Paha ihminen

Välillä tunnen syyttäviä katseita selässäni. Olen paha ihminen, sillä enhän minä vastaa yhteiskunnan käsitystä hyvästä ihmisestä. Ei minulla ole miestä, 1,8 lasta, omakotitaloa ja perunamaata.

Ei miestä, ei, vaan lihaa luiden ympärillä vaikka muille jakaa. Ei lapsia ja en edes halua lapsia, en minä ole äiti, hyvä kun joten kuten saan pidettyä itseni elämässä kiinni. En halua lapsia, ja se on minun valintani, en pidä lapsista enkä halua tuottaa yhtään kirkuvaa sinappikonetta tähän sotkuun, mikä maailma on. Hankin jossain vaiheessa kissan tai pari, hoivaan niitä.

Ei omakotitaloa, ei punaista mökkiä ja sitä riivatun perunamaata. Ehei, minä asun vuokralla. Ja minulle se on hyvä valinta tässä elämän vaiheessa. Ehkä joskus ostan itselleni rivitaloasunnon ja elän siinä kissojeni kanssa tyytyväisinä. Velkaa on opintolainan verran ja sekin summa kasvaa koko ajan. Teen töitä perse ruvella ja silti rahat ei riitä elämiseen. Ihan sama, ei jaksa kiinnostaa just nyt.

En minä oistäisi vastaan vaikka minulla mies olisikin, joku jonka kainaloon käpertyä kun maailma murjoo, mutta mistä löydät miehen joka kestää kieroutunutta minääni? Lihastakin haluan eroon, en kaikesta, haluan olla kurvikas, mutta en sairalloisen lihava. Lihavat saattavat olla lepposia, mutta harvoin he ovat onnellisia. Itseinho on huomattavasti tutumpi tunne, miten olen saattanut antaa itselleni luvan tulla tällaiseksi? Todellisuus on se, että katkerart kyyneleet itketään pimeydessä, yön pitkinä tunteina yksin, jotta kukaan ei näe, että minäkin olen haavoittuvainen. Todellisuutta on myös se, että lihava on aina toisen luokan kansalainen. On okei vittuilla lihavalle, on okei kommentoida miten lihava elää, miten lihava syö, on okei pyytää lihavalta lisämaksu, kun rahat ovat muutenkin tiukoilla. Se on okei... todellisuudessa se EI ole okei, mutta niin se vain on tässä elämässä.

Ja herranjesta, tatuoitu nainen on ehdottomasti epäilyttävä henkilö... vaikka lähes kaikki nykyään ovat tautoituja niin miehet kuin naisetkin.

Olen kaikkea edellämainittua, enemmän tai vähemmän, joten looginen pääteltä on, että olen paha ihminen, toisen luokan kansalainen.

It's elementary my dear Watson.

Voi vitulla päähän and then some

Perse auki taasen, loppuu kuu on niin ihanaa aikaa opiskelijalle. Onneksi ensi viikolla tulee veronpalautukset, niin saa jotakin joululahjoja hankittua. Ja viikon päästä lauantaina on tatuointi aikakin, vihdoin ja viimein. En malta odottaa, vaikka hieman pelottaakin. Entä jos tämä tekeekin kipeämpää kuin edellinen. Mutta toisaalta Nikki Sixx on kaiken sen mahdollisen kivun arvoinen. ;)

Mutta surkeampaa uutista on se, että rakas DVD soittimeni ei toimi, se on kaput. No pahuksen sitkeä sissi se on oolutkin ja kuolemansa ansainnut, mutta tuntuu kuin joku olisi raajan katkaissut. Saamari. Pakko kai sitä on hankkia uusi. Blue ray soitinta mun on aivan turha hankkia ellei se soita myös dvd levyjä...Ja myös tallentava digiboksi on jossakin vaiheessa hankittava, mutta sen aika koittaa sitten keväällä. Okei okei okei, en tarvitsisi sitä, ellei Prinssi William menisi naimisiin, mutta minkä minä sille voin, että olen dorka ja haluan katsoa häät moneen kertaan. hahaaaa.

Plans

On minulla suunnitelmia monenmopisia. Huomenna tiistaina ajattelin piipahtaa kaverilla kahvilla ja kysäistä josko hän haluaisi tulla seuranani Tiimarin krääsä helvettiin shoppailemaan Halloweenia. Jos ei,, niin menen joka tapauksessa yksin, vaikka rahaa ei olisikaan tuhlattavaksi yhtään. Vituttaa se hieman. Ja sen jälkeen huomenna vielä töihin. Pitää mailata tunnit pomolle ja laittaa kerrankin takaraja, että milloin rahat tarvitsen. Ei ole ollut mitään sellaista vielä.... ja aina niitä rahoja saa kysellä. Luotan kuitenkin rahat saavani, sillä tädistäni on kyse ja meidän välillämme ei ole mitään riitoja ja niin edelleen.

Vituttaa tää näppäimistö, jonka päälle eilen aamusella sitten kaadoin muroja. Saamari, että muutama näppäin on hieman jäykähkö toimimaan.

En ole vieläkään tiskannut saati pessyt pyykkiä. Voisin heitttää koneellisen pyörimään nyt ja viedä toisen koneellisen mamman koneeseen, he kun ovat duunissa. Tekevätkö pitkää päivää, en tiedä. Imuroidakin pitäisi.... piti jo lauantaina, mutta en sitte jaksanut ja seliseliseli.

Joululahjoja mietin... budjetti kusee aikalailla nyt, mutta enköhän jotakin keksi. Ja pitäisi hommata joulukorttejakin, ja postimerkkejä. Mun korttini kun ei mene joulukuussa muutamalla sentillä perille, kun kortit lähtevät ympäri maailmaa, Uudesta Seelannista, Eurooppaa ja Amerikkaan. Kolme tai neljä korttia tulee suomen rajojen sisäpuolelle. Mutta juuh, ajattelin lähettää sekä ostetun kortin, että itse tekemäni... kun en kerran osaa päättää niin en osaa. :D

Hitto kun viitsisi tehdä jotakin, suunnitelmat on hyviä, mutta niistä ei ole paljoa iloa, jos mitään ei niiden eteen tee. Ei ne itsekseen toteudu... kai... en ainakaan luulisi, ei tähän päivään mennessä ole.

Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja keksiä miten saan rahat kasaan tatuointia varten. Varasin ajan ja se on joulukuun 4.

The girl with a tattoo

Tatuoinnit. Joskus naisilla olevat tatuoinni tolivat välittömästi huonon naisenmerkki, ilolintu, yön perhonen. Onneksi nykyään on hieman erilaisia nämä käsitykset, muuten olisin minäkin huora, ja moni muu. Itseltäni löytyy yksi tatuointi ja pian hyppään auton rattiin ja kurvailen neuvottelemaan tatupitsijan kanssa seuraavista. Sillä se on iso duuni meille kummallekin, mun tarttee hankkia rahaa ja hänen suunnitella, miten hommat parhaiten luonnistuu asian kaikilta puolilta. Löydään suunnitelmat lukkoon ja varataan aikaa tänään, en malta millään odottaa. Onhan se taas iso askel, merkittynä loppu elämänsä.

Vaikka tatuoinnit ei automaattisesti luo huonoa mainetta, niin aina ne jotakin kertovat kantajastaan, jokaisella tatuoinnilla on tarinansa. Minulla on suunnitelmia moneksi vuodeksi eteenpäin, opiskelijalla kun ei ole kaikkia mielitekojaan helppoa toteuttaa heti ja tatuoinnin kannalta se on hyväkin, eipähän synny niin helposti kaduttavia kuvia. Niiden kanssa kun elää loppu elämänsä.

Ihooni tulee pikkuhiljaa Mötley Crüe, Nikki, Mick, Tommy ja Vince. Pikkuhiljaa, mies kerrallaan. Haluan kunnioittaa heitä, sillä he ja heidänmusiikkinsa ovat auttaneet jaksamaan kun ei ole niin helppoa ollut, olen saanut voimaa.

Sitä tekee vähän kaikenlaista...

...kun on perse auki niin, että sieluun tuulee.

Tahdon tatuoinnin, Mötley Crüe tatuoinnin. Olen miettinyt sitä pitkään ja hartaasti. Tahdon sellaisen, olen päättänyt millaisen otan ja minne, milloin on auki, riippuvainen täysin tatuoitsijasta ja omista rahavaroistani. Minulla olisi ihan vitun hyvin pullat uunissa rahallisesti, ellen tuota tatuointia haluaisi, mutta kun haluan. Kunhan tatuoitisja ensin saa pähkäiltyä arvion hinnassta ja suunniteltua sen tatuoinnin... sitten pitää vain ne rahat jostakin kaapia. Olen palauttanut pulloja, kerännyt kadulta ihmisiltä pudonneita senttejä, sillä ei ole väliä kuinka vähän viisi senttiä on jollekin, mulle se saattaa olla se ratkaiseva osa palapeliä. Olen katsellut omistamaani tavara määrää sillä silmällä, että mitä voisi myydä, ostaisiko joku niitä? Kirpputorille en voi mitään viedä, sillä loosivuokrat ovat tähtitieteelliset, huuto.net olisi ainoa vaihtoehtoni... mutta ostaisiko kukaan tavaroitani? Mistä sen tietää... paljon on vain asioita josta en voisi kuvitella luopuvani. *huokaus*

lusikat ja sopat ja silleen

Kylläs itä hiukan taas ihmettelee, että minnekäs keittoon sitä on lusikkansa tällä kertaa tunkenut... tai ihmettelen edelleen. Koulu. Koulussa on mukavaa ja tykkään oppia uusia asioita, mutta en ole vielä ihan päässyt sisälle tähän koulumaailmaan, joten aina välillä tulee näitä ahdistuksia. Nytkin ahdistaa ihan helvetisti. Mutta kai ne menee ohi, kun paikka tulee tutummaksi? Meneehän...?

Ulkonäkö ei jaksa kiinnostaa... haluaisi vainnukkua. Raha-asiat ahdistaa... tatuoitsijasta ei ole kuulunut mitään... pitää sinnekin soittaa, vaikka tänään tai huomenna.... tai sitten ensi viikolla... oletettavasti soitan ensi viikolla jos soitan ollenkaaan.... tahtoo toisaaalta tatuoinnin, mutta kun ei saa aikaiseksi mitään niin mitäs sitä sitten valittamaankaan.. On kuulemma vaikea tatuointi se mitä suunnittelen, antaa tatuoitisijallekin hiukan haastetta. No ainakin oma tatuointini tulee olemaan jotakin muuta kuin joku riivatun tribaali.... yyyh. Mötley Crüe sen olla pitää perkele. Mutta kaipa sitä voisi alkaa maihareitaan laittaa jalkaansa... jos se koulu alkaa tänään niinkuin pitää, jos ei niin ei...