Like sands through the hourglass, so are the days of our lives

Minne ovat päivät kadonneet? Oikea vastaus taitaa olla bitti avaruuteen. Olen ollut kuukauden lomalla, kuukausi on mennyt jonnekin eikä minulla ole juuri muistikuvia. Ei en ole ollut kännissä tai muissakaan aineissa, en siis ole nauttinut mitään ilmaa vahvempaa. Mutta internet on paikka jonne olen itseni haudannut ja muistankin taas miten helppo siihen on jäädä koukkuun. Koulussa sentään tein muutakin kuin datasin, oli pakko, mutta nyt kun ei ole ollut pakko tehdä mitään, mennä minnekään niin olen vaan dataillut. Ihme, että koneeni pysyy vielä perässä.

Oli mulla suunnitelmia, ei paljoa, mutta kyllä niitä oli. Ajattelin lukea ulkona auringossa tai aurinko varjon alla, riippuen kuinka tukala on oloni. Tein tämän kerran, edellispäivänä, illalla vahvasti hyttysmyrkkyyn kietoutuneena. Hyttyset ovatkin yksi syy miksi en ole ulkona paljoa viihtynyt. Vihaan niitä vitun verenimijöitä.

Piti minun pitää kämppäkin siistinä, tiskata aina kun lopetin syömisen ja pyykätä niin ettei mitään vuoria pääsisi kertymään. Heheheheh. Juuh, hyvä oli ajatus, mutta todellisuus on aivan muuta. Kämppä on kuin pomminjäljilta, aina vaaan. Vaatteita hujan hajan ja niitä astioita. Mutta on niin kuuma, että ei jaksa tehdä mitään. Ja vaikka selitykseltä kuulostaankin, on se kuitenkin omalla kohdallani totta. Täällä on ollut jo viikon lämpö kolmissa kymmenissä ja sateista ei tietoakaan. Toivon mukaan tämä tästä ainakin hetkeksi rauhoittuu, sillä alkaa oikeasti tämä kuumuus käydä voimien päälle. Ja onneksi säätietojen mukaan niin tuleekin käymään, mutta mikä silti on todellisuus sillä ennusteitahan nuo säätiedot vain ovat, mutta en pitäisi pahitteeksi kunnon ukkosmyrskyä, vaikka kuollakseni ukkosta pelkäänkin. Töpselit vain pois seinästä, sänkyyn peiton alle taskulamppukourassa ja hyvä kirja mukana. Sillä siitä selvitään. Toivottavasti. Niin ja musiikkia, mikään ei vie ajatuksia niin hyvin pois todellisuudesta kuin musiikki. Ja nythän minä taas höpöttelen omiani. Ihanaa tajunnan virtaa. :D

Mutta jos vielä lukisin pienen kappaleen eräästä fanitarinasta, heittäisin huiviini kahvia, söisin jotakin pientä ja sitten ottaisin suunnan lähimmälle uimarannalle. Vai meneekö nyt jöötiltä katu-uskottavuus. heehehehe.

A good plan means that something is half way done.

Suunnitelmia on. Suunnittelin pyykkääväni, tiskaavani ja siivoavani tänään. Suunnittelinmyös tekeväni koulutehtävän... mikä  tarkoittaa sitä, että kolmea edellämainittua tulee lykätä muutamalla päivällä. Olisinhan sen koulujutun voinut aikaisemminkin tehdä, mutta minkäs teet, olen laiska kakkiainen. Suunnitelmissa olisi myös laihduttaminen, kyllä taas kerran... tai ainakin hyvä aikomus. Kuka tietää mistä löytäisin itsehillinän ja -kurin. Ehkä en mistään. Pitänee kai vain addiktoitua siihen hyvänolon tunteeseen joka liikkumisen jälkeen tulee.

Ja kevään tullen suunnitelmissa on aina uusien vaatteiden hankkiminen, mutta kun matti huutaa kukkarossa. Mistä päästiinkin siihen suunnitelmaan, että kesätyö olisi tarpeellinen, peräti pakollinen, muuten joudun sossun luukulle hattu kourassa nöyristelemään. Ei, en halua, mutta entä jso on pakko?

Suunnitelmissa olisi myös löytää taas kerran hukkaamani identiteettini. Olen ilmeisesti niin väsynyt tätä nykyuä, että en jaksa laitaa mitään kivaa päälle, verkkarit, huppari ja reinot on ihan ok yhdistelmä... SINCE WHEN????  Mulla ei ole ikinä enää mitään kivaa päällepantavaa, mulal ei ole mitään kivoja meikkejä, mulal ei ole mitään kivaa, kuten aikaa... kaikkea olisi jos vain oikeasti jaksaisin suunnitella tänään mitä laitan huomenna päälle. Jos työttömänä elämä tuntui paskalta ja masentavalta, niin ei opiskelijanakaan herkkua ole. On sentään uusi tatuointi luvassa 16.4. En malttaisi odottaa. Siihen kyllä löytyy rahaa, olenhan perse ruvella tehnyt töitä sen eteen. Ja tatuoinnistani on vain 1/4 valmiina, seuraava tulee täydentämään vanhaa ja niin edelleen. En tiedä koska tämä valmistuu, sillä tyhjästä oin hankala nyhjäistä. Rahaa taas kerran. Ai miten niin raha asiat ahdistaa... enhän minä muusta osaa enää puhuakaan. No vielä jaksan toivoa, että tulevaisuus toisi helpotusta siihen asiaan.

Mutta niin se idestiteetti. Olen joku vitun Virtanen, or am I a dark side jewel? Muutama vuosi sitten olisin todennut ehdottamasti olevani jälkimmäistä, en enää ole varma. Olenko vain oikeasti kasvanut ulos siitä "vaiheesta" ja muuttunut aikuismaisen ahdasmieliseksi. Vai olenko vain väsymyksestä lamaantunut pimeän puolen peelo? En osaa sanoa, mutta ehkäpä vielä joskus itseni löydän...

Syysloma

Jösses, eikö mulla ole ollut mitään sanottavaa piiiiiiiitkään aikaan? Eipä kai. Eikä ole nytkään sen kummemin, kunhan tanhdo kirjoittaa.

Se on poijjaat loma nyt! Ihanaa kun ei hetkeen tarvitse ajatella mitään kummempaa. Tehdä yksi tehtävä loppuun  ennen marraskuun kolmatta. Muuten voi lomailla. Koului alkaa vasta 1.11 seuraavaksi. Mutta nyt aaaaaah... Nukuin pitkät yöunet ja siksi varmaan olenkin näin hyvällä tuulella. En ole tehnyt mitään hyödyllistä koko aamuna. Lueskellut sarjakuvia, juonut kaikessa rauhassa kahvia. Suunnitellut pukevani päälleni ja alkavani siivoamaan. Pyykkiä tarvitsisi pestä ja tiskata ja oikeasti siivota tämä läävä. Mutta vielä en ole toimertunut. Tekemistä kyllä olisi... Onneksi sain eilen takapihani siivottua inhimillisen näköiseksi... grilli ja aurinko varjo varastoon, pari risaa tuolia huitsin helvettiin ja niin edelleen. On varmaan taas se aika kuukaudesta lähestymässä, sillä energiaa riittää vaikka muille jakaa... enkä usko sen kokonaan johtuvan lomastakaan. :)

Suunnitelmissa siis:
-siivota
-pestä pyykkiä
-tiskata
-siivota auto
-lukea
-poiketa kaverin luona muutaman kerran
-huomenna tatuoitsijan kanssa lyömään lukkoon suunnitelmat ja varaamaan aika tatuointia varten
-äipän kanssa ruokaostoksille
-työt (3h/vko)

Eiköhän siinä ole suunnitelmaa tarpeeksi. isänkin luona olisi hyvä ehtiä käymään ja talvirenkaatkin pitäisi pian autoon vaihtaa. Lopun ajan, jos aikaa jää, olen liian kiireinen tehdessäni en mitään. Hihhei.

Olen suunnitellut jo hieman jouluakin. Hassua sinänsä, että siihen on n. pari kuuakutta vielä aikaa, mutta nyt on vain sellainen fiilis. Mietin, miten koristelen kotini, mikä on tämän jpulun värimaailma... Tulin siihen tulokseen, että varmaan samantapainen, kuin viimevuonnakin, Mustaa, punaista, violetti ja valkoista. Ja paljon kynttilöitä, kun tietääkseni tänä vuonna ei ole kissaa kylässä. Viime vuonna meni hoidokin kanssa hermot, mutta kyllä sitä ikävä on... No niin... oman jouluni on aika Halloween painotteinen. Viime vuonnakin kuusessani oli hähäkkejä ja luurankokäsiä ja lepakoita.... tänä vuonna hankin jo muutaman luurangon lisäksi ja karkkitankoja pitää hankkia... ja... ja... ja.... :D Eipäö sitä uskoisi, että muutama vuosi sitten olin vannoutunut joulun vihaaja ja toivon aina pulloa paria viskiä, että voisin kuusijuhlan yli nukkua. Niinpä sitä ihminen muuttuu...

Ja olen taas karkkilakossa jouluaattoon asti, että suklaakalenterit ovat siis pannassa tänä vuonna. Ei sipsiä, karkkia, jäätelö, kurkkupastilleja... ei ennen aattoa. Miten mahdan halloweenista selvitä?

Mutta kaipa sitä pitäisi ottaa rauhallisesti ja selvitä koulusta jouluun asti. ;)

Annual Freak Out

Se tulee joka vuosi, joka pahuksen vuosi. Pelko tulevaisuudesta. Pitäisikö hakea kouluun va ei? Jos haen kouluun, tulenko toimeen? Onko mun ihan pakko taas muuttaa, mä en haluais muuttaa. Pitäiskö mun opiskella opiskelun vuoksi ja siksi että en töitä kuitenkaan saa. Pelkään.

Miksi en vain uskalla hypätä ja tavoitella tähtiä? En ikinä uskalla hypätä ilman turvaverkkoa ja laskuvarjoa. Aina kaiken pitää olla suunniteltua. If you haven't a plane B, you do not have a plan. Niinpä, mutta kun mulla täytyy olla suunnitelma, sitten se suunnitelma B ja mielellään myös C, D, E ja F. Muuten kaikki menee päin helvettiä. Jos mulla ei ole suunnitelmia tarpeeksi, saan migreenin. Oikeastaan saan migreenin pelkällä stressaamisella. Olen arkajalja enkä ikinä muuksi muutu. Tulen aina vain varovaisemmaksi. En uskalla elää. Vanhana pieruna istun keinutuolissa ja haaveilen nuoruudesta, jossa olisin uskaltanut. Nyt tulen vain narisemaan siitä kuinka huonosti asiani ovat ja sitä etten ikinä uskaltanut.

Ahdistaa.