Apatia

Viimeisen lomaviikon apatia iski jälleen. Vaikka lomaa onkin pari viikkoa elokuun lopussa, mutta ensi maanantaina alkaa duuni, joka kestää pari kuukautta, joten viimeisen lomaviikon apatia on vieraanani. Hassua miten sitä ei haluaisi mennä töihin vaikka sitä on odottanut kuin kuuta nousevaa. Tiedän, että osa "pelostani" johtuu siitä, että olen pääasiallisesti omassa lähikirjastossani töissä, ennen olin vain 2 päivää viikosta... en tiedä mitä pelkään, mutta kyllä se siitä ohi menee kun pääsen taas duuniin sisälle. Ja kun ne viisi päivää ovat kuluneet, jotka olen muualla tuuraamassa. :D

Like sands through the hourglass, so are the days of our lives

Minne ovat päivät kadonneet? Oikea vastaus taitaa olla bitti avaruuteen. Olen ollut kuukauden lomalla, kuukausi on mennyt jonnekin eikä minulla ole juuri muistikuvia. Ei en ole ollut kännissä tai muissakaan aineissa, en siis ole nauttinut mitään ilmaa vahvempaa. Mutta internet on paikka jonne olen itseni haudannut ja muistankin taas miten helppo siihen on jäädä koukkuun. Koulussa sentään tein muutakin kuin datasin, oli pakko, mutta nyt kun ei ole ollut pakko tehdä mitään, mennä minnekään niin olen vaan dataillut. Ihme, että koneeni pysyy vielä perässä.

Oli mulla suunnitelmia, ei paljoa, mutta kyllä niitä oli. Ajattelin lukea ulkona auringossa tai aurinko varjon alla, riippuen kuinka tukala on oloni. Tein tämän kerran, edellispäivänä, illalla vahvasti hyttysmyrkkyyn kietoutuneena. Hyttyset ovatkin yksi syy miksi en ole ulkona paljoa viihtynyt. Vihaan niitä vitun verenimijöitä.

Piti minun pitää kämppäkin siistinä, tiskata aina kun lopetin syömisen ja pyykätä niin ettei mitään vuoria pääsisi kertymään. Heheheheh. Juuh, hyvä oli ajatus, mutta todellisuus on aivan muuta. Kämppä on kuin pomminjäljilta, aina vaaan. Vaatteita hujan hajan ja niitä astioita. Mutta on niin kuuma, että ei jaksa tehdä mitään. Ja vaikka selitykseltä kuulostaankin, on se kuitenkin omalla kohdallani totta. Täällä on ollut jo viikon lämpö kolmissa kymmenissä ja sateista ei tietoakaan. Toivon mukaan tämä tästä ainakin hetkeksi rauhoittuu, sillä alkaa oikeasti tämä kuumuus käydä voimien päälle. Ja onneksi säätietojen mukaan niin tuleekin käymään, mutta mikä silti on todellisuus sillä ennusteitahan nuo säätiedot vain ovat, mutta en pitäisi pahitteeksi kunnon ukkosmyrskyä, vaikka kuollakseni ukkosta pelkäänkin. Töpselit vain pois seinästä, sänkyyn peiton alle taskulamppukourassa ja hyvä kirja mukana. Sillä siitä selvitään. Toivottavasti. Niin ja musiikkia, mikään ei vie ajatuksia niin hyvin pois todellisuudesta kuin musiikki. Ja nythän minä taas höpöttelen omiani. Ihanaa tajunnan virtaa. :D

Mutta jos vielä lukisin pienen kappaleen eräästä fanitarinasta, heittäisin huiviini kahvia, söisin jotakin pientä ja sitten ottaisin suunnan lähimmälle uimarannalle. Vai meneekö nyt jöötiltä katu-uskottavuus. heehehehe.

I wonder...

Ihmettelen itseäni. Miksi on niin paha olla? Odotan kauhulla töiden alkamista, vaikka muutama viikko sitten olin vielä innoissani. Jokainen päivä on oma tuskainen taipaleensa...

Such a weirdo...

Olen ollut lomalla nyt kolme viikkoa, ja kaksi ja puoli on jäljellä ennen kesätöiden alkamista. En ole pitkään aikaan tuntenut oloani näin levänneeksi. Olen saanut nukkua, vaikka varsinaista rytmiä ei olekaan. Menen nukkumaan kun väsyttää ja nousen ylös, kun unta ei enää riitän tai kun paikkoja, siis selkää, alkaa särkeä liikaa.

Odotan innolla töiden alkua, tai pääasiassa innolla, mutta nyt kuumana päivänä mikään ei innosta. Ei edes lenkkeily koirien kanssa vaikka siitä maksetaan mulle ihan hyvin ja sain jopa rahat eilen etukäteen. Pitäisi kai ottaa itseä niskasta kiinni ja vaan mennä pihalle ja käydä pienilenkki, vaikka vain sen verran, etta tekevät asiansa, tulla takaisin isukille ja juoksuttaa niitä tuossa takapihalla jonkin verran. Vaikka tuskin karvaturritkaan hirveästi jaksavat tällaisena päivänä.

Töiden jälkeen olisi vielä parisen viikkoa lomaa ja sitten alkaa koulu. Odotankin sitä jo pienellä innostuksella. Vihdoinkin alkavat itse valitsemamme opinnot ja sitä odotellessa. Olen aika hassu, sillä vaikka kesä on ihanaa ja hienoa aikaa...tosin inhoan ötököitä.. kuitenkin odotan jo loppukesää ja syksyä. Rakastan aikaa heinkuun puolesta välistä syyslokakuun vaihteeseen. Ehkä se johtunee siitä, että olen elokuun lapsia.

Muutenkin on suunnitelmia syksyksi. Ajattelin järjestää pienet synttärikemut elokuun alkupuolella. Kutsua porukka joita ei yleensä näe, voitaisiin ottaa hiukan kuppia ja syödä jotakin. Mutta se nyt on vielä vain ajatuksen tasolla, enkäole kenellekään siitä vielä puhunut... paitsi nyt blogini lukijoille.
Että näin, mutta nyt koiruudet.

kaskas

Tääkin toimii taas.

Jotakin mätää tanskan maalla...

Bloggerissa tapahtuu kummia, en tahdo päästä sisään vaikka kokeilin jo salasanankin vaihtoa. Nyt kun pääsin sisään se heitti minut ulos ja nyt ihmettelen, että tapahtuuko näin uudelleen juuri kun olen saanut asiani sanottua.

Mutta eipä mulla kovin kummia sanomisia ole. Olen puuhaillut yllättävän vähän... Hillunut itseksein yksiksein pääasiassa. Ja viikonloppuna polttaroin kaverin polttarit muiden keijujen kanssa. Hahaha olin pahatar, vaikka olo olikin kuin tonnikeijulla, mutta lisää asiaa löytyy morsiamen blogista... Hyvä hypnoosi.

Early birds and all that.

On se vaan niin väärin joutua hinautumaan sängystä ylös kahdeksalta, täysin kesken unien, mutta suunnitelmat on suunnitelmia ja huomenna sama juttu... syyt jääköön nyt mainitsematta, kerrotaan asiasta myöhemmin ellei huomenna tule maailmanloppu. :D Jotenkin jaksaa tuokin epäilyttää, mutta ainakaan sen jälkeen ei tarvitse murehtia rahasta ja muusta paskasta.

Tänään siis oli aikainen herätys ja lähdettiin äipän ja mummun kanssa ruokaostoksille Prismaan. Jääkaappi niin täynnä ruokaa, etten oikein osaa ajatella mnitä sillä kaikella tekisi. Hyvä niin, mutta toisaalta pelottaa taas, etten jaksa mitään tehdä ja pitää heittää kaikki se menemään. Se ei  naurata. Toisaalta tekee mieli ostaa ruokaa ja sitten ei kuitenkaan sitä syö, kieroutunutta sekin. Mutta niin voisi tässä nälkäänsä paistaa vaikkapa vähän kanan paloja ja herkkusieniä ja voilá. Niin ja voisihan sitä salaattiakin suunnitella. Tai siis suunniteltu on tosi hyvin, mutta toteutus on hieman vaiheessa. :)

Sitten voisi jatkaa inspiroitumista Nikki Sixxin avulla and This Is Gonna Hurt.

The cruel reality

Nyt vasta olen tosissani havahtunut siihen julmuuteen, joka on aikuisen ihmisen elämää. Köyhyysrajalla eläminen ei ole kovin hauskaa. Jola päivä miettii, miten vitussa sitä saisi sapuskaa pöytään ja laskunsa maksettua. Miten ihmeessä sitä selviää. Kohta ei auta muuta kuin ruveta myymään persettä, mutta en täällä, liikaa tuttuja, kaikki tuntee kaikki. Ja on sitä vielä muitakin tapoja nöyryyttää itseään ennen kuin siihen vamhimpaan ammattiin pitää ryhtyä.

Mutta jos olisi teininä tiennyt, että aikuisen elämä on pääasiassa perse ruvella raatamista ja unettomia öitä, en olisi niin kovalla hingulla halunnut olla aikuinen. Tai ehkä olisinkin, eihän minulle voi käydä milloinkaan huonosti, minähän olen hyvä niin monessa, ei minua eivät tosielämän julmuus kosketa. Miten sitä voikaan ajatella niin naiivisti? Antaisin l'hes mitä vain ollakseni taas niin naiivi. *huoh* Hirveää angstausta on nyt tämä postini. No väliäkö siitä. Pitää sitä jonnekin pyrkiä ahdistuksensa purkamaan.

Eilen pakenin todellisuutta kaverin luokse, ja ihanaa pakoa olikin. Vammattiin yhdessä kaikkea outoa ilman minkäänlaisia päätä sekoittavia aineita ja naurettiin itsemme tärviölle. Tapasin myös muutaman uuden ihmisen. Toisen kanssa koin tulevani toimeen heti, toiseen taas pitää hetken totutella, mutta heidän koiransa oli heti kaverini... kunhan jaksoin rapsuttaa. :D Oli hienoa helliä jotakin kissaa isompaa välillä. Ihanan pehmeä karva sillä oli ja sinne olisi niin mieluista joskus tirauttaa muutama tippa kyyneliäkin.Nyt vain istun sohvalla ja puristan tyynyä syliini ja itken kyyneleeni yksin.

All good things must come to an end...

Ja joissakin tapauksissa ei niin kivat jutut. Tässä tapauksessa kyseess on koulu. Seitsemän päivää jäljellä, kolme koetta ja muutama muu deadline and I am done, ainakin kesäksi.

Kohta siis alkaa kesä ja mua huolestuttaa toimeentulo, vaihteeksi. enhän minä mistään muusta osaa enää puhua kuin raha-asioista ja varsinkin rahan puutteesta. No aioin kuitenkin nauttia kesästä. Loikoilla takapihalla ja nauttia auringosta jos sitä meillä suomalaisille tarjoillaan.

Sosiaalinen media ja muuta jännää

Eipä oli niin hirveästi kouluun napannut tulla näin kauniina perjanatai-päivänä, sillä eihän meillä normaalisti koulua ole perjantaisin. No, minkäs teet, pakko oli. Ja kerrankin oli sen arvoista. Meillä oli luento sosiaalisesta mediasta ja varsinkin yritysten, tulevien työmantajien, näkökulmasta. Olihan luennossa paljon tuttua ja itsestään selvää, mutta paljon tuli myös uutta. Luento oli mielenkiintoinen ja jos joku joskus eksyy Sirkku Laineen sosiaalisen median luennoilla, menkää mukaan avoimin mielin. Tai ehkä minä olen vain nörtti. :)

Ja se muu jännä.
Jännä 1.
Huomenna uusi tatuointi tai paremminkin seuraava osa isoon kokonaisuuteen. Kolmas osa meneekin jo sitten loppuvuoteen ainakin kahdesta syystä. 1) tatuoitsijalla ei ole aikoja ennen ja 2) mulla ei ole ennen rahaa.

Jännä 2.
Sain kesätyöpaikan ja taas kirjastosta. What can I say, I am hooked. Ja tällä kertaa olen vain paikallisessa ja näin säästän rahaa bensoissa sellaset 250 €. Ei mikään pieni summa. Toinen kirjaston työntekijöistä oli ollut huolissaan, että mitäs minä sanonkun en pääsekään pääkallon paikalle, toinen oli todennut, että olen vaan onnellinen. Kyllä ne mut jo aika hyvin parin kesän jälkeen tuntee. Rahasta on vaan taas aika tiukkaa ja vielä tiukempaa tulee olemaan, ennen kuin palkka alkaa juosta. Maksetaan vain pakollinen, lainataan ja anotaan sossusta. Muuta en enää keksi.

Tässä tulee nyt niin sanotusti pakko laihdutus...  Kunhan saan vuokran maksettua ja laskut, niinkai sitä sitten muuten toimeen tulee. Pari kuukautta roikkuu vaikka löysässä hirressä. Tosin olen ollut jo siinä hirressä jonkin aikaa, jossain vaiheessa happi loppuu pakostakin. Mutta nyt olen vain niin onnellinen, että en vain pysty murehtimaan asioista etukäteen. Uskon äitiäni, asioilla on tapana järjestyä.