These are the things dreams are made of.

Tämä päivä on ollut ihana, ja kerrankin voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että elämä on ihanaa.
Heräilin siinä puoli kahdeltatoista, venyttelin ja vanuttelin sängyssä onnellisena siitä, että mihinkääne i ollut kiire. Keitin kahvit ja tein ammutoimet. Aamukahvini join ulkona ja kattelin yhtä harakkaa ( ja kyllä, tällä kertaa tarkoitan lintua) ja sen toimia. Koneellakin hilluin hetken. Sitten piti ajaa nurtsi, se oli kivan päivän negatiivinen asia.

Hetken päästä äiti soittaa, että osti hunajaa mulle ja tois sen pian. No ovelta kuuluu raaputusta, tiedän että se ei ole äippä ja pian kaveri huikkaakin ovelta, että liitynkö seuraan? Niin mihin seuraan kysyin. No tänne se sano ja kävi pöllimässä naapurin grillin. Tosin naapuri on myös kaverimme ja kyseinen naapuri oli myös tulossa mukaan kuten tän mein yhteisen kaverin poikaystäväkin. Istuttiin tossa seinä toisella puolella, pihalla, nurtsilla ja grilaliltiin, kuunneltiin musiikkia, jauhettiin paskaa ja juotiin olutta. Pari tuntia siinä varmaan meni. Ja kivaa oli.

Sieltä sitten äipälle. Pihalla äipänkin kanssa juteltiin sekavia. Lämmitettin sauna ja tehtiin kiuas makkaraa. Käytiin aina välilä vilvottelemassa ja uudelleen löylyyn. Suomalainen on muuten hullu. Muutenkin saa hikoilla helteessä ja sitten vielä saunaan. Näi o.

Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan päivä on ollut yksi elämäni parhaista.

Koti

Tajusin tänään jotakin, kun makasin sohvalla, pää äidin sylissä, äidin käsi päätäni hiljaa silitellen. Se side joka minulla jä äidilläni on, on hyvin vahva. En usko, että sitä mikään mahti maailmassa voi katkaista, ainakin niin haluan uskoa, lapsen lailla, koko sydämestäni ja kaikella mitä olen.

Mutta se asia, jonka tajusin oli hyvin yksinkertainen. Se ei merkitse mitään, mitä paikkaa kutsun kodikseni tai missä asustelen tai missä tavarani on. Ainut oikea koti oli juuri siinä, äidin sylissä, rakastavien käsien ympäröimänä. Ainoassa paikassa, jossa täysin turvallista, jossa ei tarvitse esittää mitään, jossa voi olla oma itsensä ja silti tietää, että toinen rakastaa sinua, pyyteettömästi ja kaikella mitä on. Puhtaampaa rakkautta tuskin omalle kohdalleni ikinä tulee.

Tämä blogimerkintä on omistettu äidilleni, suojelijalleni, parhaalle ystävälleni, tukipylväälleni, persuksiin potkijalle, naiselle joka kestää minua sellaisena kuin olen.

Rakastan sinua äiti.