A good plan means that something is half way done.

Suunnitelmia on. Suunnittelin pyykkääväni, tiskaavani ja siivoavani tänään. Suunnittelinmyös tekeväni koulutehtävän... mikä  tarkoittaa sitä, että kolmea edellämainittua tulee lykätä muutamalla päivällä. Olisinhan sen koulujutun voinut aikaisemminkin tehdä, mutta minkäs teet, olen laiska kakkiainen. Suunnitelmissa olisi myös laihduttaminen, kyllä taas kerran... tai ainakin hyvä aikomus. Kuka tietää mistä löytäisin itsehillinän ja -kurin. Ehkä en mistään. Pitänee kai vain addiktoitua siihen hyvänolon tunteeseen joka liikkumisen jälkeen tulee.

Ja kevään tullen suunnitelmissa on aina uusien vaatteiden hankkiminen, mutta kun matti huutaa kukkarossa. Mistä päästiinkin siihen suunnitelmaan, että kesätyö olisi tarpeellinen, peräti pakollinen, muuten joudun sossun luukulle hattu kourassa nöyristelemään. Ei, en halua, mutta entä jso on pakko?

Suunnitelmissa olisi myös löytää taas kerran hukkaamani identiteettini. Olen ilmeisesti niin väsynyt tätä nykyuä, että en jaksa laitaa mitään kivaa päälle, verkkarit, huppari ja reinot on ihan ok yhdistelmä... SINCE WHEN????  Mulla ei ole ikinä enää mitään kivaa päällepantavaa, mulal ei ole mitään kivoja meikkejä, mulal ei ole mitään kivaa, kuten aikaa... kaikkea olisi jos vain oikeasti jaksaisin suunnitella tänään mitä laitan huomenna päälle. Jos työttömänä elämä tuntui paskalta ja masentavalta, niin ei opiskelijanakaan herkkua ole. On sentään uusi tatuointi luvassa 16.4. En malttaisi odottaa. Siihen kyllä löytyy rahaa, olenhan perse ruvella tehnyt töitä sen eteen. Ja tatuoinnistani on vain 1/4 valmiina, seuraava tulee täydentämään vanhaa ja niin edelleen. En tiedä koska tämä valmistuu, sillä tyhjästä oin hankala nyhjäistä. Rahaa taas kerran. Ai miten niin raha asiat ahdistaa... enhän minä muusta osaa enää puhuakaan. No vielä jaksan toivoa, että tulevaisuus toisi helpotusta siihen asiaan.

Mutta niin se idestiteetti. Olen joku vitun Virtanen, or am I a dark side jewel? Muutama vuosi sitten olisin todennut ehdottamasti olevani jälkimmäistä, en enää ole varma. Olenko vain oikeasti kasvanut ulos siitä "vaiheesta" ja muuttunut aikuismaisen ahdasmieliseksi. Vai olenko vain väsymyksestä lamaantunut pimeän puolen peelo? En osaa sanoa, mutta ehkäpä vielä joskus itseni löydän...

Losing my style

Viimeaikoina tavallisin asu päälläni on ollut farkut ja joku bändipaita. Ei siinä mitään Alice Cooper, Mötley Crüe, Metallica ja Kiss soittvat helvetin hyvää musiikkia, mutta olenko minä se mimmi, joka pukeutuu siihen tyyliin? Olen... ja en. On kuin osa minua olisi hukassa. Olen gootti/rokkari/punkkari, mutta en laimea. Ja viime aikoina tuntuu, että laimea on oikea sana kuvaamaan tyyliäni. Ei jumalauta! Se loppuu nyt. I need my skullring and I'll be fine.

Opiskelen liiketaloutta korkeakoulussa ja kaipa multa odotetaan jotakin siihen viittaavaa pukeutumista jo koulussa. Mutta milloinkas minä olen tehnyt ja pukeutunut niin kuin multa odotetaan, häh? Tuntui hyvältä kaivaa taas vanhat itse tehdyt jutut esille ja laittaa osan niistä päälle... kuten säärystimistä muokatut  käden lämmittäjät. Ostos listalle muuten nousee nyt vaatteet, jotka voi helposti koruilla muokata poliittisesti korrektista paskasta mun tyylisiksi asuiksi koruilla ynnä muilla jutuilla. Mä kieltäydyn olemasta jotakin, joka mun muka kuuluis olla. Haistakaa paska. Jos joku pitää mua lapsellina, pitäkööt, jos se niiden venettä keikuttaa.

Unenruhtinas saapui taloon.

Style saves lives, express yourself.

Muoti aj tyyli voivat kuleka käsi ködessä, mutta todellisuudessa hyvin ahrvoin. Joku asia voi olla muodiskasta, joku vaate jne... mutta harvoin ne ovat samaan aikaan tyylikkäitä.

Mitä tyyli on? Siihen on vaikea vastata. Mutta omasta mielestäni tyylikäs voi olla ihminen, joka pukeutuu siltä kuin tuntuu, tekee mikä tuntuu hyvältä. Mutta tyylikäs ihminen kantaa vaatteensa hyvin, eikä vaate vain ole siinä... vaate ei ikinä saa "kantaa" ihmistä. Muotia taas voi olla keikkua korkeilla koroilla ja minihameessa talven pakkasilla ulkona. Tämä siis vain minun käsityseni.

Vietän loppujen lopuksi paljon aikaa miettien vaatteita ja kenkiä, laukkuja ja omaa ulkomuotoani. Paljon saisin aikaan viimeisenkins uhteen, jos tekisin jotain enkäa ina vain miettisi mitä pitäisi tehdä. Olen ensinnäkin hankkimassa taas uudet farkut. Tällä kertaa pillifarkut tai sinne suuntaan. Niiden lahkeet on vain niin paljon helpompi tunkea polvimittaisten maihareiden sisään kuin bootcutit. :) Toinen hankinta listallani olevista asioista on uusi farkkutakki, vähän sellainen military tyyppinen ratkaisu, kerrankin kun on omassa koossa tarjolla.

Pitkäaikainen haaveeni olisi saada prätläbootsin, ne on niin ihanat. Eikä prätkätakkikaan haittaisi.... vaikka prätkistä en tiedä mitään. Mutta vaate on vaate ja prätkä on prätkä. ;D