hmmm

Edellispäivänä istuin äidin luona jonkin aikaa. Söimme, saunoimme ja jauhoimme paskaa niin sanotusti. Normaalia toimintaa siis. Selailn siinä taas uutta postimyyntikuvastoa ja alkoi ahdistaa. Uusia vaatteita olisi ihana saada kevääksi, mutta ne vaatteet, jotka olisivat kokoani ei oikein ole tyyliäni, sillä en etsi kupolitelttaa empire linjalla ja hihansuilla. Kaikki upeat vaatteet ovat auttamattomasti liian pieniä minulle. Eipä ole yllätys. Päätin tehdä asialle jotakin... taas. Viime vuonna sain painostani pois noin kuusi kiloa, mikä oli ihanaa... no viime vuonna koulun alettua lihoin 7-8 kiloa, joten eipä ollut siitäkään mitään iloa.

Perjantaina shoppailessamme äipän kanssa päätimme, että meidän tulisi menään molempien kuntosalille. Yksin on tylsää, joten jos menisimme yhdessä niin ehkä siitä tulisikin jotakin.Päätin, että aloitan taas niin sanotusti alusta, en rehki isoilla painoilla, sillä en ole mitään tehnyt sitten viime kesän, joten voin loukata itseni. Ja ensi viikon lauantaina olisi tarjolla sulkapalloakin. Ja suunnitelmissa olisi jossakin vaiheessa aloittaa viikoittainen uintikin. Eli kerran viikossa kuntosali, kerran viikossa sulkapallo ja kerran viikossa uinti, näin aluksi.

Syksy oli hankala koulussa, stressasin sitä liikaa ja nyt aioin ainakin yrittää ottaa aikaa myös itselleni koti ovien ulkopuolella.Jos olen vain koulussa ja töissä niin mulla hajoaa pää. Joululoma on ollut ihanaa, ei ole tarvinnut juurikaan stressata mistään, mutta nyt on korkea aika alkaa toimia, sillä keskiviikkona ja viikonpäästä maanantaina oin tentit, pitää kirjoittaa raportti keskustelutunnista englanniksi ja tehdä myös englannin tunneille yritys esittely, joka kestää muutaman minuutin. Englanniksi pitäisi lukea myös kirja ja tehdä siitä esittely, tallentaa se puhuttuna jollekin välineelle ja antaa se operrajalle. Olisin tehnyt sen jo syyskuussa, mutta en oikein ole osannut päättää mistä kirjasta sen tekinsin. Tällä hetkellä vahvin kandidaatti on Harry Potter and the Philosopher's Stone. Mutta kuka tietää. Piti lukea lomalla, mutta olen vain hillunut netissä lukemassa Harry Potter fanitarinoita. Uuuups. :)

vanhuus ei tule yksin...

Jokaisella tulee se aika eteen, kun ruumis antaa pikkuhiljaa periksi. En vain olettanut, että oma aikani olisi jo nyt, viittä vaille kaksvitosena. Kaipa olen senkin ansainnut, ikinä en ole tarpeeksi liikkunut tai riittävän terveellisesti syönyt. Nyt liikkuminen tuottaa tuskaa enemmän kuin nautintoa, käveleminen sattuu, juokseminen sattuu vielä enemmän.

Ehkä tämä ei kuitenkaan ole vaarallista, hermo vain jumissa. Se yleensä menee itsestään ohi, yleensä. Mutta en muista enää aikaa jolloin kykenin juoksemaan ilman kipuja. Ei sitä oikeasti tajua kuinka mukavaa se juokseminen on ennen kuin sen kyvyn menettää. Miköön ei ole yhtä arvokasta kuin silloin kun sen on menettänyt. Osaisipa arvostaa sitä mitä on, silloin kun se on ajankohtaista, eikä surra myöhemmin sitä mikä on menetettyä.

Kehu

Viimeyö meni harakoille niin sanotusti. Nukuin muutaman hassun tunnin yhteensä, pienissä pätkissä. Aamulla olin ihan pihalla. Hääräsin siinä omiani ja laitoin itseäni pikkuhiljaa kuntoon. Ajattelin ajella kaupunkiin ja maksaa äidin ja mummun Vironmatkan. Yritin sitä jo perjantaina, mutta matkatoimistolta puuttui nimilista. Tänään onnisti paremmin.

Soittelin mummulle, että jospa hän keittäisi miulle kahvia, kun kuitenkin kuittia tulen tuomaan. Ja sainhan minä kahvia ja hyvää olikin. Oli mummu ihan minua varten ostanut pullaa ja leipää. Montaa siivua en pullaa ottanut ja sämpylöitäkin söin vain yhden. Eihän tällä kertaa ollut nälkä, söin kotona itse tekemääni ruokaa. Sekin on ylpeyden aihe.

Siinä kahvitellessa mummu katsoi suoraan silmiin ja totesi, että sinullahan on tänään nätti meikki. Hymyilin ja kiitin, mummulta harvoin saa kehuja, se on vain hiljaa jos joku ei sitä toisen ulkonäössä miellytä. Sain perjantainakin mummelilta kehuja, oli kuulemma nätit kengät, jos olisi nuorempi niin olisi itsekin sellaiset hankkinut. Tuntuu mukavalta, kun kehutaan. Ehkä tyylini on hieman aikuistunut, vaikka rokkia ja asennettakin löytyy. Mutta kenties ylilyöntejä ei tapahdu kovin usein enään.. who knows.

Ja muutenkin on hyvä olo, eilisen lenkin ja tämän päiväisen kuntosalin jälkeen. Ja jos ne syömisetkin saisi kuntoon.

Hiding, hiding,hiding....

Searching in the darkness, running from the day
Hiding from tomorrow, nothing left to say
Victims of the moment, future deep in doubt


Piiloittelen päivältä, vaikka suhteellisen hyvä päivä on tänään ollutkin. Olen nukkunut melko hyvin, joten en tehnyt kuolemaa aamulla. Kävin suihkussa, keitin kahvia ja söin. Siiis minä söin aamulla. En yleensä syö juuri mitään aamuisin, sillä olen monet kerrat meinannut oksentaa siitä hyvästä. Tuli vain niin paha olo. Mutta ei tänään, vaikka vedin ruisleipää, jonka päällä kevytleviä, kermajuustoa, kurkkua ja tomaattia ja lauantai makkaraa. Join kahvia, eilen puristettua appelsiini mehua ja noin 4,5 dl jugurtti "pirtelöä". Töissä olo oli hyvä enkä nälkäinen kuten yleensä. Ruokatauko on siinä puoli yksitoista ja yhdentoista välissä. Siellä lisää ruisleipää joissa samat päällä kuin aikaisemminkin ja lisänä salaatin lehteä. Tulin inan liian täyteen, mutta kehno olo oli poissa tuossa tuokiossa. Olo oli hyvä ja ei nälkäinen. Se on vaihteeksi mukava tunne. Kahvitaolla en syönyt mitään vaan join kahvia. Kotona olin noin puoli neljä jolloin söin omenan, toisen satsin jugurtti "pirtelöä" ja soija kaakaota lasillisen. Lenkiltä tullessani tuossa inan vaille seitsemän söin yhden perinteisen jugurtin, metsämarjaa maultaa. Ja nyt on olo hyvä edelleen. Haen tästä kahvia ja käperry sohvalle lukemaan. Illalla voi olla, että käyn baarissa, mutta voin olla menemättäkin.

Liikuttuakin on eilen ja tänään tullut. Eilen kiersin koiruuden kanssa noin viiden kilometrin lenkin. Hassua sinänsä, että mulla olisi ollut virtaa pidemmällekin lenkille, mutta koira meinasi kompastua kieleensä. Ei ilmeisesti ole tottunut sellaisiin lenkkeihin. Ja se on ihan mun moka. Oman kuntoni ei ole oikein kestänyt tuollaisia lenkkejä ennen. Ikävää se olisi ollut antaa koiran raahata mua perässään. No eniveis, se oli eilen. Tänään koiruuden kanssa lenkillä, noin 1,5 km ja sen jälkeen kuntosalille. Autoa en ole käyttänyt kuin työmatkoihin viime päivinä. enkä aio käyttääkään. Säästäähän se vähän bensaakin, vaikka vain nimellisesti. Saa se kuitenkin olon tuntumaan paremmalta.

Mutta nyt se kahvi ja kirja.

Rude Awakening

Kävin vaa'alla. Se näyttää taas 124,5 kiloa. Olen syönyt taas muutaman kilon takaisin. Minä en ymmärrä enää omia repsahduksiani, en itseäni. En kai ole koskaan ymmärtänytkään. Selkärangaton olen. En edes pidä mitään hirveetä diettiä itelleni, en ole kieltänyt itseltäni mitään, yritän vain ottaa vähän vähemmän kuin ennen, yritän liikkua enemmän. Mutta maailmani pyörii taasen vain netin ja kettiön väliä. So not funny anymore.

Nooh uimaan olen joka tapauksessa tästä menossa, ja illemmalla sulkapalloa pelaamaan. Se on hauskaa. Ensi viikonloppuna kun liikkumiset ei onnistu, ei ainakaan entiseen malliin. Tai siis nimenomaan entiseen malliin, eli ei ollenkaan. Vituttaa tämä oma saamattamomuuteni.