Don't let me get me

Scale case, basket case kummin vain. Olen täysin seonnut. Inhoan kuvaani peilistä, tuosta voisi ottaa pois ja tuosta ja tuosta ja... tuostakin vielä. En ole tyytyväinen itseeni, tyytyväinen on muutenkin sana jota inhoan, ansaitsen parempaa... en halua olla tyytyväinen.

En osaa liikkua oikein, en osaa syösä oikein, en osaa tehdä mitään oikein. Yritän syödä aamupalan, lounaan, päivällisen, illallisen ja muutaman hedelmän siinä välissä. Mutta harvoin se onnistuu. Käyn viisi kertaa viikossa koiran kanssa lenkillä, keväästä alkaen taas muutenkin ulkoilen, käyn salilla. Yritän tosissani saada vaa'an lukemat pienemmiksi. Sitten tulee veljeni, rakas hobitti, ja kertoo "Juu mä painan 125. 5 kiloa." Haistakoon medanvitun. Mitä jätkä tekee asian eteen, ei niin mitään, syö vähän vähemmän kuin ennen, istuu sohvalla ja tuijottaa telkkaria sen aikaa mitä ei ole töissä. Olen katkera. Tää ei ole enää hauskaa. Hyvä hänelle, sitä en voi kieltää, mutta en voi myöskää estää kateuden peikkoa kalvamasta sisuksiani... kuluttaako katkeruus kaloreita?

This is our town of Halloween

Halloween on kauhun juhlaa ja kauhua koin ihan riittämiin, kun aamula uskaltauduin vaa'alle. Lihominen ei ole vain kauhukuva vaan totisinta totta. Asialle on pakko tehdä jotakin.

Paino huiteli taas 128 kilossa. Vittu! On tullut muutamassa kuukaudessa 5 kiloa lisää. Mutta eihän mulla ole itsekuria. No nyt sitä(kin) sitte treenataan.

Kiukkua purkaakseni ja inteinhoa myös, aloin siivoamaan. Tai ainakin pesin pyykkiä ja tuulikaapin lattian imoruin ja pesin. Tarkoituskin oli niin tehdä muutenkin, mutta kiukku antaa kummasti puhtia. Tämän viikonlopun aikana laitan ikkunoihini uudet verhot, sänkyyni puhtaat ja uudet petivaatteet. Kodissani tulee tuoksumaan puhtaalta eikä enää tarvitse kahlata sorassa.

Mutta nyt äipälle syömäään. :D

Rude Awakening

Kävin vaa'alla. Se näyttää taas 124,5 kiloa. Olen syönyt taas muutaman kilon takaisin. Minä en ymmärrä enää omia repsahduksiani, en itseäni. En kai ole koskaan ymmärtänytkään. Selkärangaton olen. En edes pidä mitään hirveetä diettiä itelleni, en ole kieltänyt itseltäni mitään, yritän vain ottaa vähän vähemmän kuin ennen, yritän liikkua enemmän. Mutta maailmani pyörii taasen vain netin ja kettiön väliä. So not funny anymore.

Nooh uimaan olen joka tapauksessa tästä menossa, ja illemmalla sulkapalloa pelaamaan. Se on hauskaa. Ensi viikonloppuna kun liikkumiset ei onnistu, ei ainakaan entiseen malliin. Tai siis nimenomaan entiseen malliin, eli ei ollenkaan. Vituttaa tämä oma saamattamomuuteni.