ja toivon että nautitte elokuvasta. Hurraa!

hmmm

Edellispäivänä istuin äidin luona jonkin aikaa. Söimme, saunoimme ja jauhoimme paskaa niin sanotusti. Normaalia toimintaa siis. Selailn siinä taas uutta postimyyntikuvastoa ja alkoi ahdistaa. Uusia vaatteita olisi ihana saada kevääksi, mutta ne vaatteet, jotka olisivat kokoani ei oikein ole tyyliäni, sillä en etsi kupolitelttaa empire linjalla ja hihansuilla. Kaikki upeat vaatteet ovat auttamattomasti liian pieniä minulle. Eipä ole yllätys. Päätin tehdä asialle jotakin... taas. Viime vuonna sain painostani pois noin kuusi kiloa, mikä oli ihanaa... no viime vuonna koulun alettua lihoin 7-8 kiloa, joten eipä ollut siitäkään mitään iloa.

Perjantaina shoppailessamme äipän kanssa päätimme, että meidän tulisi menään molempien kuntosalille. Yksin on tylsää, joten jos menisimme yhdessä niin ehkä siitä tulisikin jotakin.Päätin, että aloitan taas niin sanotusti alusta, en rehki isoilla painoilla, sillä en ole mitään tehnyt sitten viime kesän, joten voin loukata itseni. Ja ensi viikon lauantaina olisi tarjolla sulkapalloakin. Ja suunnitelmissa olisi jossakin vaiheessa aloittaa viikoittainen uintikin. Eli kerran viikossa kuntosali, kerran viikossa sulkapallo ja kerran viikossa uinti, näin aluksi.

Syksy oli hankala koulussa, stressasin sitä liikaa ja nyt aioin ainakin yrittää ottaa aikaa myös itselleni koti ovien ulkopuolella.Jos olen vain koulussa ja töissä niin mulla hajoaa pää. Joululoma on ollut ihanaa, ei ole tarvinnut juurikaan stressata mistään, mutta nyt on korkea aika alkaa toimia, sillä keskiviikkona ja viikonpäästä maanantaina oin tentit, pitää kirjoittaa raportti keskustelutunnista englanniksi ja tehdä myös englannin tunneille yritys esittely, joka kestää muutaman minuutin. Englanniksi pitäisi lukea myös kirja ja tehdä siitä esittely, tallentaa se puhuttuna jollekin välineelle ja antaa se operrajalle. Olisin tehnyt sen jo syyskuussa, mutta en oikein ole osannut päättää mistä kirjasta sen tekinsin. Tällä hetkellä vahvin kandidaatti on Harry Potter and the Philosopher's Stone. Mutta kuka tietää. Piti lukea lomalla, mutta olen vain hillunut netissä lukemassa Harry Potter fanitarinoita. Uuuups. :)

Potter mania

En muistanutkaan miltä tuntuu kunnon Harry Potter mania. Se tunne, kun ei kykene muuta ajattelemaankaan ja vatsanpohjassa on perhosia. Kuinka kivuliasta se on jättää kirja kotiin, kun pitää lähteä töihin, kuinka tylsältä tuntuu tavallinen maailma, harmaa todellisuus.

Olen aloittanut sarjan lukemisen alusta ja pyrin saamaan sen päätökseen ennen kuin Harry Potter and the Half Blood Prince tulee teattereihin. Voi kyllä olla, etten siihen kykene. No kunhan saisin luettua edes sen Puoliverisen prinssin.

Ja tämä kaikki siis alkoi siitä, kun lainasin kirjastosta kirjan, yllättävää eikö? *hekoheko* Siis kirjan, Potter-hullutus eli Helsingin Sanomien media myllytys kirjan. Jossa tutkitaan Harry Potter ilmiötä Helsingin Saomien uutisien kautta. Siitä se kuume sitten taas nousu ja onkin tarttuva. Nyt siis oli pakko aloittaa kirjoja alusta lukemaan ja leffoja on pakko katselle. Mugglenetissä tulee vierailtua päivittäin tai ainakin sivun keskustelu foorumilla.

Mutta tässä samalla on tullut pohdittua sitäkin, että kun viimeinenkin elokuva on tehty ja nähty niin mitä sitten? Ei ole enää kirjoja odotettavissa, eikä pian enää elokuviakaan. Mitä sitten? Tunnenko enää ikinä samaa odottamisen huumaa, kuin nyt? Tai kun Taru Sormusten Herrasta tuli teattereihin. Tulenko enää ikinä suhtautumaan yhteenkään kirjaan samalla innolla??? Mutta onneksi tähän tilanteeseen on vielä matkaa. :D Nyt pitää vain nauttia kyydistä.