Niin se aika on tänäänkin vain eteenpäin mennyt, suurempia hidastelematta. Nousin aivan liian aikaisin, oikeasti ennen kukon pieremää, sillä kello soi 4.45 ja ylös oli sängystä noustava. Kahvinkeitin päälle, vaatteet niskaan, termosmukiin kahvia ja matkaan. Pitihän töihin ehtiä. Aamulla siis 5.40 siivoamaan ja 9.00 kesäduuniin kirjastoon. Kotiin pääsen neljältä, mutta pitäähän isääkin käydä piristämässä sairaalassa, kun kerta siellä kuumeilee. Sitten ulkoiluttamaan isukin avokin koiruuksia, joka on kesällä periaatteessa kolmas työni. Voipi olla, että illalla alkaa paukut olemaan aika lopussa.
Onneksi huomenna onkin tämän viikon viimeinen työpäivä ja kotiinkin pääsee Juhannuksen kunniaksi ruhtinaalliset kahta tauntia aikaisemmin. Toisaalta ei se minua haittaa. Muuten kerroin mielelläni tekeväni kaikki iltavuorot, jotka vain voin, sillä tarvitsen joka riivatun ropisen jonka vain saan... ja kuudesta eteenpäin tulee iltatyökorvausta. :) Ainakin näillä näkymin toiveeni meni läpi, sillä onhan muilla isompi koti hoidettavana ja toisella työkaverilla perhettäkin, jonka kanssa varmaan mielellään viettää aikaa. Mua taas kotona odottaa vain tietokone. So no biggie.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raha. Näytä kaikki tekstit
22.6.2011
19.5.2011
The cruel reality
Nyt vasta olen tosissani havahtunut siihen julmuuteen, joka on aikuisen ihmisen elämää. Köyhyysrajalla eläminen ei ole kovin hauskaa. Jola päivä miettii, miten vitussa sitä saisi sapuskaa pöytään ja laskunsa maksettua. Miten ihmeessä sitä selviää. Kohta ei auta muuta kuin ruveta myymään persettä, mutta en täällä, liikaa tuttuja, kaikki tuntee kaikki. Ja on sitä vielä muitakin tapoja nöyryyttää itseään ennen kuin siihen vamhimpaan ammattiin pitää ryhtyä.
Mutta jos olisi teininä tiennyt, että aikuisen elämä on pääasiassa perse ruvella raatamista ja unettomia öitä, en olisi niin kovalla hingulla halunnut olla aikuinen. Tai ehkä olisinkin, eihän minulle voi käydä milloinkaan huonosti, minähän olen hyvä niin monessa, ei minua eivät tosielämän julmuus kosketa. Miten sitä voikaan ajatella niin naiivisti? Antaisin l'hes mitä vain ollakseni taas niin naiivi. *huoh* Hirveää angstausta on nyt tämä postini. No väliäkö siitä. Pitää sitä jonnekin pyrkiä ahdistuksensa purkamaan.
Eilen pakenin todellisuutta kaverin luokse, ja ihanaa pakoa olikin. Vammattiin yhdessä kaikkea outoa ilman minkäänlaisia päätä sekoittavia aineita ja naurettiin itsemme tärviölle. Tapasin myös muutaman uuden ihmisen. Toisen kanssa koin tulevani toimeen heti, toiseen taas pitää hetken totutella, mutta heidän koiransa oli heti kaverini... kunhan jaksoin rapsuttaa. :D Oli hienoa helliä jotakin kissaa isompaa välillä. Ihanan pehmeä karva sillä oli ja sinne olisi niin mieluista joskus tirauttaa muutama tippa kyyneliäkin.Nyt vain istun sohvalla ja puristan tyynyä syliini ja itken kyyneleeni yksin.
Mutta jos olisi teininä tiennyt, että aikuisen elämä on pääasiassa perse ruvella raatamista ja unettomia öitä, en olisi niin kovalla hingulla halunnut olla aikuinen. Tai ehkä olisinkin, eihän minulle voi käydä milloinkaan huonosti, minähän olen hyvä niin monessa, ei minua eivät tosielämän julmuus kosketa. Miten sitä voikaan ajatella niin naiivisti? Antaisin l'hes mitä vain ollakseni taas niin naiivi. *huoh* Hirveää angstausta on nyt tämä postini. No väliäkö siitä. Pitää sitä jonnekin pyrkiä ahdistuksensa purkamaan.
Eilen pakenin todellisuutta kaverin luokse, ja ihanaa pakoa olikin. Vammattiin yhdessä kaikkea outoa ilman minkäänlaisia päätä sekoittavia aineita ja naurettiin itsemme tärviölle. Tapasin myös muutaman uuden ihmisen. Toisen kanssa koin tulevani toimeen heti, toiseen taas pitää hetken totutella, mutta heidän koiransa oli heti kaverini... kunhan jaksoin rapsuttaa. :D Oli hienoa helliä jotakin kissaa isompaa välillä. Ihanan pehmeä karva sillä oli ja sinne olisi niin mieluista joskus tirauttaa muutama tippa kyyneliäkin.Nyt vain istun sohvalla ja puristan tyynyä syliini ja itken kyyneleeni yksin.
15.4.2011
Sosiaalinen media ja muuta jännää
Eipä oli niin hirveästi kouluun napannut tulla näin kauniina perjanatai-päivänä, sillä eihän meillä normaalisti koulua ole perjantaisin. No, minkäs teet, pakko oli. Ja kerrankin oli sen arvoista. Meillä oli luento sosiaalisesta mediasta ja varsinkin yritysten, tulevien työmantajien, näkökulmasta. Olihan luennossa paljon tuttua ja itsestään selvää, mutta paljon tuli myös uutta. Luento oli mielenkiintoinen ja jos joku joskus eksyy Sirkku Laineen sosiaalisen median luennoilla, menkää mukaan avoimin mielin. Tai ehkä minä olen vain nörtti. :)
Ja se muu jännä.
Jännä 1.
Huomenna uusi tatuointi tai paremminkin seuraava osa isoon kokonaisuuteen. Kolmas osa meneekin jo sitten loppuvuoteen ainakin kahdesta syystä. 1) tatuoitsijalla ei ole aikoja ennen ja 2) mulla ei ole ennen rahaa.
Jännä 2.
Sain kesätyöpaikan ja taas kirjastosta. What can I say, I am hooked. Ja tällä kertaa olen vain paikallisessa ja näin säästän rahaa bensoissa sellaset 250 €. Ei mikään pieni summa. Toinen kirjaston työntekijöistä oli ollut huolissaan, että mitäs minä sanonkun en pääsekään pääkallon paikalle, toinen oli todennut, että olen vaan onnellinen. Kyllä ne mut jo aika hyvin parin kesän jälkeen tuntee. Rahasta on vaan taas aika tiukkaa ja vielä tiukempaa tulee olemaan, ennen kuin palkka alkaa juosta. Maksetaan vain pakollinen, lainataan ja anotaan sossusta. Muuta en enää keksi.
Tässä tulee nyt niin sanotusti pakko laihdutus... Kunhan saan vuokran maksettua ja laskut, niinkai sitä sitten muuten toimeen tulee. Pari kuukautta roikkuu vaikka löysässä hirressä. Tosin olen ollut jo siinä hirressä jonkin aikaa, jossain vaiheessa happi loppuu pakostakin. Mutta nyt olen vain niin onnellinen, että en vain pysty murehtimaan asioista etukäteen. Uskon äitiäni, asioilla on tapana järjestyä.
Ja se muu jännä.
Jännä 1.
Huomenna uusi tatuointi tai paremminkin seuraava osa isoon kokonaisuuteen. Kolmas osa meneekin jo sitten loppuvuoteen ainakin kahdesta syystä. 1) tatuoitsijalla ei ole aikoja ennen ja 2) mulla ei ole ennen rahaa.
Jännä 2.
Sain kesätyöpaikan ja taas kirjastosta. What can I say, I am hooked. Ja tällä kertaa olen vain paikallisessa ja näin säästän rahaa bensoissa sellaset 250 €. Ei mikään pieni summa. Toinen kirjaston työntekijöistä oli ollut huolissaan, että mitäs minä sanonkun en pääsekään pääkallon paikalle, toinen oli todennut, että olen vaan onnellinen. Kyllä ne mut jo aika hyvin parin kesän jälkeen tuntee. Rahasta on vaan taas aika tiukkaa ja vielä tiukempaa tulee olemaan, ennen kuin palkka alkaa juosta. Maksetaan vain pakollinen, lainataan ja anotaan sossusta. Muuta en enää keksi.
Tässä tulee nyt niin sanotusti pakko laihdutus... Kunhan saan vuokran maksettua ja laskut, niinkai sitä sitten muuten toimeen tulee. Pari kuukautta roikkuu vaikka löysässä hirressä. Tosin olen ollut jo siinä hirressä jonkin aikaa, jossain vaiheessa happi loppuu pakostakin. Mutta nyt olen vain niin onnellinen, että en vain pysty murehtimaan asioista etukäteen. Uskon äitiäni, asioilla on tapana järjestyä.
24.3.2011
A good plan means that something is half way done.
Suunnitelmia on. Suunnittelin pyykkääväni, tiskaavani ja siivoavani tänään. Suunnittelinmyös tekeväni koulutehtävän... mikä tarkoittaa sitä, että kolmea edellämainittua tulee lykätä muutamalla päivällä. Olisinhan sen koulujutun voinut aikaisemminkin tehdä, mutta minkäs teet, olen laiska kakkiainen. Suunnitelmissa olisi myös laihduttaminen, kyllä taas kerran... tai ainakin hyvä aikomus. Kuka tietää mistä löytäisin itsehillinän ja -kurin. Ehkä en mistään. Pitänee kai vain addiktoitua siihen hyvänolon tunteeseen joka liikkumisen jälkeen tulee.
Ja kevään tullen suunnitelmissa on aina uusien vaatteiden hankkiminen, mutta kun matti huutaa kukkarossa. Mistä päästiinkin siihen suunnitelmaan, että kesätyö olisi tarpeellinen, peräti pakollinen, muuten joudun sossun luukulle hattu kourassa nöyristelemään. Ei, en halua, mutta entä jso on pakko?
Suunnitelmissa olisi myös löytää taas kerran hukkaamani identiteettini. Olen ilmeisesti niin väsynyt tätä nykyuä, että en jaksa laitaa mitään kivaa päälle, verkkarit, huppari ja reinot on ihan ok yhdistelmä... SINCE WHEN???? Mulla ei ole ikinä enää mitään kivaa päällepantavaa, mulal ei ole mitään kivoja meikkejä, mulal ei ole mitään kivaa, kuten aikaa... kaikkea olisi jos vain oikeasti jaksaisin suunnitella tänään mitä laitan huomenna päälle. Jos työttömänä elämä tuntui paskalta ja masentavalta, niin ei opiskelijanakaan herkkua ole. On sentään uusi tatuointi luvassa 16.4. En malttaisi odottaa. Siihen kyllä löytyy rahaa, olenhan perse ruvella tehnyt töitä sen eteen. Ja tatuoinnistani on vain 1/4 valmiina, seuraava tulee täydentämään vanhaa ja niin edelleen. En tiedä koska tämä valmistuu, sillä tyhjästä oin hankala nyhjäistä. Rahaa taas kerran. Ai miten niin raha asiat ahdistaa... enhän minä muusta osaa enää puhuakaan. No vielä jaksan toivoa, että tulevaisuus toisi helpotusta siihen asiaan.
Mutta niin se idestiteetti. Olen joku vitun Virtanen, or am I a dark side jewel? Muutama vuosi sitten olisin todennut ehdottamasti olevani jälkimmäistä, en enää ole varma. Olenko vain oikeasti kasvanut ulos siitä "vaiheesta" ja muuttunut aikuismaisen ahdasmieliseksi. Vai olenko vain väsymyksestä lamaantunut pimeän puolen peelo? En osaa sanoa, mutta ehkäpä vielä joskus itseni löydän...
Ja kevään tullen suunnitelmissa on aina uusien vaatteiden hankkiminen, mutta kun matti huutaa kukkarossa. Mistä päästiinkin siihen suunnitelmaan, että kesätyö olisi tarpeellinen, peräti pakollinen, muuten joudun sossun luukulle hattu kourassa nöyristelemään. Ei, en halua, mutta entä jso on pakko?
Suunnitelmissa olisi myös löytää taas kerran hukkaamani identiteettini. Olen ilmeisesti niin väsynyt tätä nykyuä, että en jaksa laitaa mitään kivaa päälle, verkkarit, huppari ja reinot on ihan ok yhdistelmä... SINCE WHEN???? Mulla ei ole ikinä enää mitään kivaa päällepantavaa, mulal ei ole mitään kivoja meikkejä, mulal ei ole mitään kivaa, kuten aikaa... kaikkea olisi jos vain oikeasti jaksaisin suunnitella tänään mitä laitan huomenna päälle. Jos työttömänä elämä tuntui paskalta ja masentavalta, niin ei opiskelijanakaan herkkua ole. On sentään uusi tatuointi luvassa 16.4. En malttaisi odottaa. Siihen kyllä löytyy rahaa, olenhan perse ruvella tehnyt töitä sen eteen. Ja tatuoinnistani on vain 1/4 valmiina, seuraava tulee täydentämään vanhaa ja niin edelleen. En tiedä koska tämä valmistuu, sillä tyhjästä oin hankala nyhjäistä. Rahaa taas kerran. Ai miten niin raha asiat ahdistaa... enhän minä muusta osaa enää puhuakaan. No vielä jaksan toivoa, että tulevaisuus toisi helpotusta siihen asiaan.
Mutta niin se idestiteetti. Olen joku vitun Virtanen, or am I a dark side jewel? Muutama vuosi sitten olisin todennut ehdottamasti olevani jälkimmäistä, en enää ole varma. Olenko vain oikeasti kasvanut ulos siitä "vaiheesta" ja muuttunut aikuismaisen ahdasmieliseksi. Vai olenko vain väsymyksestä lamaantunut pimeän puolen peelo? En osaa sanoa, mutta ehkäpä vielä joskus itseni löydän...
25.11.2010
Voi vitulla päähän and then some
Perse auki taasen, loppuu kuu on niin ihanaa aikaa opiskelijalle. Onneksi ensi viikolla tulee veronpalautukset, niin saa jotakin joululahjoja hankittua. Ja viikon päästä lauantaina on tatuointi aikakin, vihdoin ja viimein. En malta odottaa, vaikka hieman pelottaakin. Entä jos tämä tekeekin kipeämpää kuin edellinen. Mutta toisaalta Nikki Sixx on kaiken sen mahdollisen kivun arvoinen. ;)
Mutta surkeampaa uutista on se, että rakas DVD soittimeni ei toimi, se on kaput. No pahuksen sitkeä sissi se on oolutkin ja kuolemansa ansainnut, mutta tuntuu kuin joku olisi raajan katkaissut. Saamari. Pakko kai sitä on hankkia uusi. Blue ray soitinta mun on aivan turha hankkia ellei se soita myös dvd levyjä...Ja myös tallentava digiboksi on jossakin vaiheessa hankittava, mutta sen aika koittaa sitten keväällä. Okei okei okei, en tarvitsisi sitä, ellei Prinssi William menisi naimisiin, mutta minkä minä sille voin, että olen dorka ja haluan katsoa häät moneen kertaan. hahaaaa.
Mutta surkeampaa uutista on se, että rakas DVD soittimeni ei toimi, se on kaput. No pahuksen sitkeä sissi se on oolutkin ja kuolemansa ansainnut, mutta tuntuu kuin joku olisi raajan katkaissut. Saamari. Pakko kai sitä on hankkia uusi. Blue ray soitinta mun on aivan turha hankkia ellei se soita myös dvd levyjä...Ja myös tallentava digiboksi on jossakin vaiheessa hankittava, mutta sen aika koittaa sitten keväällä. Okei okei okei, en tarvitsisi sitä, ellei Prinssi William menisi naimisiin, mutta minkä minä sille voin, että olen dorka ja haluan katsoa häät moneen kertaan. hahaaaa.
23.9.2010
Ja niin oli tämäkin päivä piloilla...
Joskus on vaan sellaisia päiviä ja viikkoja, kun mikään ei luonnistu ja fiilikset on ihan pohjalla ja pätäkin särkee. Mua vituttaa ihan riivatusti. Kaipa ne kuukautisetkin sielä sitten tulee vaikka just nyt ei tarttis, maanantaina olis ns.papa koe ja sitä ei oteta jos on kuukautiset. Saamari, tää on niin vitun tätä taas.
Raha-asiat ahdistaa. Olen ylpeä enkä halua aina olla lainailemassa kavereiltakaan tai vanhemmilta. Vaikka nytkin on pakko. Ei meinaa rahat riittää vuokraan... saati sitte safkaan. No eipä se opiskelijan elämä todellakaan ole mitenkään ruusuista. Enemmänkin tämä opiskelijan arki muistuttaa sateen hakkaamaa lantakasaa...
Raha-asiat ahdistaa. Olen ylpeä enkä halua aina olla lainailemassa kavereiltakaan tai vanhemmilta. Vaikka nytkin on pakko. Ei meinaa rahat riittää vuokraan... saati sitte safkaan. No eipä se opiskelijan elämä todellakaan ole mitenkään ruusuista. Enemmänkin tämä opiskelijan arki muistuttaa sateen hakkaamaa lantakasaa...
4.9.2010
Sitä tekee vähän kaikenlaista...
...kun on perse auki niin, että sieluun tuulee.
Tahdon tatuoinnin, Mötley Crüe tatuoinnin. Olen miettinyt sitä pitkään ja hartaasti. Tahdon sellaisen, olen päättänyt millaisen otan ja minne, milloin on auki, riippuvainen täysin tatuoitsijasta ja omista rahavaroistani. Minulla olisi ihan vitun hyvin pullat uunissa rahallisesti, ellen tuota tatuointia haluaisi, mutta kun haluan. Kunhan tatuoitisja ensin saa pähkäiltyä arvion hinnassta ja suunniteltua sen tatuoinnin... sitten pitää vain ne rahat jostakin kaapia. Olen palauttanut pulloja, kerännyt kadulta ihmisiltä pudonneita senttejä, sillä ei ole väliä kuinka vähän viisi senttiä on jollekin, mulle se saattaa olla se ratkaiseva osa palapeliä. Olen katsellut omistamaani tavara määrää sillä silmällä, että mitä voisi myydä, ostaisiko joku niitä? Kirpputorille en voi mitään viedä, sillä loosivuokrat ovat tähtitieteelliset, huuto.net olisi ainoa vaihtoehtoni... mutta ostaisiko kukaan tavaroitani? Mistä sen tietää... paljon on vain asioita josta en voisi kuvitella luopuvani. *huokaus*
Tahdon tatuoinnin, Mötley Crüe tatuoinnin. Olen miettinyt sitä pitkään ja hartaasti. Tahdon sellaisen, olen päättänyt millaisen otan ja minne, milloin on auki, riippuvainen täysin tatuoitsijasta ja omista rahavaroistani. Minulla olisi ihan vitun hyvin pullat uunissa rahallisesti, ellen tuota tatuointia haluaisi, mutta kun haluan. Kunhan tatuoitisja ensin saa pähkäiltyä arvion hinnassta ja suunniteltua sen tatuoinnin... sitten pitää vain ne rahat jostakin kaapia. Olen palauttanut pulloja, kerännyt kadulta ihmisiltä pudonneita senttejä, sillä ei ole väliä kuinka vähän viisi senttiä on jollekin, mulle se saattaa olla se ratkaiseva osa palapeliä. Olen katsellut omistamaani tavara määrää sillä silmällä, että mitä voisi myydä, ostaisiko joku niitä? Kirpputorille en voi mitään viedä, sillä loosivuokrat ovat tähtitieteelliset, huuto.net olisi ainoa vaihtoehtoni... mutta ostaisiko kukaan tavaroitani? Mistä sen tietää... paljon on vain asioita josta en voisi kuvitella luopuvani. *huokaus*
3.9.2010
lusikat ja sopat ja silleen
Kylläs itä hiukan taas ihmettelee, että minnekäs keittoon sitä on lusikkansa tällä kertaa tunkenut... tai ihmettelen edelleen. Koulu. Koulussa on mukavaa ja tykkään oppia uusia asioita, mutta en ole vielä ihan päässyt sisälle tähän koulumaailmaan, joten aina välillä tulee näitä ahdistuksia. Nytkin ahdistaa ihan helvetisti. Mutta kai ne menee ohi, kun paikka tulee tutummaksi? Meneehän...?
Ulkonäkö ei jaksa kiinnostaa... haluaisi vainnukkua. Raha-asiat ahdistaa... tatuoitsijasta ei ole kuulunut mitään... pitää sinnekin soittaa, vaikka tänään tai huomenna.... tai sitten ensi viikolla... oletettavasti soitan ensi viikolla jos soitan ollenkaaan.... tahtoo toisaaalta tatuoinnin, mutta kun ei saa aikaiseksi mitään niin mitäs sitä sitten valittamaankaan.. On kuulemma vaikea tatuointi se mitä suunnittelen, antaa tatuoitisijallekin hiukan haastetta. No ainakin oma tatuointini tulee olemaan jotakin muuta kuin joku riivatun tribaali.... yyyh. Mötley Crüe sen olla pitää perkele. Mutta kaipa sitä voisi alkaa maihareitaan laittaa jalkaansa... jos se koulu alkaa tänään niinkuin pitää, jos ei niin ei...
Ulkonäkö ei jaksa kiinnostaa... haluaisi vainnukkua. Raha-asiat ahdistaa... tatuoitsijasta ei ole kuulunut mitään... pitää sinnekin soittaa, vaikka tänään tai huomenna.... tai sitten ensi viikolla... oletettavasti soitan ensi viikolla jos soitan ollenkaaan.... tahtoo toisaaalta tatuoinnin, mutta kun ei saa aikaiseksi mitään niin mitäs sitä sitten valittamaankaan.. On kuulemma vaikea tatuointi se mitä suunnittelen, antaa tatuoitisijallekin hiukan haastetta. No ainakin oma tatuointini tulee olemaan jotakin muuta kuin joku riivatun tribaali.... yyyh. Mötley Crüe sen olla pitää perkele. Mutta kaipa sitä voisi alkaa maihareitaan laittaa jalkaansa... jos se koulu alkaa tänään niinkuin pitää, jos ei niin ei...
10.5.2010
Ikävä toisen luo...
Toisen, jonkun... joskus tulee aikoja jolloin tämäkin suht sosiaalinen erakko tarvitsee toista, vaikka yksin tuleekin toimeen oikein hyvin. Tai ei toimeen, kykenee olemaan yksin, on hyvä olla yksin, ei aina kaipaa seuraa, viihtyy itsekseen.
Toimeen tulemisesta tulee mieleen raha, ja sitähän minulla ei siis ole. Sen todisti jo sähkölaskukin, eihän mulla sellaisiin varaa ole, tsauslaskut on suoraan perkeleestä. Oli pakko pyytää mummulta lainaa, joka jo sinänsä on nöyryyttävää... tavallaan. Mummulta kysytään rahaa vain viime kädessä, vaikka mummu sitä mielellään lainaakin. Mutta kun olen ylpeä ja haluan mummunin olevan ylpeä minusta ja rahan anominen... ei tule kuuloonkaan, vaikka sitä joskus pitääkin... Soitin tänään myös vuokraisännellä, että joskos sopis, että maksan ens kuun vuokran noin viikon myöhässä. Sekin oli paskamaista soittaa. Vihaan soittamista. Vuokraisäntänihän on aivan loistava, tosin sekin saattaa muuttua ja toivottavasto mahdollinen uusi vuokraisäntäni on aivan yhtä mukava ja reilu. Mutta sain siirrettyä vuokran maksua viikolla ja nyt on helpottunut olo. Ehkä tästä kaikesta selvitäänkin. Asioilla on tapana järjestyä, tai niin äiti toitottaa, ehkä pitäisi alkaa siihen itsekin uskoa koko sydämestäni.
Olen vain niin paljon parempi panikoimaan kuin ajattelemaan loogisesti.
Perjantaina lähtee väri päästä ja jos saan erään värjäämään pääni viikonlopun aikana, mahdollisesti lauantaina, niin sittenpähän olen myös ulkoisesti blondi. Jokaisella meillä on oikeus päästää sisäinen blondi joskus ulos leikkimään!
Toimeen tulemisesta tulee mieleen raha, ja sitähän minulla ei siis ole. Sen todisti jo sähkölaskukin, eihän mulla sellaisiin varaa ole, tsauslaskut on suoraan perkeleestä. Oli pakko pyytää mummulta lainaa, joka jo sinänsä on nöyryyttävää... tavallaan. Mummulta kysytään rahaa vain viime kädessä, vaikka mummu sitä mielellään lainaakin. Mutta kun olen ylpeä ja haluan mummunin olevan ylpeä minusta ja rahan anominen... ei tule kuuloonkaan, vaikka sitä joskus pitääkin... Soitin tänään myös vuokraisännellä, että joskos sopis, että maksan ens kuun vuokran noin viikon myöhässä. Sekin oli paskamaista soittaa. Vihaan soittamista. Vuokraisäntänihän on aivan loistava, tosin sekin saattaa muuttua ja toivottavasto mahdollinen uusi vuokraisäntäni on aivan yhtä mukava ja reilu. Mutta sain siirrettyä vuokran maksua viikolla ja nyt on helpottunut olo. Ehkä tästä kaikesta selvitäänkin. Asioilla on tapana järjestyä, tai niin äiti toitottaa, ehkä pitäisi alkaa siihen itsekin uskoa koko sydämestäni.
Olen vain niin paljon parempi panikoimaan kuin ajattelemaan loogisesti.
Perjantaina lähtee väri päästä ja jos saan erään värjäämään pääni viikonlopun aikana, mahdollisesti lauantaina, niin sittenpähän olen myös ulkoisesti blondi. Jokaisella meillä on oikeus päästää sisäinen blondi joskus ulos leikkimään!
30.7.2009
Money, money, money
... must be funny in a rich man's world. Sillä tässä maailmassa hauskuus on kaukana. Tsekkasin juuri tili tilanteeni. Mulla on kahdeksi viikoksi varaa elämiseen sellaiset 20 euroa. Siitä tarvitsisi maksaa bensa ja eväät. Nyt itkettää. Äitiiiiii, mä haluan takaisin kotiin.
Vaikka en toisaalta haluakaan. En halua lainata ihmisiltä enää yhtään enempää, olen muutenkin niille velkaa niin vitusti, lähes 250 euroa. Ei naurata. Ei todellakaan, mutta onneksi olen äidinperintönä saanyt rutkasti luovaa hulluutta. Pitää vain alkaa nurkkia koluta jos vaikka löytäis jotakin myytävää huuto.nettiin. Huoh.
Ja sitten ilosta kirmaten töihin, KELAn minimaalisten korvausten ilmaisiksi orjiksi. Haistakaa paska koko valtiovalta.
Vaikka en toisaalta haluakaan. En halua lainata ihmisiltä enää yhtään enempää, olen muutenkin niille velkaa niin vitusti, lähes 250 euroa. Ei naurata. Ei todellakaan, mutta onneksi olen äidinperintönä saanyt rutkasti luovaa hulluutta. Pitää vain alkaa nurkkia koluta jos vaikka löytäis jotakin myytävää huuto.nettiin. Huoh.
Ja sitten ilosta kirmaten töihin, KELAn minimaalisten korvausten ilmaisiksi orjiksi. Haistakaa paska koko valtiovalta.
11.2.2009
Taivaan mannaa ja ylpeys käy lankeemuksen edellä
Aamulla oli pakko kurkata tilille, kauhistuin. Käytettävissä oleva summa oli 50 €. Lauantaina sentään vielä reilu satanen... voi vittu. Tajusin silloin, että mä en osaa käsitellä rahaa, mä en osaa haalia sitä, enkä mä osaa sitä pitää. Mun on siis tultava toimeen tuolla summalla seuraavat pari viikkoa. Ei ole KELAn korvausten varassa niin helppoa elää. Noh, onneksi saan sivubisneksistä hiukan rahaa. Mutta jotenkin olen liian ylpeä pyytämään rahaa islätä/äidiltä... tosin äippä tietää mun tilanteen... mummu on sitte se viimeinen vaihtoehto. Aina kun pyydän mummulta rahaa... se kirvelee paljon. Mulla on aina sellainen olo, että mä petän mummun luottamuksen, kun anon rahaa. Se käy ylpeyden päälle. Aina se rahan pyytäminen käy ylpeyden päälle. Tahtoo pärjätä itse. Joko ylpeys tai nöyryys. Nyt valitsen ylpeyden ja ehkä se syöksee mut alas jossain vaiheessa ja opettaa mulle nöyryyttä.
Mutta tänään mun sisäinen lapseni sai mut unohtamaan mun rahahuoleni. Se sai taivaan mannaa. Tänään oli työpaikan ulkoilupäivä, jonka tarkoituksena kai oli saada työilmapiiriä parempaan suuntaan. Nooh mikäs siinä, mutta pahin riitapukari niin sanotusti ei ollu edes paikalle. Oh well, ei sitä olis sinne kaivattukaan. Mutta tarjottu kahvi oli hyvää ja etukäteen meitä varten tehdyt laskiaispullat oli tosi hyviä kanssa. Niissä oli klittiä, ihanaa. :D
Sitte lähdettiin kävelemään tai meinattiin, mutta päädyttiinkiin pulkkamäkeen. Silloin se sisäinen lapsi sai voiton ja riemusta kiljuen lasketeltiin. Kikattaa kihersin kuin pikkutyttö. Mun on ihan pakko hankkia itelle pulkka ja luistimet jossain vaiheessa. Nousis siinä samalla kunto kun niitä mäkiä hipsii ylös ja laskee alas ja taas kiipee ylös ja...
Mutta tänään mun sisäinen lapseni sai mut unohtamaan mun rahahuoleni. Se sai taivaan mannaa. Tänään oli työpaikan ulkoilupäivä, jonka tarkoituksena kai oli saada työilmapiiriä parempaan suuntaan. Nooh mikäs siinä, mutta pahin riitapukari niin sanotusti ei ollu edes paikalle. Oh well, ei sitä olis sinne kaivattukaan. Mutta tarjottu kahvi oli hyvää ja etukäteen meitä varten tehdyt laskiaispullat oli tosi hyviä kanssa. Niissä oli klittiä, ihanaa. :D
Sitte lähdettiin kävelemään tai meinattiin, mutta päädyttiinkiin pulkkamäkeen. Silloin se sisäinen lapsi sai voiton ja riemusta kiljuen lasketeltiin. Kikattaa kihersin kuin pikkutyttö. Mun on ihan pakko hankkia itelle pulkka ja luistimet jossain vaiheessa. Nousis siinä samalla kunto kun niitä mäkiä hipsii ylös ja laskee alas ja taas kiipee ylös ja...
23.1.2009
Sisällä pääni pehmoisen...
Seassa kaiken laupeuden
Mieli vallassa sairauden
Kaipuu luokse kuolleiden
Kaikenlaista skitsoilua sitä onkin ilmassa. Päässä kiertää samat asiat kehää. Panikoin parin viikon päästä alkavaa lukusali pestiä. Mutta miten vitussa senkin sanot työvuorojen järjestäjälle. Sen lisäksi, että se on täysin vierasta aluetta mulle niin siellä on niin pahuksen hiljaista, että pää hajoaa. Oh well, kaipa meikä siitä viidestä päivästä selviää tai siis illasta. Pelottaa silti.
Toisaalta on mukavaa kuulla, että olen työkavereiden keskuudessa pidetty henkilö. Lämmittää mukavasti.
No ei mitään niin mukavaa etteikö joku asia olisi persiillään, mulla ei ole rahaa. Tai on siis jonkin verran, mutta ei riittävästi kaikkien laskujen maksamiseen. Sen siitä saa, kun ei ole mitään hollia rahan käytössä. Omasta puolestani ainakin olen nyt koittanut hoitaa suomen taloutta... niin lahjakkaasti, että omani on kuralla.Ensikuu köyhäillään ja vuokran saan maksettua. Onpahan sitten ainakin osoite johon niitä karhuja voi lähettää. Helvetti soikoon, kun ihminen on typerä.
Se lisäksi, että edellämainitut asiat ahdistavat niin ahdistaa mun oma painonikin. Vietän aika paljon aikaa miettien syömisiäni ja painoani. Mietin tapoja pudottaa painoani ja muuttaa elintapojani. Mutta aina jossakin vaiheessa retkahdan ahmimaan, joka taas aiheuttaa pahan olon ja helvetinmoisen ahdistuksen. Ja taas tekee mieli syödä lisää. Mieli tekee oksentaa, mutta oksentaminen on niin vastenmielistä touhua. Alan epäillä, että siarastan BED (Binge Eating Disorder) nimistä syömishäiriötä. http://yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=ajassa_mielenterveys&jutunid=6530
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)