... must be funny in a rich man's world. Sillä tässä maailmassa hauskuus on kaukana. Tsekkasin juuri tili tilanteeni. Mulla on kahdeksi viikoksi varaa elämiseen sellaiset 20 euroa. Siitä tarvitsisi maksaa bensa ja eväät. Nyt itkettää. Äitiiiiii, mä haluan takaisin kotiin.
Vaikka en toisaalta haluakaan. En halua lainata ihmisiltä enää yhtään enempää, olen muutenkin niille velkaa niin vitusti, lähes 250 euroa. Ei naurata. Ei todellakaan, mutta onneksi olen äidinperintönä saanyt rutkasti luovaa hulluutta. Pitää vain alkaa nurkkia koluta jos vaikka löytäis jotakin myytävää huuto.nettiin. Huoh.
Ja sitten ilosta kirmaten töihin, KELAn minimaalisten korvausten ilmaisiksi orjiksi. Haistakaa paska koko valtiovalta.
30.7.2009
29.7.2009
Get a haicut and get a real job...
Töissä istuksin ja tylsistyn. Mieluummin olisin kotona hyvän kirjan kanssa, but beggars can't be choosers. Mulla on kuukausi tätä kirjaston pestiä jäljellä, mitä sitten, tiedä en. Jospa jostain irtoaisi koulu paikka... jämä palana, kiintiö gootti pitää olla joka koulussa eikö niin? Whi knows what life brings. Sillä on tapana yllättää, miellyttävästi tai ei niin kovin miellyttävästi, mutta aina se niin tekee.
Olen siis nyt neljättä viikko keikkatyöläisenä kotikyläni kirjastossa, josta tuli vuodenvaihteessa osa kaupunkia. Sitä kaupunkia jonka pääkirjastossa olen tylskennellyt 10 kuukautta. Viime syyskuun lopusta siis. Ja vaikka välillä todellakin tökkii, niin pääasiallisesti olen töihin mielelläni mennyt. Täällä kotikyläni pienen pienessä kirjastossa on vain omat hämäryytensä. Kaikki tuntevat minut tai tietävät ja olettavat, että minäkin tunnen heidät. Rasittavaa! Mutta jotenkin niin kotoista. Tänne olisi vieä tarkoitus tulla 5 päivänä ja sitten tämä lysti tässä omassa kirjastossa on ohi. Nooh nautitaan hermolomasta kun vielä voidaan. ;)
Ja tuntuu niin hyvältä huomata, että ihmiset lainaavat juuri minun lempikirjojani tai minun lempi bändistäni kertovia kirjoja.
Kirjasto avaa ovet lukemattomiin maaiomoihin... vai oliko se Suomalainen...
Olen siis nyt neljättä viikko keikkatyöläisenä kotikyläni kirjastossa, josta tuli vuodenvaihteessa osa kaupunkia. Sitä kaupunkia jonka pääkirjastossa olen tylskennellyt 10 kuukautta. Viime syyskuun lopusta siis. Ja vaikka välillä todellakin tökkii, niin pääasiallisesti olen töihin mielelläni mennyt. Täällä kotikyläni pienen pienessä kirjastossa on vain omat hämäryytensä. Kaikki tuntevat minut tai tietävät ja olettavat, että minäkin tunnen heidät. Rasittavaa! Mutta jotenkin niin kotoista. Tänne olisi vieä tarkoitus tulla 5 päivänä ja sitten tämä lysti tässä omassa kirjastossa on ohi. Nooh nautitaan hermolomasta kun vielä voidaan. ;)
Ja tuntuu niin hyvältä huomata, että ihmiset lainaavat juuri minun lempikirjojani tai minun lempi bändistäni kertovia kirjoja.
Kirjasto avaa ovet lukemattomiin maaiomoihin... vai oliko se Suomalainen...
26.7.2009
Master of Puppets
Metallica on isoin ja kovin.
Eilinen keikka sai minut taasen muistamaan miksi aikoinani Metallicaan rakastuin. Hiippailtiin ennen keikkaa ympäöriinsä festari aluetta ja paitahan sieltä mukaan tarttui itsellekin muistoksi. Linkin Parkin keikan aikana mentiin jo löhemmäs lavaa. Tahdottin nähdä bändi, mutta myös osittain siksi, että oltaisiin hyvin hollilla siinä, että päästäisiin lavan lähelle. Ja aika liki päästiinkiin, oltiin muutaman metrin päässä lavasta ja hyvin siitä heroja näki. Puuduttavin osa oli venailla seitsemästä yhdeksään ja odottaa.... ja odottaa... odottaa....dottaa....ottaa....ttaaa...taa...
Mutta kaikki se pääkipu ja nälkä ja sade ynnä muut vaivat unohtui, kun Metallica aloitti. Pari tuntia minä olin taivaassa. Ja minua ja muita hemmoteltiin vanhemmalla tuotannolla. St. Anger levyltä ei tullut biisin biisiä ja Death Magneticiltakin vain 4.
Tällaista Settiä Porissa kuultiin:
Ja sitten niihin miinuksiin. Miksi vain kaksi uloskäyntiä? Miksi ruokaa ja juomaa ei oltu varattu tarpeeksi? Jos festareille odotetaan 60 000 metallifania niin pitäisi sitä järjen sanoa, että metallifaneilla on raskas nälkä ja kyky imeä viinaa kuin sienillä.. Ja kun keikka päättyija ne 60 000 tyyppiä valuu pihalle, miksi meille ei ilmoitettu, että bändin jätkien pitää päästä pois saarelta, silloin oltaisiin odoteltu oihan kiltisti. Toisin kävi nyt... meille annettiin kaikki katastrofin ainekset. Vittu, ei kannata tunkea väsynyttä, kivulloista, nälkäistä ja janoista suomalaista pieneen tilaan ja sitten sulkea portit. Siinä olisi voinut käydä huonosti. Tässä oli järjestäjien arvostelu kyky pettänyt. Ja pahasti. Vitutti rankasti kävellä se ylimääräinen kilometri kun oli niin nälkä, että oksetti, jalat tuntui lyijyltä ja jano oli niin, että kurkkua kuivasi.
Kun alueelta pois päästiin ja mentiin Heseen sapuskoimaan...BIG MISTAKE! noin 45 minuutin jono. 'nuff said.
Eilinen keikka sai minut taasen muistamaan miksi aikoinani Metallicaan rakastuin. Hiippailtiin ennen keikkaa ympäöriinsä festari aluetta ja paitahan sieltä mukaan tarttui itsellekin muistoksi. Linkin Parkin keikan aikana mentiin jo löhemmäs lavaa. Tahdottin nähdä bändi, mutta myös osittain siksi, että oltaisiin hyvin hollilla siinä, että päästäisiin lavan lähelle. Ja aika liki päästiinkiin, oltiin muutaman metrin päässä lavasta ja hyvin siitä heroja näki. Puuduttavin osa oli venailla seitsemästä yhdeksään ja odottaa.... ja odottaa... odottaa....dottaa....ottaa....ttaaa...taa...
Mutta kaikki se pääkipu ja nälkä ja sade ynnä muut vaivat unohtui, kun Metallica aloitti. Pari tuntia minä olin taivaassa. Ja minua ja muita hemmoteltiin vanhemmalla tuotannolla. St. Anger levyltä ei tullut biisin biisiä ja Death Magneticiltakin vain 4.
Tällaista Settiä Porissa kuultiin:
- 1. Battery
- 2. Creeping Death
- 3. Fuel
- 4. Harvester of Sorrow
- 5. Fade to Black
- 6. Broken, Beat & Scarred
- 7. Cyanide
- 8. Sad But True
- 9. One
- 10. All Nightmare Long
- 11. The Day That Never Comes
- 12. Master of Puppets
- 13. Blackened
- 14. Nothing Else Matters
- 15. Enter Sandman
- 16. Stone Cold Crazy
- 17. Motorbreath
- 18. Seek & Destroy
Ja sitten niihin miinuksiin. Miksi vain kaksi uloskäyntiä? Miksi ruokaa ja juomaa ei oltu varattu tarpeeksi? Jos festareille odotetaan 60 000 metallifania niin pitäisi sitä järjen sanoa, että metallifaneilla on raskas nälkä ja kyky imeä viinaa kuin sienillä.. Ja kun keikka päättyija ne 60 000 tyyppiä valuu pihalle, miksi meille ei ilmoitettu, että bändin jätkien pitää päästä pois saarelta, silloin oltaisiin odoteltu oihan kiltisti. Toisin kävi nyt... meille annettiin kaikki katastrofin ainekset. Vittu, ei kannata tunkea väsynyttä, kivulloista, nälkäistä ja janoista suomalaista pieneen tilaan ja sitten sulkea portit. Siinä olisi voinut käydä huonosti. Tässä oli järjestäjien arvostelu kyky pettänyt. Ja pahasti. Vitutti rankasti kävellä se ylimääräinen kilometri kun oli niin nälkä, että oksetti, jalat tuntui lyijyltä ja jano oli niin, että kurkkua kuivasi.
Kun alueelta pois päästiin ja mentiin Heseen sapuskoimaan...BIG MISTAKE! noin 45 minuutin jono. 'nuff said.
25.7.2009
Some Kind of Monster
Eilen oli aika veikeä päivä. Töihin kymmeneksi muistutaten lähinnä nukkuneen rukousta. No siinä sitten hiukan ennen yhtätoista Hobitti soittaa minulle, että mitenkä olis jos hän ja isä ostais mulle Sonisphereen lipun synttärilahjaksi. No totta kai minä suostuin. Onhan Metallica siellä pääesiintyjä ja fanikin olen ollut vain vaivaiset 13 vuotta. No, nyt mulla on lippu ja kohta suuntaamassa Poriin. Jumankauta!
Eilen oli Rauman Mustanpitsin yöt ja vettä tuli kuin aisaa, mutta markkina tunnelmaa oli siltikin. Ostin hatun ja upean viuhkan... ja pienellä pummilla sain myös ostettua ihanan violetin kauhahuivin. Mutta kusipäisiä ihmisiä ja peräänhuutelijoita on edelleen olemassa. Lapselliset paskat... onnistuvat aina pilaamaan toisen hyvän mielen.
Mutta nyt Rauman kautta Poria kohti.
Eilen oli Rauman Mustanpitsin yöt ja vettä tuli kuin aisaa, mutta markkina tunnelmaa oli siltikin. Ostin hatun ja upean viuhkan... ja pienellä pummilla sain myös ostettua ihanan violetin kauhahuivin. Mutta kusipäisiä ihmisiä ja peräänhuutelijoita on edelleen olemassa. Lapselliset paskat... onnistuvat aina pilaamaan toisen hyvän mielen.
Mutta nyt Rauman kautta Poria kohti.
12.7.2009
ERROR
Viime tiistai oli karmea päivä. Kaikki meni muuten ihan hyvin, töissä ei ollut ongelmia tai mitään. Mutta kun kotiini tulin ja hain postin. Sydän valahti rinnasta jonnekin alas, kun näin ison kuoren laatikossa. Arvasin, että se oli ammattikorkeasta... mutta se oli niin toivottoman ohut. Tiesin silloin... tiesin, että unelmani ovat jälleen murskana. Turtana istuin sohvalle ja avasin kirjeen. Blaah blaah blaah, valitettavasti jne jne. Eipä taaskaan tarvitse turhia toivoa, minäkö muka jonnekin kelpaisin...?
Otin viskiä baarikaapista ja yritin hukuttaa tunteeni, mutta alkoholihan on tunnetusti eräs vahvimmista depressanteista. Siitä asti olen ollut aika maassa. Ei ole kaunis näky nähdä unelmiensa jälleen kerran särkyvän. Joka kerta siitä tulee vaikeampaa, kunnes ei enää uskalla uneksia ja tyytyy keskinkertaiseen elämään. Hyväksyy kahleensa eikä taistele vapauteen. Minä olen viittä vaille muuttumassa häkkilinnuksi.
Otin viskiä baarikaapista ja yritin hukuttaa tunteeni, mutta alkoholihan on tunnetusti eräs vahvimmista depressanteista. Siitä asti olen ollut aika maassa. Ei ole kaunis näky nähdä unelmiensa jälleen kerran särkyvän. Joka kerta siitä tulee vaikeampaa, kunnes ei enää uskalla uneksia ja tyytyy keskinkertaiseen elämään. Hyväksyy kahleensa eikä taistele vapauteen. Minä olen viittä vaille muuttumassa häkkilinnuksi.
3.7.2009
Potter mania
En muistanutkaan miltä tuntuu kunnon Harry Potter mania. Se tunne, kun ei kykene muuta ajattelemaankaan ja vatsanpohjassa on perhosia. Kuinka kivuliasta se on jättää kirja kotiin, kun pitää lähteä töihin, kuinka tylsältä tuntuu tavallinen maailma, harmaa todellisuus.
Olen aloittanut sarjan lukemisen alusta ja pyrin saamaan sen päätökseen ennen kuin Harry Potter and the Half Blood Prince tulee teattereihin. Voi kyllä olla, etten siihen kykene. No kunhan saisin luettua edes sen Puoliverisen prinssin.
Ja tämä kaikki siis alkoi siitä, kun lainasin kirjastosta kirjan, yllättävää eikö? *hekoheko* Siis kirjan, Potter-hullutus eli Helsingin Sanomien media myllytys kirjan. Jossa tutkitaan Harry Potter ilmiötä Helsingin Saomien uutisien kautta. Siitä se kuume sitten taas nousu ja onkin tarttuva. Nyt siis oli pakko aloittaa kirjoja alusta lukemaan ja leffoja on pakko katselle. Mugglenetissä tulee vierailtua päivittäin tai ainakin sivun keskustelu foorumilla.
Mutta tässä samalla on tullut pohdittua sitäkin, että kun viimeinenkin elokuva on tehty ja nähty niin mitä sitten? Ei ole enää kirjoja odotettavissa, eikä pian enää elokuviakaan. Mitä sitten? Tunnenko enää ikinä samaa odottamisen huumaa, kuin nyt? Tai kun Taru Sormusten Herrasta tuli teattereihin. Tulenko enää ikinä suhtautumaan yhteenkään kirjaan samalla innolla??? Mutta onneksi tähän tilanteeseen on vielä matkaa. :D Nyt pitää vain nauttia kyydistä.
Olen aloittanut sarjan lukemisen alusta ja pyrin saamaan sen päätökseen ennen kuin Harry Potter and the Half Blood Prince tulee teattereihin. Voi kyllä olla, etten siihen kykene. No kunhan saisin luettua edes sen Puoliverisen prinssin.
Ja tämä kaikki siis alkoi siitä, kun lainasin kirjastosta kirjan, yllättävää eikö? *hekoheko* Siis kirjan, Potter-hullutus eli Helsingin Sanomien media myllytys kirjan. Jossa tutkitaan Harry Potter ilmiötä Helsingin Saomien uutisien kautta. Siitä se kuume sitten taas nousu ja onkin tarttuva. Nyt siis oli pakko aloittaa kirjoja alusta lukemaan ja leffoja on pakko katselle. Mugglenetissä tulee vierailtua päivittäin tai ainakin sivun keskustelu foorumilla.
Mutta tässä samalla on tullut pohdittua sitäkin, että kun viimeinenkin elokuva on tehty ja nähty niin mitä sitten? Ei ole enää kirjoja odotettavissa, eikä pian enää elokuviakaan. Mitä sitten? Tunnenko enää ikinä samaa odottamisen huumaa, kuin nyt? Tai kun Taru Sormusten Herrasta tuli teattereihin. Tulenko enää ikinä suhtautumaan yhteenkään kirjaan samalla innolla??? Mutta onneksi tähän tilanteeseen on vielä matkaa. :D Nyt pitää vain nauttia kyydistä.
28.6.2009
These are the things dreams are made of.
Tämä päivä on ollut ihana, ja kerrankin voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että elämä on ihanaa.
Heräilin siinä puoli kahdeltatoista, venyttelin ja vanuttelin sängyssä onnellisena siitä, että mihinkääne i ollut kiire. Keitin kahvit ja tein ammutoimet. Aamukahvini join ulkona ja kattelin yhtä harakkaa ( ja kyllä, tällä kertaa tarkoitan lintua) ja sen toimia. Koneellakin hilluin hetken. Sitten piti ajaa nurtsi, se oli kivan päivän negatiivinen asia.
Hetken päästä äiti soittaa, että osti hunajaa mulle ja tois sen pian. No ovelta kuuluu raaputusta, tiedän että se ei ole äippä ja pian kaveri huikkaakin ovelta, että liitynkö seuraan? Niin mihin seuraan kysyin. No tänne se sano ja kävi pöllimässä naapurin grillin. Tosin naapuri on myös kaverimme ja kyseinen naapuri oli myös tulossa mukaan kuten tän mein yhteisen kaverin poikaystäväkin. Istuttiin tossa seinä toisella puolella, pihalla, nurtsilla ja grilaliltiin, kuunneltiin musiikkia, jauhettiin paskaa ja juotiin olutta. Pari tuntia siinä varmaan meni. Ja kivaa oli.
Sieltä sitten äipälle. Pihalla äipänkin kanssa juteltiin sekavia. Lämmitettin sauna ja tehtiin kiuas makkaraa. Käytiin aina välilä vilvottelemassa ja uudelleen löylyyn. Suomalainen on muuten hullu. Muutenkin saa hikoilla helteessä ja sitten vielä saunaan. Näi o.
Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan päivä on ollut yksi elämäni parhaista.
Heräilin siinä puoli kahdeltatoista, venyttelin ja vanuttelin sängyssä onnellisena siitä, että mihinkääne i ollut kiire. Keitin kahvit ja tein ammutoimet. Aamukahvini join ulkona ja kattelin yhtä harakkaa ( ja kyllä, tällä kertaa tarkoitan lintua) ja sen toimia. Koneellakin hilluin hetken. Sitten piti ajaa nurtsi, se oli kivan päivän negatiivinen asia.
Hetken päästä äiti soittaa, että osti hunajaa mulle ja tois sen pian. No ovelta kuuluu raaputusta, tiedän että se ei ole äippä ja pian kaveri huikkaakin ovelta, että liitynkö seuraan? Niin mihin seuraan kysyin. No tänne se sano ja kävi pöllimässä naapurin grillin. Tosin naapuri on myös kaverimme ja kyseinen naapuri oli myös tulossa mukaan kuten tän mein yhteisen kaverin poikaystäväkin. Istuttiin tossa seinä toisella puolella, pihalla, nurtsilla ja grilaliltiin, kuunneltiin musiikkia, jauhettiin paskaa ja juotiin olutta. Pari tuntia siinä varmaan meni. Ja kivaa oli.
Sieltä sitten äipälle. Pihalla äipänkin kanssa juteltiin sekavia. Lämmitettin sauna ja tehtiin kiuas makkaraa. Käytiin aina välilä vilvottelemassa ja uudelleen löylyyn. Suomalainen on muuten hullu. Muutenkin saa hikoilla helteessä ja sitten vielä saunaan. Näi o.
Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan päivä on ollut yksi elämäni parhaista.
9.6.2009
testing...1...2...3...
Enpä ole aikaisemmin toimertunut asiasta kiroittamaan, ehkä osittain siksi, etten kokenut sillä olevn niinkään merkitystä, vaan nyt onkin aikaa tapettavana ja siksi siis voin tästäkin kirjoittaan. Noin viikko sitten, eli viime viikon keskiviikkona (3.6.2009) oli Turussa pääsykokeet Kirjaston ja tietopalvelun alalle. Ne ensinnäkin alkoivat luvattoman aikaisin eli 8:30. Tämä taas tuotti onkeleita, miten menen, onko aikaa mennä linja-autolla ja sitten kävellä, vai pitääkö keksiä kokonaan uusi keino. Onneksi muistin, että rakas serkkuni asuu Turussa. Siitä paikasta minä hänelle soittelemaan. Hänelle sopi oikein hyvin, että tulisin heillä käymään ja jäisin yöksikin, olihan hänen miehensä matkoilla ja hänellä vapaata.
Tiistaina siis Turkuun ja Keskiviikkona kokeeseen ja kotiin. Mutta eihän asiat ikinä suju niinkuin niiden haluaisi sujuvan ja ne on suunnitellut. Veljeni piti minut Turkuun tiistaina tuoda, mutta päivällä hän soitti, että pääsisimmekin lähtemään vasta 19-20 aikoihin. No mikäs siinä. 18 aikoihin hän soittaa, että jos yrittäisin saada jonkun muun tuomaan, eihän rekkamiehen työt suju ikinä niin kuin ne on suunniteltu, Murphyn laki sekin. No minä sitten soittamaan äipän kihlatulle, että hei, et viittis Turkkuse lähti. Herätin sen päikkäreiltä, jotka kenties olivat hieman venähtäneet. No mikäs oli herran nukkuessa, kun talouden hallitus oli Tampereella. Onneksi se suostui.
No siinä puhelimessa ollessani kävon tarkastamassa sähköpostini. Tottahan toki siellä oli viesti, joka sekoitti pasmat lopullisesti. "Valitettavasti emme ole saaneet asiakaspalautustanne, muistitteko varmasti postittaa sen Vaasaan?" Ei asia muuten olisi ongelmallinen ollut, oli vain kiire, ja minä kipsin postiin tuli persiin alla ja tehtiin katoamisilmoitus/whatever. Sitten kiireellä kotiin... ja pihalla odotti jo kyyti. Kiirus, kiirus, kiirus. Reppu mukaan ja takki ja autoon ja matka kohti entistä pääkaupunkiamme. Autossa ei tietenkään radiota, joten olin vain omien ajatusteni vanki. Hermostuttikin niin vietävästi se seuraavan päivän koe. Siinä sitten sain kuningas idean, "Eihän sua haittaa jos luen tässä matkalla?" Kaivelin sitten innoissani reppua ja etsin kirjaa, kirjaa joka lepäsi kotona sohvalla, kiireessä unohtuneena... siinä kalenterin vieressä, jossa oli osoite jonne piti löytää. Alkoi vituttamaan siinä määrin, että nauratti.
Muutaman kerran harhaan ajettiin, mutta yllättävän kivuttomasti perille löydettiin. Serkku oli karjalan piiorakoita ja dallas-pullia minulle paistanut. Niitä syötiin ja kuulumiset vaihdettiin. Sitten mentiinkin jo nukkumaan... tai yrittämään vetää zetaa. Yllättävän hyvin sain nukuttua, vaikka peti oli mitä oli ja hermot riekaleina.
Aamulla varttia vaille 7 ylös ja suihkuun. Vaatteet niskaan ja aamupalalle. Serkku varmaan hihitteli mielessään minua, mutta minkäs teet, kun hermostuttaa. Kyydinkin häneltä sain ja olin hyvissä ajoin perillä.
Ilmoittatuminen siis 8:30 ja kokeen kirjallinen osuus alkoi vasta 9:00. Se oli hirveä... kirjoita essee. Siitä on ikuisuus, kun esseitä olen viimeksi kirjoitellut. No onneksi ne sanat mitä piti englannista suomeksi muuttaa, olivat helppoja tai helpohkoja. Sain kokeeni valmiiksi 10 vaille 11:00. Suullinen osuus omalta kohdaltani alkaisi 13:55. Hiukan siis aikaa tapettavana. Lähdin kaupungille. Katselin taloja ja nautin siitä, että ihmisiä ei ollut ihan hirveästi liikkellä. Löysin todella hyvän kahvipaikankin... melkein koulun vieressä oli. Koululle palatassenikin oli aikaa vielä ihan sikana seuraavan osuuden alkuun. Söin hiukan eväitä ja kirjoittelin omiani päiväkirjaani, jota paperisenakin pidän.
Kun vihdoin oli suullisen osuuden aika, hermostuneisuus oli taas, kliseisesti sanoen, käsin kosketeltava. Luokassa jonne minä ja neljä muuta mimmiä mentiin, oli videokamera ja kaksi valvojaa. Video ei kuulemma joudu youtubeen eikä opettajien pikkujoulujen piristykseksi vaan sillä suojataan meidän oikeutemme. Uskokoon ken tahtoo. Heh. No joo. Tuntuu hassulta, että en oikein osannut sanoa mitään. Kyllä minä puhuin jonkinverran sen vartin aikana mitä oli aikaa tehdä vaikutus ryhmäkeskustelun merkeissä... mutta jotenkin tuntui niin teennäiseltä olo koko aikaa. Oh well. Ensi kuussahan sen sitten kuulee miten homma meni.
14:10 olin jo luuri korvalla soittamassa serkulle, että hei tulisitko hakemaan. Serkun luona syötiin uunissa valmistettua kanaa ja uusia perunoita, eivät vain tainneet kotimaisia olla. Hyvää ruokaa serkku tekee, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Viiden bussilla Raumalle ja sitten kotiin. Näin jälkeenpäin ajatellen, ihan kiva reissu oli.
Tiistaina siis Turkuun ja Keskiviikkona kokeeseen ja kotiin. Mutta eihän asiat ikinä suju niinkuin niiden haluaisi sujuvan ja ne on suunnitellut. Veljeni piti minut Turkuun tiistaina tuoda, mutta päivällä hän soitti, että pääsisimmekin lähtemään vasta 19-20 aikoihin. No mikäs siinä. 18 aikoihin hän soittaa, että jos yrittäisin saada jonkun muun tuomaan, eihän rekkamiehen työt suju ikinä niin kuin ne on suunniteltu, Murphyn laki sekin. No minä sitten soittamaan äipän kihlatulle, että hei, et viittis Turkkuse lähti. Herätin sen päikkäreiltä, jotka kenties olivat hieman venähtäneet. No mikäs oli herran nukkuessa, kun talouden hallitus oli Tampereella. Onneksi se suostui.
No siinä puhelimessa ollessani kävon tarkastamassa sähköpostini. Tottahan toki siellä oli viesti, joka sekoitti pasmat lopullisesti. "Valitettavasti emme ole saaneet asiakaspalautustanne, muistitteko varmasti postittaa sen Vaasaan?" Ei asia muuten olisi ongelmallinen ollut, oli vain kiire, ja minä kipsin postiin tuli persiin alla ja tehtiin katoamisilmoitus/whatever. Sitten kiireellä kotiin... ja pihalla odotti jo kyyti. Kiirus, kiirus, kiirus. Reppu mukaan ja takki ja autoon ja matka kohti entistä pääkaupunkiamme. Autossa ei tietenkään radiota, joten olin vain omien ajatusteni vanki. Hermostuttikin niin vietävästi se seuraavan päivän koe. Siinä sitten sain kuningas idean, "Eihän sua haittaa jos luen tässä matkalla?" Kaivelin sitten innoissani reppua ja etsin kirjaa, kirjaa joka lepäsi kotona sohvalla, kiireessä unohtuneena... siinä kalenterin vieressä, jossa oli osoite jonne piti löytää. Alkoi vituttamaan siinä määrin, että nauratti.
Muutaman kerran harhaan ajettiin, mutta yllättävän kivuttomasti perille löydettiin. Serkku oli karjalan piiorakoita ja dallas-pullia minulle paistanut. Niitä syötiin ja kuulumiset vaihdettiin. Sitten mentiinkin jo nukkumaan... tai yrittämään vetää zetaa. Yllättävän hyvin sain nukuttua, vaikka peti oli mitä oli ja hermot riekaleina.
Aamulla varttia vaille 7 ylös ja suihkuun. Vaatteet niskaan ja aamupalalle. Serkku varmaan hihitteli mielessään minua, mutta minkäs teet, kun hermostuttaa. Kyydinkin häneltä sain ja olin hyvissä ajoin perillä.
Ilmoittatuminen siis 8:30 ja kokeen kirjallinen osuus alkoi vasta 9:00. Se oli hirveä... kirjoita essee. Siitä on ikuisuus, kun esseitä olen viimeksi kirjoitellut. No onneksi ne sanat mitä piti englannista suomeksi muuttaa, olivat helppoja tai helpohkoja. Sain kokeeni valmiiksi 10 vaille 11:00. Suullinen osuus omalta kohdaltani alkaisi 13:55. Hiukan siis aikaa tapettavana. Lähdin kaupungille. Katselin taloja ja nautin siitä, että ihmisiä ei ollut ihan hirveästi liikkellä. Löysin todella hyvän kahvipaikankin... melkein koulun vieressä oli. Koululle palatassenikin oli aikaa vielä ihan sikana seuraavan osuuden alkuun. Söin hiukan eväitä ja kirjoittelin omiani päiväkirjaani, jota paperisenakin pidän.
Kun vihdoin oli suullisen osuuden aika, hermostuneisuus oli taas, kliseisesti sanoen, käsin kosketeltava. Luokassa jonne minä ja neljä muuta mimmiä mentiin, oli videokamera ja kaksi valvojaa. Video ei kuulemma joudu youtubeen eikä opettajien pikkujoulujen piristykseksi vaan sillä suojataan meidän oikeutemme. Uskokoon ken tahtoo. Heh. No joo. Tuntuu hassulta, että en oikein osannut sanoa mitään. Kyllä minä puhuin jonkinverran sen vartin aikana mitä oli aikaa tehdä vaikutus ryhmäkeskustelun merkeissä... mutta jotenkin tuntui niin teennäiseltä olo koko aikaa. Oh well. Ensi kuussahan sen sitten kuulee miten homma meni.
14:10 olin jo luuri korvalla soittamassa serkulle, että hei tulisitko hakemaan. Serkun luona syötiin uunissa valmistettua kanaa ja uusia perunoita, eivät vain tainneet kotimaisia olla. Hyvää ruokaa serkku tekee, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Viiden bussilla Raumalle ja sitten kotiin. Näin jälkeenpäin ajatellen, ihan kiva reissu oli.
22.5.2009
Fun filled weekend
Viikonloppu alkoi keskiviikkona jo, onneksi ja osin kuvainnollisesti. Kameli tuli käymään työpaikallani ja vei auton. No haki mut myös ja mentiin grillille syömään. Tästä se alkoi.
Autossani on eräs pieni vika, pelkääjänpuolen ovi ei aukea, siinä on joku onkeli josta en ymmärrä tuon taivaallista. No minähän sain loistoidea, kiipeän ikkunasta sisään ja onnistuinkin siinä vielä. Hyvä minä. :D No kameli nauraa kippurassa ja minä myös, onneksi kukaan ei soittanut paikalle poliiseja. No olishan mulla ollut todisteet, että auto todellakin on minun, mutta silti...
No kun tästä oltiin toettu niin huristeltiin kauppaan, jossa kikalteltiin taas omiamme. Saatiin sentään ostokset tehtä ilman, että kukaan puuttui peliin. Sitte mun luo ja puuhailtiin siinä kaikenlaista pienessä kiireessä sillä 19:00 alkaisi grillipippalot. No me ehdittin sinne joskus 20:00 jälkeen. Oh well. Tekeville sattuu ja tapahtuu.
Eilen, eli helatorstaina heräiltiin myöhään ja kipitettiin äipälle katsomaan Hovimäkeä ja vinoilemaan äidille ja sen miehelle, kun ne remppas keittiötä. Hee hee hee. No kameli sitte häippäs omien vanhempiensa luo korjailemaan tietokonetta yms. yms. Sinä aikana minä pakkailin tavaroita mukaan... ja tietenkin vain tärkeimmät viikonlopuksi + tämänpäiväiset työvaatteet. Tärkeimmät = jääkiekkokassillenen vaatteita. Uuuuuups. Olin siis tulossa kamelille yöksi.
Poikettiin tulo matkalla muutaman tyypin luona, vaihdettiin sanaset siellä ja täällä. Syötiin myös ravintolassa, jossa kameli kustansi ruoat, koska oma budjetti on mitä on. Sitte kamelille ja katsottin vaihteeksi Hovimäkeä, tällä kertaa tosin kolmatta kautta. Värjäiltiin kamelin tukka ja vahattiin mun sääret. Kidutusta sanon minä, kidutusta. Even though I am a bitch for pain.
Tänään aamu oli aika ankea, sillä päätä särki ja se ei ollut edes itse aiheutettua. Huominen varmaankin on. Nooh, töihin klo 11 ja piakkoin pääsen takaisin kamelille, klo 17. Käydään kahvilla ja kaupassa ja alkossa. Alkoon ekaksi, sillä se menee aikaisemmin kiinni. Sitte lisää hovimäkeä ja värjätään mun pää ja nautittaan viiniä ja jutellaan tyttöjen kuttuja.
Huomenna suunnitelmissa kirppari kierrosta ja yleistä säätämistä. Sunnuntaina tivutaan säädöksistämme ja kemeli painuu miehensä luo ja minä kotiin. Jos on kaunista ja lämmintä niin löhöän takapihalla aurinkotuolilla, kuuntelen kannetavasta cd-soittimesta äänikirjaa ja l-a-i-s-k-o-t-t-e-l-e-n!
Autossani on eräs pieni vika, pelkääjänpuolen ovi ei aukea, siinä on joku onkeli josta en ymmärrä tuon taivaallista. No minähän sain loistoidea, kiipeän ikkunasta sisään ja onnistuinkin siinä vielä. Hyvä minä. :D No kameli nauraa kippurassa ja minä myös, onneksi kukaan ei soittanut paikalle poliiseja. No olishan mulla ollut todisteet, että auto todellakin on minun, mutta silti...
No kun tästä oltiin toettu niin huristeltiin kauppaan, jossa kikalteltiin taas omiamme. Saatiin sentään ostokset tehtä ilman, että kukaan puuttui peliin. Sitte mun luo ja puuhailtiin siinä kaikenlaista pienessä kiireessä sillä 19:00 alkaisi grillipippalot. No me ehdittin sinne joskus 20:00 jälkeen. Oh well. Tekeville sattuu ja tapahtuu.
Eilen, eli helatorstaina heräiltiin myöhään ja kipitettiin äipälle katsomaan Hovimäkeä ja vinoilemaan äidille ja sen miehelle, kun ne remppas keittiötä. Hee hee hee. No kameli sitte häippäs omien vanhempiensa luo korjailemaan tietokonetta yms. yms. Sinä aikana minä pakkailin tavaroita mukaan... ja tietenkin vain tärkeimmät viikonlopuksi + tämänpäiväiset työvaatteet. Tärkeimmät = jääkiekkokassillenen vaatteita. Uuuuuups. Olin siis tulossa kamelille yöksi.
Poikettiin tulo matkalla muutaman tyypin luona, vaihdettiin sanaset siellä ja täällä. Syötiin myös ravintolassa, jossa kameli kustansi ruoat, koska oma budjetti on mitä on. Sitte kamelille ja katsottin vaihteeksi Hovimäkeä, tällä kertaa tosin kolmatta kautta. Värjäiltiin kamelin tukka ja vahattiin mun sääret. Kidutusta sanon minä, kidutusta. Even though I am a bitch for pain.
Tänään aamu oli aika ankea, sillä päätä särki ja se ei ollut edes itse aiheutettua. Huominen varmaankin on. Nooh, töihin klo 11 ja piakkoin pääsen takaisin kamelille, klo 17. Käydään kahvilla ja kaupassa ja alkossa. Alkoon ekaksi, sillä se menee aikaisemmin kiinni. Sitte lisää hovimäkeä ja värjätään mun pää ja nautittaan viiniä ja jutellaan tyttöjen kuttuja.
Huomenna suunnitelmissa kirppari kierrosta ja yleistä säätämistä. Sunnuntaina tivutaan säädöksistämme ja kemeli painuu miehensä luo ja minä kotiin. Jos on kaunista ja lämmintä niin löhöän takapihalla aurinkotuolilla, kuuntelen kannetavasta cd-soittimesta äänikirjaa ja l-a-i-s-k-o-t-t-e-l-e-n!
3.5.2009
“Sunday clears away the rust of the whole week.”
Sunnuntait on ihania. Mulla on ollut hyvä sunnuntai. Huominen ei vituta ollenkaan, tosin se saattaa jphtua, että viikon shokki kiintiö tuli täyteen eilen. Viikonloppu työt tuntuu kolmelta maanantailta, joten se tavallinen maanantai ei keikuta venettä suuntaan eikä toiseen.. luulisin.
Heräilin tänään siinä joskus kymmen yhdentoista maissa, tarkkaa havaintoa ei ole. Nooh enpä jaksanu ite keitellä kahvia niin heitin vaatteet niskaan ja hipsuttelen pihan toiselle puolelle äipän luo. Tosin äippä ei ollut kotona, höh, joten rojahdin sohvalle ja kattelin muutaman viikon vanhaa CSI Miamia. Kahvi hammasta alkoi kolottaa ihan mielettömästi joten sitä oli ihan pakko keittää. Äippäkin siitä kotiutui ja totta kai mun oli pakko kysäistä haluaisko se nähdä jotain ihan mielettömän hauskaa. Otin ponnarin pois päästä ja tukka nousi välittömästi Jöröjukka rock afrolle.
Otin kuituletit eilen pois päästä ja tukka on siinä kunnossa, että huhhuh. No suihkun jälkeen se ei ainakaan sojota enää joka ilman suuntaan ja niiden väliin. :D Hihhuloin siis äipälle puolen päivää. Istuttiin ulkona, ottettiin varjoa ( ja aurinkoa silloin kun pilkahti), juotiin kahvia ja jauhettiin tyttöjen juttuja. Söin myös äidin luona, se kokkaa aivan pahuksen hyvin. En ole oikein osannut asiaa arvostaa... en ennen kuin muutin omilleni ja kokkauksen taso laski ihan helvetisti.
Kotiin kun tulin niin lueskelin lehtiä ja kuuntelin musiikkia youtubelta, nautin olostani. Kaveri tuli miehensä kanssa kaljalle. Istuskeltiin taas hetki ulkona ja höpöteltiin omiamme. Juotiin vielä kahvit ja sitten oli pakko päästä viskomaan frisbeetä. En muistanut kuinka hauskaa sekin puuha on. No mentiin taloyhtiön isolle nurtsille sitä viskomaan ja äiti kun sen näki niin kipitti pikapikaa mukaan. Ja neljästään kikateltiin tai no okei naurettiin kunnolla, kun ei oikein kukaan osannut kunnolla sitä frisbeetä heitellä. Aina se oli joko ruusupuskassa tai jossakin ihan muualla kuin sen piti olla. No pääasia, että saatiin kaikki liikuntaa ja hauskaa oli. No tietenkin kun sisälle päin tultiin niin onnistuin heittämään sen pahuksen keltaisen paholaisen autotallin katolle, josta kavrin mies sen sitte kävi hakemassa. Mun sankarini, vaikka ei olekaan Kari Grandi.
Ne hilpas tästä joku puolisen tuntia sitten. Istuskelen koneella ja muistelen hyvää sunnuntaita. Näitä sais olla enemmänkin.
Heräilin tänään siinä joskus kymmen yhdentoista maissa, tarkkaa havaintoa ei ole. Nooh enpä jaksanu ite keitellä kahvia niin heitin vaatteet niskaan ja hipsuttelen pihan toiselle puolelle äipän luo. Tosin äippä ei ollut kotona, höh, joten rojahdin sohvalle ja kattelin muutaman viikon vanhaa CSI Miamia. Kahvi hammasta alkoi kolottaa ihan mielettömästi joten sitä oli ihan pakko keittää. Äippäkin siitä kotiutui ja totta kai mun oli pakko kysäistä haluaisko se nähdä jotain ihan mielettömän hauskaa. Otin ponnarin pois päästä ja tukka nousi välittömästi Jöröjukka rock afrolle.
Otin kuituletit eilen pois päästä ja tukka on siinä kunnossa, että huhhuh. No suihkun jälkeen se ei ainakaan sojota enää joka ilman suuntaan ja niiden väliin. :D Hihhuloin siis äipälle puolen päivää. Istuttiin ulkona, ottettiin varjoa ( ja aurinkoa silloin kun pilkahti), juotiin kahvia ja jauhettiin tyttöjen juttuja. Söin myös äidin luona, se kokkaa aivan pahuksen hyvin. En ole oikein osannut asiaa arvostaa... en ennen kuin muutin omilleni ja kokkauksen taso laski ihan helvetisti.
Kotiin kun tulin niin lueskelin lehtiä ja kuuntelin musiikkia youtubelta, nautin olostani. Kaveri tuli miehensä kanssa kaljalle. Istuskeltiin taas hetki ulkona ja höpöteltiin omiamme. Juotiin vielä kahvit ja sitten oli pakko päästä viskomaan frisbeetä. En muistanut kuinka hauskaa sekin puuha on. No mentiin taloyhtiön isolle nurtsille sitä viskomaan ja äiti kun sen näki niin kipitti pikapikaa mukaan. Ja neljästään kikateltiin tai no okei naurettiin kunnolla, kun ei oikein kukaan osannut kunnolla sitä frisbeetä heitellä. Aina se oli joko ruusupuskassa tai jossakin ihan muualla kuin sen piti olla. No pääasia, että saatiin kaikki liikuntaa ja hauskaa oli. No tietenkin kun sisälle päin tultiin niin onnistuin heittämään sen pahuksen keltaisen paholaisen autotallin katolle, josta kavrin mies sen sitte kävi hakemassa. Mun sankarini, vaikka ei olekaan Kari Grandi.
Ne hilpas tästä joku puolisen tuntia sitten. Istuskelen koneella ja muistelen hyvää sunnuntaita. Näitä sais olla enemmänkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)