Jotakin mätää tanskan maalla...

Bloggerissa tapahtuu kummia, en tahdo päästä sisään vaikka kokeilin jo salasanankin vaihtoa. Nyt kun pääsin sisään se heitti minut ulos ja nyt ihmettelen, että tapahtuuko näin uudelleen juuri kun olen saanut asiani sanottua.

Mutta eipä mulla kovin kummia sanomisia ole. Olen puuhaillut yllättävän vähän... Hillunut itseksein yksiksein pääasiassa. Ja viikonloppuna polttaroin kaverin polttarit muiden keijujen kanssa. Hahaha olin pahatar, vaikka olo olikin kuin tonnikeijulla, mutta lisää asiaa löytyy morsiamen blogista... Hyvä hypnoosi.

Fun?

Fun? Hopefully. Muutaman kaverin pitäisi tulla istumaan iltaa mun luokseni tänään... outoa, en yleensä tämmösiä. Mutta suostuin kun kameli kysäisi, että mites olis, jos istuttais täällä iltaa ja meikattais ja juotais jne. jne. Mulla olikin koko päivän asiasta ihan sika hyhvä mieli, mutta nyt pelottaa. Jotakin pientä sattuu päivän aikana, täysin asiaan kuulumatonta, ja minä kyseenalaistan kaiken. Onkohan aivoissani jotakin vinksallaan. Ei vain voi unohtaa omia mokia ja väärinkäsityksiä ja sen semmosia.

Mutta juu asiaan. Neljä mimmiä, mukaan luettuna minä ja alkoholia. Eiköhän siitä hauskaa tule. Tuleehan....?

Lunta, kevyttä kuin unta

Hiukan ontuu nää riimit tälleen yhden kahvikupillisen jälkeen, mutta kun kofeiinia kehoon saadaan ni sitä tiedä millainen runosuonen sykintä aikaiseksi saadaankaan.

Eilen oli hauska päivä. Kaverilla ei toimi netti joten se kävi päivällä täällä ja illalla sitten vielä töiden jälkeen, se on ihan addikti. Minäkin, paras puhumaan. :D Eräs toinen kaveri kävi myös purkamassa huoliaan. Toivottavasti päivä edes hiukan kirkastui.

Mutta yöllä joimme olutta tämän netittömän kanssa ja tilkka viskiäkin kurkusta alas kaatui. Nauroimme netissä oleville jutuille ja aina välillä hipsin seuraksi tupakille. Ja siellä satoi lunta! Oli tosi nättiä kattella kun lumihiutaleet aloittivat hypnoottisen tanssinsa.

Eli mulle vaihdettiin ihan hyvään aikaan, eilen puli neljän aikoihin. Sillä niitä tarvitaan, lumi on vielä maassa. Ihanaa.

These are the things dreams are made of.

Tämä päivä on ollut ihana, ja kerrankin voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että elämä on ihanaa.
Heräilin siinä puoli kahdeltatoista, venyttelin ja vanuttelin sängyssä onnellisena siitä, että mihinkääne i ollut kiire. Keitin kahvit ja tein ammutoimet. Aamukahvini join ulkona ja kattelin yhtä harakkaa ( ja kyllä, tällä kertaa tarkoitan lintua) ja sen toimia. Koneellakin hilluin hetken. Sitten piti ajaa nurtsi, se oli kivan päivän negatiivinen asia.

Hetken päästä äiti soittaa, että osti hunajaa mulle ja tois sen pian. No ovelta kuuluu raaputusta, tiedän että se ei ole äippä ja pian kaveri huikkaakin ovelta, että liitynkö seuraan? Niin mihin seuraan kysyin. No tänne se sano ja kävi pöllimässä naapurin grillin. Tosin naapuri on myös kaverimme ja kyseinen naapuri oli myös tulossa mukaan kuten tän mein yhteisen kaverin poikaystäväkin. Istuttiin tossa seinä toisella puolella, pihalla, nurtsilla ja grilaliltiin, kuunneltiin musiikkia, jauhettiin paskaa ja juotiin olutta. Pari tuntia siinä varmaan meni. Ja kivaa oli.

Sieltä sitten äipälle. Pihalla äipänkin kanssa juteltiin sekavia. Lämmitettin sauna ja tehtiin kiuas makkaraa. Käytiin aina välilä vilvottelemassa ja uudelleen löylyyn. Suomalainen on muuten hullu. Muutenkin saa hikoilla helteessä ja sitten vielä saunaan. Näi o.

Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan päivä on ollut yksi elämäni parhaista.

“Sunday clears away the rust of the whole week.”

Sunnuntait on ihania. Mulla on ollut hyvä sunnuntai. Huominen ei vituta ollenkaan, tosin se saattaa jphtua, että viikon shokki kiintiö tuli täyteen eilen. Viikonloppu työt tuntuu kolmelta maanantailta, joten se tavallinen maanantai ei keikuta venettä suuntaan eikä toiseen.. luulisin.

Heräilin tänään siinä joskus kymmen yhdentoista maissa, tarkkaa havaintoa ei ole. Nooh enpä jaksanu ite keitellä kahvia niin heitin vaatteet niskaan ja hipsuttelen pihan toiselle puolelle äipän luo. Tosin äippä ei ollut kotona, höh, joten rojahdin sohvalle ja kattelin muutaman viikon vanhaa CSI Miamia. Kahvi hammasta alkoi kolottaa ihan mielettömästi joten sitä oli ihan pakko keittää. Äippäkin siitä kotiutui ja totta kai mun oli pakko kysäistä haluaisko se nähdä jotain ihan mielettömän hauskaa. Otin ponnarin pois päästä ja tukka nousi välittömästi Jöröjukka rock afrolle.

Otin kuituletit eilen pois päästä ja tukka on siinä kunnossa, että huhhuh. No suihkun jälkeen se ei ainakaan sojota enää joka ilman suuntaan ja niiden väliin. :D Hihhuloin siis äipälle puolen päivää. Istuttiin ulkona, ottettiin varjoa ( ja aurinkoa silloin kun pilkahti), juotiin kahvia ja jauhettiin tyttöjen juttuja. Söin myös äidin luona, se kokkaa aivan pahuksen hyvin. En ole oikein osannut asiaa arvostaa... en ennen kuin muutin omilleni ja kokkauksen taso laski ihan helvetisti.

Kotiin kun tulin niin lueskelin lehtiä ja kuuntelin musiikkia youtubelta, nautin olostani. Kaveri tuli miehensä kanssa kaljalle. Istuskeltiin taas hetki ulkona ja höpöteltiin omiamme. Juotiin vielä kahvit ja sitten oli pakko päästä viskomaan frisbeetä. En muistanut kuinka hauskaa sekin puuha on. No mentiin taloyhtiön isolle nurtsille sitä viskomaan ja äiti kun sen näki niin kipitti pikapikaa mukaan. Ja neljästään kikateltiin tai no okei naurettiin kunnolla, kun ei oikein kukaan osannut kunnolla sitä frisbeetä heitellä. Aina se oli joko ruusupuskassa tai jossakin ihan muualla kuin sen piti olla. No pääasia, että saatiin kaikki liikuntaa ja hauskaa oli. No tietenkin kun sisälle päin tultiin niin onnistuin heittämään sen pahuksen keltaisen paholaisen autotallin katolle, josta kavrin mies sen sitte kävi hakemassa. Mun sankarini, vaikka ei olekaan Kari Grandi.

Ne hilpas tästä joku puolisen tuntia sitten. Istuskelen koneella ja muistelen hyvää sunnuntaita. Näitä sais olla enemmänkin.

Sellofaania ja piirejä

Toinen rakkaimmista ja läheisimmistä kavereistani lähti juuri kottin, kello on varttia vaille yksi ja meillä kummallakin on työpäivä huomenna. Hulluja ollaan, mutta kun juttua riitti.

Tulin siihen tulokseen, että on hyvä olla olemassa joku jolle ei tarvitse esittää mitään, joku joka lukee sinua kuin avointa kirjaa, joka joka näkee paskan ja valheiden taakse, joku joka näkee lävitse... ja silti pysyy rinnallasi. Sellaisia ihmisiä tarvitaan, sillä muuten elämä olisi liian raskasta. Paskanjauhamiseenkin tottuu ja turtuu. Olen onnekas, mulla on kaksi ihmistä, jotka näkevät sisälle. Olen oman elämäni aurinko, ystäväni ovat merkurius ja venus ja maa.

Mulla on jonkin verran myös kavereita. Rakastan heitäkin, aivan kaikkia. Mutta karu totuus on se, että pidän heidät etäällä, en uskalla päästää heistä ketään niin lähelle kuin "sisäpiirin". He ovat mars, jupiter, saturnus, uranus ja neptunus. Heidän kanssaan ollaan vaan ja hengaillaan, joskus vakavoidutaan, mutta ovelle he jäävät koputtelemaan. Sisään kutsutaan kahville, mutta ulos heidän on palattava. En tiedä huomaavatko he sitä itse, vai huomaako asian vain he jotka ovat sisällä...

Kirjastotäti

Meillä kaikilla on joku käsitys kirjastotädeistä ja sedistä, eikö olekin? Niinpä niin, hyvin usein kirjastotäti on hiljainen, harmaa hiirulainen, joka suuttuu inisee vain kun joku metelöi. Hah, fat chance.

Oikeassa elämässä kirjastotäti on Persoona isolla peellä. Kirjastotäti nauraa paljon ja lujaa, kirjastotäti kiroilee ja kertoo hävyttömiä juttuja. Kirjastotäti tulee kännissä töihin, ja kirjastotäti on krapulassa töissä. Meni keskiviikkona hieman överiksi ne yhdet oluet, meni koko ilta. Enkä voi vannoa, että olin ajokunnossa torstai aamuna, krapulassa ainakin. Noh lohduttauduin sillä, että en ollut ainoa joka krapuloi duunissa.

Pari muutakin valitteli kurjaa oloaan, tosin he olivat olleet kaupungin järjestämillä jouluillallisilla.Että sellaset illalliset. No eipä siinä mitään, tarroitin kirjoja ja hyvä tuli... kaiketi. Eivät ainakaan valittaneet. Enkä haissut kuin rankkitynnyri, ja se on aina positiivista se.


No muuta ei oikein taas olekaan tapahtunut. Pohdinpa vain omaa seksuaalisuuttani. Sinänsä en voi oikein vertailla, kun suutelua pidemmälle en ole uskaltanut kenenkään kanssa mennä, eikä niitä tilaisuuksiakaan niin hirveästi ole ollut. Oh whatever, mennään fiiliksen mukaan. Mutta sen voin sanoa, että nainen vain suutelee niin paljon paremmin, ja se on yllättävän hyvä keino tukkia toisen turpa.

Nettiä ei ole omaa vieläkään. Jouluksi ehkä. Ainakin sopimus paperit tuli, vaivaisen 4 viikon odottelun jälkeen. Tai no maanantainahan siitä vasta 4 vko tulee. Mutta nyt pitäis mennä kotiapäin ja jatkaa siivoilua. seinänaapurin helpotukseksi päätinkin, että imuroin vasta huomenna... aamulla. Hajoo siihen. Haha.

Puolilta päivin olis huomenna parturi ja Unenruhtinas saa uuden tucan. Meinasin eka että siistittäis vaan tätä harakan persettä, mutta taidanpa vain todeta kaverille, jonka käsittelyyn hiukseni annan, että tee mitä lystää kunhan en näytä idiootilta ja hiukset on rock!

Kaveri tulee mun luo yöksi, koska illalla olis tarkotus lähtee lähi kylään/kaupunkiin hummaamaan raskasta joulua konserttiin. Toivottavasti se muistaa ottaa mukaan mun verkkopaidan. Muuten se haetaan! Mutta juuh nyt siivoilemaan, jotta sen kaverin kehtaa sisään päästää.